12. maaliskuuta 2004
Teksti:

Ensimmäisenä vastaan tulee haju. Siinä on sama vivahde kuin kirpputoreilla tai oikein vanhojen vaatteiden kaupassa: tunkkainen, sakea ja jotenkin tummanvihreä. Sekoitukseen kuuluu pinttynyttä likaa, hikeä, itämaisia mausteita ja bonuksena ripaus mahorkkaa.
    Tällainen elämys tervehtii Riikka Kuoppalan, 22, vieraita tämän kotiovella Vaasankadulla, Kalliossa. Helsingin yliopistossa muun muassa estetiikkaa opiskellut Kuoppala jakaa viidennen kerroksen kolmihuoneisen vuokrakommuunin kahden muun opiskelijatytön kanssa. Kukaan heistä ei ole siisteysasioissa turhantarkka.
    Ja sen kyllä huomaa, isoista ja pienistä asioista – varsinkin pienistä, koska niitä on niin paljon.

Eteisen kynnysmatolle postiluukusta taannoin tipahtanut mainoslehti on mennyt jo rypyläiseksi kosteista kengänjäljistä, mutta kukapa viitsisi korjata sitä pois.     Askeleensa joutuu muutenkin sovittamaan tarkkaan, sillä kenkiä lojuu eteisessä hujan hajan.
    Sama tavaroiden vapaa sijoittelu jatkuu syvemmälläkin kämpässä. Ja Kuoppalalla todella on kamaa. Pohjimmaisena keskellä isoa huonetta lojuu pinkki karvalankamatto, jonka päällä lepää vaatteita, tyynyjä, lehtiä, kyniä, kameroita, laatikoita, papereita, valokuvia ja mitä lie. Pöydänkulmalla kököttää ompelukone ja ovensuussa laatikollinen kattiloita – ovat kuulemma menossa vinttiin, olleet jo jonkin aikaa.
    Riikka Kuoppala ei siivoa koskaan.
    ”Tai no, siivoanhan mä vähän joskus, jos on tulossa tärkeitä vieraita. Siivous tarkoittaa käytännössä sitä, että laittelen joitain tavaroita paikoilleen. Olen mä joskus imuroinutkin, mutta siitä on kauan. En ole ihan varma, toimiiko meidän kommuunin imuri edes”, Kuoppala pohdiskelee.
    Kuoppala on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hän on kaltaistensa joukossa: tässä kommuunissa ei nipoteta tiskaamisesta tai jaeta vessanpesuvuoroja.
    ”Me ollaan siivousasioissa aika samanlaisia. On tietty pakkokin, muuten tulisi aika isot kriisit.”
    Tämä on testattu. Yhteisössä asui taannoin lyhyen aikaa myös hieman siistimpi tyttö.
    ”Se nihkeili. Ja kypsyikin sitten loppujen lopuksi aika pahasti.”
    Poismuuttanut asukki kannatti ajatusta, että ulkoinen järjestys luo sisäistä järjestystä. Monen muunkin mittapuulla Kuoppalan asunto on siivoton. Kuinka tällaista sotkua kestää? Miksei Kuoppala siivoa?
    ”Siivoamiseen ei ole mitään tarvetta. Vaikkei ehkä siltä näytä, tiedän tarkkaan, missä kaikki tavarani ovat. Ne ovat siinä, mihin olen ne jättänyt.”
    Kuoppalan mielestä esimerkiksi vaatteita on paljon kätevämpi kaivaa kasasta kuin kaapista. Hän osoittaa niin sanottua vaatehuonettaan, sänkynä toimivaa patjaansa. Patjan ilmeisesti jalkopään puoleinen seinä on koko pituudelta vaatemyttyjen peitossa.

Porvoosta kotoisin oleva Kuoppala kertoo olleensa aina hirveä sotkija.     Pikkutyttönä hänet pakotettiin siivoamaan, mutta sen jälkeen kun hän 16-vuotiaana muutti pois kotoa, tyyli on ollut vapaa.
    ”Olen muuttanut melko usein. Yleensä uusi kämppä pysyy siistinä alkuajan, mutta sitten mopo alkaa hiljalleen karata käsistä. Mutta ei se haittaa. Sotkusta tulee kotoisa olo.”
    Kuoppalan siivottomuus ei ole ohjelmallista, vaan kyse on tietynlaisesta elämäntyylistä: kodin siisteys ei nyt vain ole tärkeää. Paljon tärkeämpää on esimerkiksi taide, tarkemmin sanottuna valokuvaaminen.
    ”Aion pyrkiä tänä keväänä opiskelemaan valokuvausta, ja nyt olen tehnyt kaikki päivät ennakkotehtäviä. Ei tässä kerkiä jotain tiskaamista ajattelemaan.”
    Lienee turha edes mainita, että tyttökommuunin keittiössä kohoaa vaikuttava tiskivuori. Leipälaudalle kasautunut pino likaisia veitsiä onnistuu kuitenkin yllättämään. Siis mitä ruokaa syödään pelkällä veitsellä?
    ”Leipää. Kun käyttää veistä ja jättää sen laudalle, rasva kovettuu vanhassa veitsessä ällöttäväksi. Sitten pitää ottaa uusi, ja sitten ne jää siihen.”
    Suurpiirteiseen elämäntyyliin kuuluu, että vaatteet, huonekalut ja kodin käyttötavarat haetaan kirpputoreilta tai roskalavoilta. ”Roskalavoja on Kalliossa yllättävän paljon, etenkin näin kevätsiivouksen aikoihin”, Kuoppala vinkkaa.
    Kuoppalan tapauksessa kyse on siis muiden suorittamasta, hypoteettisesta kevätsiivouksesta.

Mitähän tästä kaikesta tuumaisi kotitalousopettaja Marketta Levanto, jolta ilmestyy huhtikuussa Marketan siivouskirja?
    Kirjasta selviää muun muassa, että ammattilaiset erottavat toisistaan irtolian, johon kuuluvat pöly ja roskat, sekä kiinteän lian, joita ovat noki, ruoste ja kalkkisaostumat. Veteen liukenevaa likaa taas ovat sokeri, hedelmähapot ja tuore veri ja veteen liukenematonta likaa rasvat, useat väriaineet ja mikrobit.
    Riikka Kuoppalan leikkuulaudalta löytyvät nuo kaikki.
    Toisin kuin kommuuniasuja Kuoppala väittää, Levannon mukaan sotkuisuus masentaa ja aiheuttaa ärsyttävää ajanhukkaa. ”Sopiva hygienian taso vähentää sairastumisen vaaraa. Siivous on arjen zeniä!” Levanto hihkuu.
    Näkemyseroja nyt voi aina olla, mutta voiko sotkusta olla ihmiselle oikeasti jotain terveydellistä tai sosiaalista haittaa?
    Terveydestä tiedetään, että ainakin astmaatikon ja allergikon olisi syytä pitää kämppänsä suhteellisen pölyttömänä. Harva tavallinen nuhanenä kuitenkaan tajuaa, että syy aamuiseen, tukkoiseen oloon voi löytyä esimerkiksi omassa sängyssä asuvista, vajaan millimetrin mittaisista pölypunkeista. Niistä pääsee Levannon mukaan eroon pesemällä vuodevaatteet yli 60-asteisessa vedessä, viemällä ne ulos pakkaseen tai vastaavasti saunan lämpöön.

Entä sosiaaliset ongelmat? Voiko sotkun takia saada vaikka häädön – siis muutkin kuin tiskeistä motkottava siivousintoilijakämppis?
    Ympäristötarkastaja Hannele Nurminen Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen ympäristövalvontayksiköstä sanoo, että kyllä voi. Sotkun täytyy tosin olla silloin niin paha, että haju tunkeutuu naapuriin asti.
    ”Yksikkömme tekee vuosittain muutamia niin sanottuja siivottomuustarkastuksia. Yleensä ottaen on niin, että on isännöitsijän tehtävä puuttua siivottomuuteen, mutta joissain tapauksissa meidänkin apumme on tarpeen. Sen, onko haju häiritsevää vai ei, toteamme aistinvaraisesti”, Nurminen kertoo.
    Eli käytte haistelemassa ihmisten kämppiä?
    ”Niin. Ja tarvittaessa voimme tehdä muitakin mahdollisia terveyshaittoja koskevia mittauksia. Ympäristövalvontayksiköllä ei ole valtuuksia häätää ketään asunnostaan, mutta tutkimustuloksiamme on käytetty lisäperusteluina taloyhtiöissä, jotka tekevät varsinaiset häätöpäätökset.”
    Suurin osa yksikköön tulleista yhteydenotoista koskee ilmanvaihtoa, materiaalipäästöjä, hometta tai kosteusvaurioita. ”Esimerkiksi parvekkeella tupakointi on ikuinen kiistakysymys. Se on lain mukaan sallittua, vaikka haju voi sitä kautta kulkeutua myös toisiin asuntoihin.”
    Vaikka ympäristövalvontayksikkö ei häädä ketään, se voi terveyshaitan ilmetessä siivouttaa yksityishenkilön asunnon tämän omaan laskuun. ”Joudumme toisinaan laittamaan siivousfirman asialle. Ongelmat kuitenkin ratkeavat harvoin yhdellä siivoamisella. Vaikeissa tapauksissa henkilöllä on usein muitakin sosiaalisia ongelmia, ja monet viranomaiset ovat häneen yhteydessä.”
    Hannele Nurmisen mukaan siivottomuustarkastukset ovat tarkastajille osoitetuista keikoista vähiten haluttuja.
    ”Yhdestätoista meidän yksikön tarkastajasta näitä keikkoja tekee kolme. Vaikka keikkoja on harvoin, olisi niiden sälyttäminen yhdelle henkilölle kohtuutonta. Kukaan tarkastaja ei ole toistaiseksi joutunut fyysiseen vaaraan, mutta semmoista on paljon, että ei esimerkiksi lasketa sisään asuntoon.”
    Riikka Kuoppala kämppäkavereineen saa vielä olla rauhassa – vaikka haju on tunnistettava, niin se tulee vastaan vasta oven avauduttua. Häätö tai pakkosiivouttaminen Vaasankadulla eivät tule kysymykseen.
    Siivousguru Marketta Levanto väittää kuitenkin, että kotia on kerta kaikkiaan pakko siivota. Pölyn kerääntymistä ei nimittäin voi välttää: joka kerran, kun ikkuna tai ovi avataan, ulkoa tulee pölyä, varsinkin kaupunkialueella. Pölyä irtoaa myös vuodevaatteista ja muista tekstiileistä. Lisäksi likaa kantautuu ulkoa kengissä. Ruokien käsittely taas tuottaa helposti tahroja, murusia ja muuta sottaa.

Uschanov

Piut paut Marketta Levannon puheille antaa myös teoreettisen filosofian opiskelija Tommi Uschanov, 28. Opiskelija-asunnossa Paraistentiellä, Ruskeasuolla, asuva Uschanov on siivonnut aikuisiällään tasan kerran.
    ”Se oli silloin, kun muutin. Olin asunut edellisessä opiskelijakämpässäni Kumpulassa vuodesta 1995, jolloin aloitin opinnot Helsingin yliopistossa. Viime vuonna Kumpulasta tuli häätö remontin takia, ja kämppä oli pakko siivota lähtiessä”, Uschanov kertoo.
    Sitä ainokaista siivousta varten – joka kesti kolme päivää – Uschanov joutui ostamaan muun muassa imurin. ”Oli pakko, koska en saanut lattiaa muuten siivottua. Entisessä asunnossa minulla oli matto, mutta täällä en ole vielä tarvinnut sitä. Olen ajattelut peittää sillä lattian vasta, kun se menee tosi kamalan näköiseksi.”
    Tähän saakka Uschanovin matto odottaa uutta tulemistaan uuden vuokrayksiön nurkassa rullalle käärittynä.

Uschanovin koti on äärimmäisen riisuttu. Filosofi nimeää kotinsa perusyksiköksi pinon. Pinoissa on – erittäin tarkassa järjestyksessä – kirjoja, artikkeleita, muistiinpanoja ja muita papereita. Pinoista Uschanov on tarkka. ”Jos ne menisivät sekaisin, se olisi täydellinen katastrofi, rikos ihmiskuntaa vastaan.”
    Ainoat huonekalut ovat kirjoituspöytä, tuoli ja jakkara. Sänky olisi askeetille liian luksusta, pelkkä patja riittää nukkumapaikaksi. Vuodevaatteita tai astioita ei ole, koska jos niitä olisi, niitä pitäisi myös puhdistaa. Ja sitä Uschanov ei halua tehdä.
    Astiakaappi on täynnä kirjoja, samoin hella. Uschanov on ratkaissut ruoanlaittoasiat niin, että hän syö ”hyvin valmispohjaista” ruokaa, jonka voi paistaa uunissa ja syödä suoraan paketista. Kysymykseen tulevat vain tietyt, folioon pakatut einekset tai Dr. Oetkerin pizzat.
    Vaatteiden pesu taas hoituu niin, että filosofi matkustaa kerran kuussa lapsuudenkotiinsa Joensuuhun. Äiti suostuu siis pesemään aikuisen poikansa pyykit?
    ”No kyllä. Toinen vaihtoehto olisi, että niitä ei pestäisi ollenkaan.”
    Uschanov linjaa, että ulkoisilla tai käytännöllisillä asioilla ei ole hänelle kerta kaikkiaan mitään merkitystä. Hänen kotiaan katsellessa sen uskoo.
    ”Koska teen ajattelutyötä ja elän ideoiden maailmassa, olen pyrkinyt minimoimaan elämästä kaikki arkiset häiriötekijät ja jopa ulkoiset aistiärsykkeet. Tämän lähemmäksi ei enää pääse sitä, miten Diogenes antiikin aikaan asui tynnyrissä”, hän naurahtaa.
    Uschanovin lempifilosofi – ja myös hengenheimolainen, mitä elämäntapaan tulee – on Ludwig Wittgenstein. ”Wittgenstein oli tyypillinen askeetti. Hän luopui miljoonaperinnöstä ja lähti kansakoulunopettajaksi maaseudulle, vaikka hänen sukunsa oli yksi Itävallan rikkaimpia. Minäkin voisin elää näin vaikka kymmeniä vuosia. Tämä asunto heijastaa tyyliäni, sitä mitä olen.”

Niin kai se sitten on, että yksi pohtii käsitteiden ja kielen, toinen siivouksen filosofiaa.
    Marketan siivouskirjassa jaotellaan siivous neljään eri tyyppiin, jotka ovat päivittäissiivous, viikkosiivous, suursiivous ja muuttopuhdistus.
    Viimeksi mainittu kuuluu Levannon mukaan ”sivistyneen ihmisen perustaitoihin”. Tässä mielessä Uschanovilla ei pitäisi olla hätää. Hän on muuttanut aikuisiällään kerran ja tehnyt muuttopuhdistuksen kerran.
    Kaikki on siis kunnossa. Sekä Levanto että Uschanov ovat löytäneet oman zeninsä. Riikka Kuoppalankin zen on vain väliaikaisesti hukassa – se lienee pinkin karvalankamaton alla.

Anne Moilanen
Kuvat Perttu Saksa