16. syyskuuta 2005
Teksti:

Esitän vegaaniliiton Elina Särkelälle kysymyksen, mitä hän ajattelisi lihasta, joka olisi kasvatettu synteettisesti laboratoriossa, tappamatta tai satuttamatta eläintä.
    Vastakysymys tulee nopeasti.
    ”Olisiko se kuitenkin tehty elävän eläimen soluista?”
    Kyllä se olisi.
    Tuoreessa Tissue Engineering -tiedelehdessä julkaistussa artikkelissa kerrotaan, kuinka Yhdysvaltain avaruushallinto NASA: n tiedemiehet ovat onnistuneet kasvattamaan pienen määrän lihaa laboratoriossa. Artikkelin mukaan lehmän tai vaikkapa kanan yksittäinen lihassolu voidaan jakaa tuhansiin uusiin soluihin, joista voidaan kasvattaa uutta lihaskudosta.
    Näin tehtiin NASA:n kokeilussa, jonka tarkoituksena oli löytää ratkaisu astronauttien ravinto-ongelmaan pitkien avaruusmatkojen aikana.

Artikkeli panee pohtimaan. Toistaiseksi lähikaupoissamme myydään oikean teuraseläimen palasia. Kaupataanko siellä jonain päivänä synteettisesti tuotettua lampaan-, naudan- tai possunlihan makuista laboratoriolihaa? Sellaista, jonka koostumus ja ravintosisältö vastaavat aitoa pihvikarjaa?
    Koeputkilihaa voidaan myös muokata ja parannella. Esimerkiksi haitallinen, kolesterolia lisäävä OMEGA6-rasvahappo voitaisiin laboratoriopihvissä korvata terveysvaikutteisella OMEGA3:lla.
    Kuulostaa hieman liian hyvältä ollakseen totta. Olisivatko maailman ruoantuotanto- ongelmat todella viimein ratkaistu? Ja vielä lihan, tuon vegaanien kirosanan avulla?

Molekyylibiologian professori Kari Keinänen Helsingin yliopistosta huokaisee ensin syvään puhelimeen ja naurahtaa sitten kevyesti.
    ”Että mitä? Koeputkilihaa?”
    Verkkoartikkelin luettuaan Keinänen naurahtaa taas.
    ”Täytyy sanoa, että kyllä tuo huuhaalta vaikuttaa. Sellaista jossittelua, että jos tämä ja tämä asia osattaisiin tehdä, niin voitaisiin ehkä saada aikaiseksi tuommoista. Jos maailman ruoantuotanto halutaan pelastaa biotekniikan avulla, kannattaa satsata ennemmin kasveihin.”
    Keinänen kertoo, kuinka biotekniikan avulla voidaan manipuloida kasveja esimerkiksi lisäämällä ravintokasveihin vitamiineja. Lihaskudoksen kasvattaminen on hänen mielestään mahdotonta, sillä vastaan tulee liian monta ongelmaa, joita biotekniikka ei vielä kykene ratkaisemaan.
    ”Ja olisihan se taloudellinenkin mahdottomuus, ajattele nyt.”

Keinolihaa ei ole näköpiirissä. Harmi, sillä Elina Särkelä on tullut siihen lopputulokseen, ettei koeputkilihan syöminen olisi hänestä mahdoton ajatus.
    ”Se ei vaikuta epäeettiseltä. Toisaalta voisin kuvitella, että ruoantuotannon muuttuessa noin synteettiseksi ihmiset alkaisivat korostaa ja kaivata luonnonmukaista ruokaa ja pysyttelisivät kuitenkin kasvissyöjinä”, hän pohtii.
    Vielä ei siis ole aika juhlia maapallon pelastumista. Koeputkilihaa on mahdollista tuottaa pieniä määriä, esimerkiksi juuri astronauttien avaruusravinnoksi, mutta massatuotanto on todellisuutta vain tieteiskirjallisuudessa.

Meri Iisalo