10. joulukuuta 2004
Teksti:

peli

Carcassonne

Kulunut aika: Puoli tuntia, lisäksi vartti sääntöjen opiskeluun.

Vaikeusaste: Ei vaadi jatkotutkintoa.

Mistä riideltiin: Ei riidelty, pohdittiin, jaksaako tätä pelata vai ei.

Carcassonnen pelisääntöjen opettelu onnistui muutaman tuopin jälkeen aamuyöstä. Idea ei siis ole kovin mutkikas. Pisteitä kerätään kokoamalla laatoista kaupunkeja, teitä, luostareita tai peltoja, joista saa pisteitä.
    Pelissä voi olla 2-5 osallistujaa. Mitä suurempi joukko on, sitä enemmän syntyy kilpailua. Pelissä on selvästi enemmän kyse tuurista kuin taidoista.
    Pitkän miinuksen Carcassonne saa laudan tyylittömyydestä. Värit ovat räikeitä ja kuvat rumia. Pisteet puolestaan ekologisuudesta: nappulat ovat puuta ja palikat pahvia.
    Carcassonne ei herätä aliasmaisen kiihkeitä tunteita tai huutoja. Korkeintaan ajan saa kulumaan leppoisasti.

peli

Catanin uudisasukkaat

Kulunut aika: Noin kaksi tuntia, lisäksi 40 minuuttia sääntöjen opetteluun.

Vaikeusaste: Liikaa liikkuvia osia.

Mistä riideltiin: Ensimmäisen kerran 15 minuuttia aloittamisen jälkeen. Koski sovinistisia herjoja, joita huonoon asemaan ajautunut pelaaja lateli.

12-sivuisen sääntökirjan etusivulla kerrotaan, ettei ohjeiden opettelu ole vaikeaa. Paskan marjat. Neljän yliopisto-opiskelijan pänttäämiseen käyttämä aika oli pelistä saatuun iloon nähden suhteeton.
    Pelaaminen on mukavaa, kun Catanin saa haltuun. Ideana on rakentaa nopalla tienatuista raaka-aineista teitä, kyliä ja kaupunkeja. Muiden pelaajien kanssa käydään kauppaa, jossa strategialla on onnea enemmän merkitystä.
    Silmiin pistivät pelin länsimaalaismilitantti arvomaailma ja kehityskäsitys. Pisteitä saa suurimmasta armeijasta ja muiden riistämisestä. Monopoleilla pääsee pitkälle.
    Kokonaisarvio ei ole ylistävä. ”Eiks me vaan voitais antaa ton voittaa ja lopettaa sitten”, kommentoi eräs testaaja.

peli

Puerto Rico

Kulunut aika: Noin kolme tuntia, lisäksi tunti sääntöjen läpikäyntiin.

Vaikeusaste: Sääntökirjassa on 16 sivua ja kasapäin poikkeuksia.

Mistä riideltiin: Ei suoranaista riitaa, mutta sääntöjen tankkaus oli päättää pelin kapinaan jo ennen alkua.

Monimutkaisesti esitettyjen sääntöjen takaa paljastui kohtuullisen omaperäinen ja sujuva peli, jossa taktiikka näyttelee onnea suurempaa roolia.
    Pelaajat ovat siirtomaaherroja, jotka koettavat rakentaa vauraimman siirtokunnan. Vaurautta saa pystyttämällä rakennuksia ja laivaamalla herkkuja emämaahan.
    Pelissä ei rakenneta armeijoita eikä käydä toisten kimppuun. Ainoa tie voittoon ovat kaupankäynti ja nappuloina toimivien uudisasukkaiden armoton piiskaaminen. Peli katkeaa, kun siirtolaiset loppuvat. Eniten pisteitä koonnut voittaa. Testiryhmässä voitosta taistelivat merkonomi ja diplomi-insinööri.
    Puerto Rico ei ole huono peli, mutta kenelleköhän se on tehty? Lapsille siirtomaapeli on liian hankalaa, illanistujaisiin turhan monimutkaista ja strategiapelaajille kovin mekaanista.

Elina Kervinen ja Juha Merimaa