Miksi ihmeessä tällaista ei ole tehty aikaisemmin! Mikko Aarnen ja Mia Kankimäen Lapselliset on piristävä poikkeus pastellisävyisten vauvakirjojen joukossa.
    Tavallisesti täytettäviin muistokirjoihin merkitään ylös kasvuharppauksia ja oleellisia tapahtumia lapsuuden vuosilta. Vauvakirjoille on ollut tyypillistä omituinen hempeä nostalgia, johon kuuluvat riimitelty kieli ja lapsuusvuosien rinnastaminen esiäitiemme elämään aikaan.
    Lapsellisissa eletään täysillä tätä päivää, mikä näkyy niin teksteissä kuin kuvituksissakin. Tekijöiden huumorintajusta kertoo muun muassa se, että kirjassa kysytään vauvan alullepanopaikkaa ja -tyyliä, synnytyssaagaa, vaunujen ominaisuuksia, vauvan huutoäänen voimakkuutta sekä tekstiviestiä, jolla syntymästä kerrottiin. Matti Pikkujämsän oivaltavissa ja yksityiskohtia vilisevissä kuvissa vaunujen kahvassa heiluvat nopat ja taapero pudottaa kännykkää vessanpönttöön.

Edeltäjistään kirja eroaa kuitenkin ennen kaikkea siinä, että nyt mukaan on otettu koko perhe. Pääosassa on edelleen vauva, mutta kirjassa on myös paljon sivuja pelkästään vanhempien tuntojen muistiin merkitsemiseksi. Ja tässä kohdassa kannattaakin sitten olla tarkkana!
    Mustimmassa synnytyksen jälkeisessä masennuksessa tuskin kannattaa avautua miettimään “elämän tarkoitusta ennen lapsen syntymää” tai “suurimpia harhaluuloja lapsen kanssa elämisessä”. Kirjaa kun tullaan seuraavien vuosikymmenien aikana lukemaan yhä uudelleen ja uudelleen.
    Ja tiedoksi Kankimäen ja Aarnen edelliseen Aikuiset ystäväni -ystäväkirjaan ihastuneille: Kyllä. Tämänkin lopussa on testi, joka on aivan yhtä hervoton kuin edellisen teoksen aikuisuustesti. Tällä kertaa järjestykseen pannaan iskät ja äiskät. Vanhemmuustestissä pisteitä saa muun muassa, jos syö suklaata salaa lapseltaan tai tuntee ihmisiä nimellä “Eliaksen isä”.

Susanna Laari

{21/30 vanhemmuuspistettä} Mikko Aarne ja Mia Kankimäki: Lapselliset. Otava.

Muuta kiinnostavaa:

• Ei artikkeleita