06. toukokuuta 2005
Teksti:

Yläasteen ruotsintunnilla Penttiä kannustettiin toisen kotimaisen pänttäämiseen väittämällä, että maailman eniten peräkkäisiä konsonantteja on ruotsin kielen sanassa värdlskrig.
    Penttiä huijattiin.
    Herätessään vapunaaton iltapäivänä lompakko tyhjänä ja kännykkä täynnä sukulaisille ja muille puolitutuille lähetettyjä hupaisia vappuviestejä Pentin otsalle kihosi tuskanhiki. Saksaksi Angstschweiss. Kahdeksan peräkkäisen konsonantin goetheläinen sanaihanuus.

Saksa-sika-saksa-sanakirjan
[Verlag Dunkelkopf, Wunderwald, 2005] mukaan Angstschweiss on: i) ikävä fiilis, joka valtaa Schubertin säveltämän Keijujen kuningas -liedin isäpapan tämän ratsastaessa poikansa kanssa pakoon pederastiaan taipuvaista keijukuningasta romantiikan ajan taikametsässä tai; ii) juhlissa porsastelleen nuoren Wertherin krapulahorkka, johon yhdistyy puhdistava Schmerz (kipu).”
    Tuskanhikisen Pentin arvostus veljeskansaamme Saksaa kohtaan on korkealla. Pentti oli kuvitellut, että suomalaiset ovat ainut kansa, jonka humalahakuisuuden lopullisena tavoitteena on krapula.
    Pentti oli väärässä.
    Schmerz! Kosminen tyhjyys, joka vallitsee penttiwertherin korvien välissä samalla kun Max ja Moritz takovat kuminuijillaan ohimoita. Schmerz. Kokonaisvaltainen elämys, joka kulminoituu hetkeen, jona ei enää niin nuori penttiwerther kykenee konttaamaan kylpyhuoneeseen ja litkimään desin taskulämmintä vettä. Schmerz. Katkeransuloinen itsesääli, joka tunkeutuu penttiwertherin angstschweissiseen otsalohkoon muistin pätkittäin palaillessa: yksi schmerzinisku aamuöisestä puhelusarjasta ex-tyttöystäville, toinen schmerzinisku portsarille öykkäämisesta, kolmas schmerzinisku hovimestarin lakeerikengille yökkäämisestä. Viime kädessä Schmerz on se burananjälkeinen hetki, jona penttiwerther kykenee katsomaan itseään peilistä ja toteamaan: ”Henkeni haisee aivan Zeitgeistille.”

Maamme poliittinen eliitti on jo pitkään ymmärtänyt Suomen ja Saksan kansojen välisen kohtalonyhteyden. Asiaa ovat korostaneet muun muassa Carl Gustav Emil Mannerheim, Olavi Paavolainen, Eino Kaila ja Arvo Ylppö. Sittemmin tätä yhteyttä on yritetty selittää termeillä ”ajopuuteoria” tai ”Sonderweg” eli erityistie.
    Pötyä. Saksaa ja Suomea yhdistää Sonderschmerz, hapankaalinkatkeransuloinen morgan, jossa rapukestien, pikkujoulujen ja vapun jälkeen ryvetään. Schmerz macht frei. Ainakin seuraaviin bileisiin asti.