24. maaliskuuta 2006
Teksti:

“Islamin opetus ei luultavasti eroa suuresti luterilaisesta opetuksesta. Se ero niillä on, että toisin kuin muslimit, luterilaiset saavat tietoa uskonnostaan muissakin yhteyksissä. Toisinaan huomaan islamin uskoon liittyviä väärinkäsityksiä esimerkiksi puhuttaessa naisten ympärileikkauksista. Ajatellaan, että kysymys on uskonnosta, mutta Koraani ei sano aiheesta mitään, koska kyse on paikallisen kulttuurin tavasta.
    Työn mielenkiintoisin ja samalla vaikein puoli on se, että työskentelen eri ikäisten ja eri kulttuureista tulevien lasten kanssa. Opetan maanantaista torstaihin kahdeksan tuntia päivässä yhteensä 12:ssa espoolaisessa koulussa. Aina on jatkuva kiire, koska välitunnilla pitää ehtiä toiseen kouluun, mutta olen silti tyytyväinen järjestelyihin.
    Meillä Espoossa opetuksen tarkoitus ei ole julistaa uskontoa, vaan jakaa vain tietoja islamin käsityksistä koskien esimerkiksi hyvää ja pahaa. Kodin tehtäväksi jää varsinainen hengellinen opetus.
    Opettaessani huomaan erot perheiden välillä, sillä osalla lapsista on ennestään tietoja islamista, kun taas osan perheissä uskonnolla ei ole mitään merkitystä. Joskus alkuopetuksessa pieni lapsi saattaa kysyä, miksi hänen kaverinsa menevät toiselle tunnille, mutta hän on täällä. Opettajan tehtävä on selittää miksi. On tärkeää, että lapset oppivat, että kaikki ovat tasa-arvoisia, vaikka uskovat eri tavalla.
    Tästä pilakuvakiistasta puhuin lukiolaisten, mutta en pienten lasten kanssa. Monet oppilaat kysyivät, miksi he tekevät tällaista meidän profeetoista. Kerroin heille, että ihmisellä pitää olla vapaus sanoa, mitä haluaa, mutta siinä pitää olla joku raja. Vapautta ei ole toisen loukkaaminen.
    Keskustelimme siitä, että mielenosoituksessa pitää olla ihan rauhallinen ja sanoa, että ei hyväksy pilkkaa, koska profeetta Muhammed on tärkeä henkilö meille. Oppilaani olivat tyytyväisiä Suomen hallituksen kantaan. Se, että pääministeri tuomitsi asian, oli heille hyvin tärkeää.”

Milja Mansukoski