Sukupolvisotaa on taas viime aikoina lietsottu oikein urakalla – suurten ikäluokkien suunnasta. Teollisuuden ja työnantajien keskusliiton johtaja Seppo Riski möläytti, että nuorille ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tuleville voisi maksaa pienempää palkkaa kuin työehtosopimuksissa on sovittu. Riski ehdottaa myös uusien työntekijöiden työaikojen pidentämistä.
Kaukana ovat siis huolet työvoimapulasta ja siitä, että nuoret muuttavat ulkomaille parempien työolojen ja palkkojen perään. Kaukana ajatus sukupolvien välisestä solidaarisuudesta ja siitä, että nuorista olisi ihan kiva maksaa suurten ikäluokkien eläkkeitä edes työehtosopimuksen minimipalkalla.
Riskin kanssa Viikon sammakot -palkinnon jakaa pääministeri Matti Vanhanen, joka ehdottaa, että yliopisto-opiskelijoiden sivuaineiden määrää pitäisi rajoittaa. Sepä vasta näppärä keino nopeuttaa opintoja, parantaa opiskeluoloja ja kohottaa Suomen kilpailukykyä.
Hohhoijaa. Onko ongelma todella siinä, että opiskelijat opiskelevat liikaa tai turhia asioita? Ettei vain siinä, että nuorille valmistuneille ei ole tarjolla töitä tai että tarjolla on vain orjatyötä määräaikaisella sopimuksella?
Viikon varrelta on kuitenkin myös hyviä uutisia: valtiovarainministeriö patisti valtion virastoja noudattamaan Suomen lakia.
Ministeriö antoi virastoille ohjeet vähentää määräaikaisia palvelussuhteita, ja optimistisimmat toivovat, että valtio vakinaistaa tuhansia pätkätyöntekijöitään. Se on erinomainen uutinen etenkin nuorille naisille. Valtionhallinnossa työskentelevistä alle 30-vuotiaista akavalaisista naisista 91 prosenttia on määräaikaisia.
Pahin tilanne on yliopistoissa, joissa työskentelee lähes 20 000 määräaikaista. Työsuhteiden ketjutukset ovat usein vuosien pituisia. Kaikkein kurjimmassa tilanteessa ovat apurahatutkijat, sillä he jäävät vaille sosiaaliturvaa. Apurahaa ei esimerkiksi huomioida tuloksi, kun lasketaan vanhempainrahaa, mutta kappas vain, apuraha on tuloa silloin, kun lasketaan lapsen päivähoitomaksuja.
Pelkät ohjeet eivät taatusti tehoa määräaikaisuuksilla keinotteluun. Jotain apua niistä toivottavasti kuitenkin on, varsinkin, kun ministeriö kehottaa virastoja kahlaamaan määräaikaisuudet läpi sopimus sopimukselta. Viesti on selkeä: jotain pitää tapahtua. Esimerkiksi aloilla, joilla työ on aina luonteeltaan projektimaista, eli valmista projektia seuraa jokin uusi, ei määräaikaisuuksia saa käyttää.
Ohje kaikille määräaikaisille: kun olet solmimassa määräaikaista työsopimusta, vaadi, että siihen kirjataan määräaikaisuuden peruste. Ulkopuolinen rahoitus tai budjettisyyt eivät käy perusteeksi, jos tehtävään tarvitaan jatkuvasti työntekijä. Ja koeajat ovat asia erikseen.
Laillisia perusteita määräaikaisuuksille ovat esimerkiksi sairausloma-tai vanhempainlomasijaisuus, virkavapauden tai vuorotteluvapaan sijaisuus tai tilanne, jossa virka on avoinna ja väliaikaisesti täyttämättä. Myös harjoittelu on laillinen peruste. Apurahatutkijat tarvitsevat suojakseen pikaisesti lain. Laki säätäisi turvan muun muassa vanhuuden, työttömyyden, työkyvyttömyyden, lapsen syntymän ja sairauden varalle. Nykytilanne on kohtuuton.
Anna-Liina Kauhanen
