Ei taida Romano Prodia ja kavereita paljon naurattaa. Sitä puurtaa niska limassa unionin eteen, rustaa perustuslakiluonnoksia ja edistää itälaajentumista. Ja sitten paikalle saapuvat kansalaiset, joille mikään ei kelpaa. Kuunnellaanpa nyt vaikka Markus Drakea: Euroopan unioni on väkivaltainen linnake, jossa kansalaisen mielipide ei kiinnosta ketään. Valtaapitävä eliitti pitää kynsin hampain kiinni etuoikeuksistaan ja rahoistaan ja pystyttää unionin ympärille korkeita raja-aitoja, joiden avulla ei-toivotut muukalaiset pidetään loitolla. Rajojen sisällä kansalaisten oikeuksia ja vapauksia typistetään.
Markus Drake on yksi Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden kolmesta puheenjohtajasta, ja hän vaikuttaa myös Tottelemattomat-liikkeessä. Hän oli mukana kokoamassa väkeä busseihin, joilla EU-kriittinen järjestöväki on tällä viikolla suunnannut kohti Kööpenhaminan huippukokousta.
Viikon mittaan huippukokouksessa on määrä päättää EU:n laajentumisen kohtalosta. Samaan aikaan kaupungin kaduille odotetaan tuttuun tapaan kymmenientuhansien ihmisten protestimarsseja. ”EU:n päättäjät kokoontuvat ja rakentavat muurin itsensä ympärille. Me, jotka vaadimme sellaisia oikeuksia kuin taattua toimeentuloa tai vapaata liikkumista, olemme sen muurin ulkopuolella”, Drake kuvaa.
Joskus ulkopuolisuus on käsin kosketeltavaa, niin kuin puolitoista vuotta sitten Göteborgissa.
”Siellä muuri oli rakennettu teräskonteista. Se on jo aika nihkeetä!”
Kööpenhaminassa aktivistien asialista on ennallaan: vaaditaan avoimuutta, vapautta, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja vaikuttamismahdollisuuksia.
Prodin onneksi joku jaksaa myös uskoa unionin perusideaan. Sari Siikanen toimii Eurooppalaisen Suomen Nuoret ry:n (ESN)puheenjohtajana ja uskoo saavansa äänensä kuuluviin EU- koneistossa.
”Suomalaisilla ja eurooppalaisilla poliitikoilla on tarve saada kuulla visioita. Niille on tilaus, ja myös nuoria kuunnellaan aika hyvin tällä hetkellä ”, Siikanen väittää.
ESN on Eurooppalainen Suomi ry:n sisarjärjestö, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, mihin suuntaan unionia pitäisi kehittää. Marraskuussa tehtävää toteutettiin kokoamalla 120 nuorta keskustelemaan kansalliseen nuorisokonventtiin. Sekä Drake että Siikanen olivat paikalla. Loppuasiakirjassa vaadittiin unioniin lisää demokratiaa ja suvaitsevaisuutta, muun muassa. EU:n puolustajatkaan eivät pidä nykyistä unionia hyvänä.
”EU:ta nykyisen kaltaisena instituutiona ei voi puolustaa millään tavalla ”, Siikanen sanoo.
”Kansalaisliikehdintään on herättävä ja nähtävä, että homma ei tällä hetkellä toimi. Kaiken nurkumisen jälkeen, kun on valitettu, miten kurjasti kaikki on, pitäisi lähteä pohtimaan, miten me saataisiin tästä toimivampi kokonaisuus.”
No miten? Kansalainen Drake, millainen EU olisi nykyistä parempi?
”EU, mutta myös koko Eurooppa ”, Drake tarkentaa.
Esimerkiksi siirtolaisuuskeskustelu olisi syytä aloittaa uudesta näkökulmasta, hän selittää.
”Nyt Eurooppa ylläpitää voimakasta ulkorajaa, sulkee ulos ihmisiä ja pitää heitä köyhyydessä. EU on muuttumassa ulossulkevaksi projektiksi.”
”Mun mielestäni Euroopan pitää olla avoin tila, jossa kaikki voivat osallistua. Se on mulle tosi absoluuttinen näkökohta.”
Draken mielestä nykyisenkaltaisen EU:n kannattajien pitäisi sanoa suoraan, keitä he unioniin haluavat ja miksi. Taloudellinen hyöty ei riitä hänelle perusteluksi: vapaan liikkumisen maasta toiseen pitäisi olla jokaisen perusoikeus, ei vain unioniin kuuluvien oikeus.
”Jos globalisaatio antaa tämän oikeuden vain tietyille etuoikeutetuille, se on väkivaltaa niitä muita ihmisiä kohtaan.”
Rajojen avaaminen ei kuitenkaan saisi tapahtua perusturvallisuuden kustannuksella. Euroopan kaikille asukkaille täytyisi taata yhtäläinen perustoimeentulo. Draken mukaan yhteiskunnan nykyiset resurssit riittäisivät tähän. Nykyisin varallisuus vain kasautuu niille, jotka ovat tarpeeksi tuottavia tai korkeassa päättävässä asemassa.
Tässä mielessä EU:n laajentuminen itään on Draken mielestä myönteinen asia. Sitä vastaan Kööpenhaminassa ei tarvitse marssia.
”Mutta rajat säilyvät silti. Parin vuoden päästä Valkovenäjältä on vaikeampi päästä Tsekkeihin kuin sataan vuoteen.”
Sari Siikanen moittii unionia ennen kaikkea hankalasta rakenteesta ja yhteisten tavoitteiden puutteesta. Nykyinen hallinto on sekava ja kaukana kansalaisista, joten siihen on vaikea suhtautua suopeasti.
”EU:ssa on keskitytty siihen, miten järjestelmä saadaan toimimaan, eikä siihen, miksi se pitäisi saada toimimaan. Ei ole perusteltu, miksi EU on hyvä asia.”
Demokratiavajetta voidaan paikata lisäämällä tietoa, mutta se ei vielä riitä. Täytyy etsiä konkreettisia ongelmakohtia ja pitää meteliä niistä. ”Hallinnon läpinäkyvyyttä pitäisi lisätä. Yhteinen perustuslaki varmaan selkeyttäisi tilannetta, kun erilaisten artiklojen kokoelmasta päästäisiin yhteen asiakirjaan, joka suo kansalaisille myös perusoikeudet ”, Siikanen listaa.
”Se, miten helposti suomalaiset poliitikot lähtivät mukaan nuorisokonventin paneeliin, oli hirveän vakuuttava esimerkki siitä, että meitä kuullaan, kun vaadimme jotain yhteen ääneen.”
Konventin loppuasiakirjaankin suhtauduttiin innostuneesti: pääministeri Lipponen sanoi olevansa valmis allekirjoittamaan sen perusviestin.
Myös Markus Drake oli mukana Suomen nuorisokonventissa. Kai siellä sentään sai äänensä kuuluviin? Ilmeisesti ei.
”Se oli aika hämmentävä tilaisuus ”, Drake kuvaa työskentelyä työryhmässä.
”Julistuksen legitimiteetti lähenee työtapojen takia nollaa.”
Ensin työryhmä rupatteli, sitten puheenjohtajat kokosivat puheen joukosta valitsemansa pointit loppuasiakirjaan, Drake kuvaa. ”Se johti siihen, että paperi oli täysin identtinen puheenjohtajien mielipiteiden kanssa!”
Siis esimerkki EU-demokratiasta pienoiskoossa? Tätä Siikanen ei niele.
”Kaikki kirjallisena tulleet esitykset kirjattiin loppuasiakirjaan. Halusimme nimenomaan, että sinne päätyisi erilaisia mielipiteitä.”
Julistuksen kärkeen valikoituivat teemat, joita kannatettiin kaikkein yhteisimmin: suvaitsevaisuus ja demokratia. ”Se oli varmaan tosi hyvä tapahtuma yksilöille, jotka haluavat tavata muita tulevia politiikan tekijöitä ja luoda yhteyksiä. Siellä rakennetaan tällaista tulevien poliitikkojen kastia ”, Drake sanoo. ”Mutta musta tuntuu, että meillä on lähtökohtaisesti eri politiikkanäkemys.”
EU-demokratian ja nuorisokonventin ongelmat ovat Draken mielestä yhteisiä: rakennetaan tiloja puheelle, ei teoille. ”Mitä niiden osallistujat tekevät käytännössä? Muodostavatko ne vaatimuksia sellaisella tavalla, että joku kuuntelee, vai lähtevätkö ne siitä, että kirjoitetaan tällainen paperi i ja lähetetään se niille, joilla on kaikki rahat ja valta?”
Julistukset ja kannanotot eivät Draken mielestä riitä demokratian toteuttajiksi, koska yhteiskunta ei ole reilu ja tasapuolinen paikka, jossa kaikkia mielipiteitä arvostettaisiin yhtä paljon. Oikeassa elämässä on taloudellisia ja poliittisia intressejä ja niiden välisiä ristiriitoja. Järjestelmä on väkivaltainen ja ulossulkeva, ainakin joillekin.
”Mä uskon siihen, että on tietyt päätöksenteon ja talouden rakenteet, jotka ylläpitävät sitä, että valta sijaitsee tietyissä elimissä. Tämä järjestelmä ei tule luopumaan vallastaan ja etuoikeuksistaan helpolla. Siihen vaaditaan muutakin kuin että asiat sanotaan ääneen.”
Drakelle konkreettiset teot ovat esimerkiksi tottelemattomuutta, sitä, että hän asettaa oman kehonsa mielenosoituksissa vaatimusten välikappaleeksi. ”Jopa Piia-Noora Kauppi pystyy näkemään, että EU ei ole demokraattinen. Hyvä! Mutta millaisen kansanliikkeen hän pystyy rakentamaan sen asian taakse?”
Sari Siikanen hakee todellisia tekoja aivan toiselta suunnalta kuin mielenosoituksista. ”Usein ääriliikkeiden toiminta saa liikkeelle ajatuksia ja ajatusprosesseja. Mutta jälkihoito, se, että lähdetään viemään niitä asioita eteenpäin, vaatii mun mielestä maltillisempaa ja rauhallisempaa keskustelua.”
Ei siis ihme, että Siikasen kanssa keskustellessa törmää jatkuvasti subsidiariteettiperiaatteeseen ja hallinnon uudistamiseen. Siis asioihin, joista EU:ssa käytännössä tehdään päätöksiä. ”Mun mielestä esimerkiksi EU:n siirtolaisuuspolitiikassa on paljon parannettavaa, se keskustelunavaus on hyvin ajankohtainen ”, Siikanen sanoo.
Seuraavaksi pitäisi vain päättää, millaiset muutokset tuottaisivat toivottua tulosta ja miten ne toteutettaisiin. Millainen turvaverkko nykyistä suuremmalle siirtolaismäärälle pitäisi pystyä tarjoamaan ja miten se rahoitettaisiin, esimerkiksi.
”Demokratian toteutumisessa on aina ja kaikkialla ollut ongelmia. Musta tärkeintä on pyrkiä ratkaisemaan niitä mahdollisimman rakentavalla tavalla, vaikka täydellistä lopputulosta ei koskaan saada aikaan ”, Siikanen pohtii.
Tästä Markus Drake taas turhautuisi. Politiikassa pystyy tietysti saavuttamaan pieniä siirtymiä parempaan, mutta näihin kompromisseihin ei pitäisi alistua.
”Perustavanlaatuinen muutos tulee järjestelmän ulkopuolelta, siitä väen massasta, joka seisoo siellä porteilla kolkuttamassa. Mä en usko, että mikään järjestelmä pystyy uusintamaan itseään sisältäpäin ”, Drake sanoo.
Siis toimintaa ulkoa ja sisältä. Saman kolikon kaksi puolta? Vai jopa herttainen symbioosi kahden toimintatavan välillä? Kaduilla marssivat protestiliikkeet potkivat liikkeelle uusia ajatuskulkuja, joihin dynaaminen kabinettinuoriso väkisinkin reagoi keskusteluissaan.
Niin teki esimerkiksi europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppi (kok), joka kirjoitti Helsingin Sanomissa huolestuneesti EU:n demokratiavajeesta. Symbioosi näyttäisi jatkuvan. Eurooppalainen Suomi ry, jonka rinnalla Siikasen ESN toimii, sai viime viikolla toiminnanjohtajakseen Janne Ronkaisen , joka on aiemmin toiminut muun muassa kehitysmaaliikkeessä, Työväen Sivistysliitossa ja Attacissa.
Maaliskuussa Markus Drake on ehdolla vihreiden listalta eduskuntaan.
Noora Jokinen
