16. syyskuuta 2005
Teksti:

Kuka muistaa tänä päivänä, että suomalainen televisio on saanut alkunsa Teknillisen korkeakoulun radiolaboratoriosta? Tuolloin vuonna 1955 TKK:n insinöörit testasivat tekniikkaa, joka oli naapurimaissa jo yleisessä käytössä. Nykyisin insinöörien rooli on lähinnä tekninen.
    Internetissä on käynnissä samanlainen kehitys. Insinöörien ja nörttien vanhassa valtakunnassa muut alkavat olla suuremmassa roolissa. Sisällön tekijät ovat pian tärkeämpiä kuin tekniikan suunnittelijat.
    Ei kuitenkaan vielä. Monelle netistä kiinnostuneelle sen tekniset mahdollisuudet ovat hämäriä. Työkalun mahdollisuudet pitää tuntea, ennen kuin siitä voi saada kaiken irti.

Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa ehdotti syyskuun alussa oman yliopistonsa, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun yhdistämistä. Tuloksena olisi jonkinlainen tekniikan taideteollinen kauppakorkeakoulu.
    Opiskelijat olisivat kaupallisesti suuntautuneita humanistiteekkareita. Jos opetus olisi riittävän monipuolista, uuden yliopiston kasvatit liikkuisivat sujuvasti tekniikan ja sisällön raja-aitojen yli. Myös Teknillisen korkeakoulun rehtori Matti Pursula kannattaa ideaa.
    Sotamaan idea on mainio. Suunnitelman ainoa puute on se, että Sotamaan suunnitelmissa koululle tulisi kolme kampusta. Käytännössä nykyiset yksikampuksiset yliopistot yhdistettäisiin paperilla ja joukkoliikenteellä.
    Jos Tekniikan taideteollinen yliopisto joskus perustetaan, on opiskelijoiden kannalta tärkeää, että sillä on oma talo ja yksi kampus. Helsingin yliopiston jako neljään kampukseen on tuottanut rajoja ja tieteiden erkanemista toisistaan.
    Uuden yliopiston kaikkea opetusta ei tarvitsisi siirtää uuteen paikkaan, vaan ainoastaan poikkitieteellisille opiskelijoille tarkoitettu. Jos opettajat tulisivat opiskelijoiden luokse, mikään ei estäisi haalimasta opetusta myös Helsingin muista yliopistoista. Helsingin yliopiston professorit voisivat pitää esimerkiksi kirjallisuuden ja historian luentoja uudella yliopistolla.

Tilat itsessään ovat tärkeitä yhteistyön ja uusien ajatusten syntypaikkoja. Langattomat yhteydet, joukkoliikenne tai etätyö eivät korvaa ihmisten tapaamista kasvokkain.
    Yhdysvalloissa tilojen tärkeys on ymmärretty paremmin. Monilla yrityksilläkin on omia ”kampuksia”, johon on luotu virikkeitä työnteon oheen. Esimerkiksi hakukoneyhtiö Googlen kampuksella on ilmaisia aterioita, hierontaa, kaupunkipyöriä ja lenkkipolkuja. Tarkoituksena on se, että ihmiset voivat tavata muuallakin kuin vessajonossa tai kahviautomaatilla.

Esa Mäkinen