30. syyskuuta 2005
Teksti:

Terry Gilliam on ohjaaja, jonka elokuvilta huomaa odottavansa jotain silloinkin kun ennusmerkit epäilyttävät.
    Ohjasihan nuori Gilliam klassisia Monthy Python -sekoiluja Jappervokista Brianin elämään. Brazil ja 12 Apinaa olivat väkinäisyydestään huolimatta persoonallisia tieteiselokuvia. Ja olihan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa riittävän outo ollakseen uskottava sovitus gonzotoimittaja Hunter S. Thompsonin trippailukirjasta.
    Kun uutiset kertoivat pari vuotta sitten Gilliamin tekevän elokuvaa Grimmin veljesten satujen pohjalta, halusin olla optimistinen. Come on Terry, pystyt siihen jos haluat! Tee megaluokan spektaakkeli, jossa on särmää!

Olisi hauska tietää, miltä amerikkalaisen piirroselokuvan historia näyttäisi ilman Jakob ja Wilhelm Grimmiä. 1700- ja 1800-luvuilla eläneiden saksalaisten kielitieteilijöiden keräämät ja julkaisemat sadut olivat pitkään Disney-animaatioiden selkäranka.
    Disney on tehtaillut piirrosversiot Lumikista, Prinsessa Ruususesta ja Tuhkimosta. Prosessissa sadut ovat pehmentyneet melkoisesti. Lasten versioissa lasikenkää ei enää soviteta väärään jalkaan vuolemalla kinttua oikean kokoiseksi.
    Gilliamin Grimm-tulkinta tuntuu yritykseltä sijoittaa Ghostbusters 1800-luvulle. Matt Damon ja Heath Ledger näyttelevät puliveivareita, jotka kiertävät kylästä kylään markkinoimassa manaajankykyjään. Liikeidea on yksinkertainen. Grimmien apurit leikkivät kummituksia, joille veljekset antavat kyytiä.
    Vaan eipä aikaakaan kun Grimmit joutuvat vastakkain oikean kummituksen kanssa ilkeiden ranskalaisten kiristäessä veljekset selvittämään noidutun metsän arvoitusta. Sitten törmäillään Hannuun ja Kerttuun, seikkaillaan mahdollisimman näyttävästi ja huomataan, että taru onkin totta.


Heath Ledger (vas.) ja Matt Damon koheltavat Grimmin veljeksinä.

Grimmin veljekset päättää Gilliamin uran pisimmän hiljaiselon. Edellinen elokuva, Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, valmistui seitsemän vuotta sitten.
    Liekö Gilliam pelännyt jääneensä tyystin unohdetuksi, kun pitkä kuiva kausi päättyy mahtipontiseen suuren yleisön kosiskeluun.
    Grimmin veljekset on yhtä suurta kompromissia. Se on alleviivattujen vitsien ja loputtomien kliimaksien kavalkadi, jossa ei tunnu olevan suurta väliä mitä tapahtuu, kunhan koko ajan tapahtuu.
    Lopulta Grimmin veljeksissä ei ärsytä se, että se olisi erityisen huono, vaan että se on Gilliamin ohjaama. Tämä on hiukan epäreilua ohjaajaa kohtaan. Studiot odottavat spektaakkeliviihteeltä tasalaatuisuutta ja tunnistettavuutta, ohjasipa niitä kuka vaan.
    Mutta silti. Jos pätevä fantasiaohjaaja tekee klassikkosaduista viihde-elokuvan, joka häviää viihdyttävyydessä Disneylandin vuoristoradan inspiroimalle Pirates of the Carribeanille, jotain on mennyt hukkaan.

Matti Rämö

Grimmin veljekset elokuvateattereissa 21.10.