18. lokakuuta 2002
Teksti:

Viime viikot ovat olleet ankeita, vaikka pääasia, gradunteko, onkin edistynyt vauhdilla. On ollut helvetin yksinäistä. Ainoat juttukaverit ovat vanhempani ja satunnaiset sukulaiset, eikä iltaisin ole mitään tekemistä. Niinpä olen alkanut elää omalla rytmilläni. Ja rakastaa tietotekniikkaa.
    Aamulla nukun vähintään puoleenpäivään. Syön aamiaisen, luen lehdet ja lähden juoksemaan. Sitten laitan ruokaa, chillailen, katson Kauniit ja rohkeat, ja eikun hommiin.
    Istua torotan tietokoneen ääressä niin kauan kuin jaksan. Jaksan joka yö vähän edellistä pidempään. Muutamana viime yönä on käynyt niin, että vanhempien herätessä minä vielä valvon. On sitten juotu yhdessä aamukahvit.
    Kun muutin kotiin, meille vuokrattiin kannettava tietokone ja otettiin laajakaistainternet. Ne ovat mieletöntä luksusta.
    Tietokone on sikahieno. Se ei esimerkiksi tunne diskettejä ollenkaan, vaan tieto tallennetaan pieneen puikulan malliseen muistikorttiin. Luulin sitä ensin sytkäriksi. Joka tapauksessa puikulaan mahtuu kamaa kymmenen disketillisen verran.
    Nimitän puikulaa uistimeksi. Minuun on tehnyt erityisen vaikutuksen hihna, jolla uistimen voi ripustaa kaulaan kuten kotiavaimen.
    Minulla on tästä jo mahtava scifi-visio. Jonakin päivänä meikäläisellä on gradu uistimessa ja uistin kaulassa. Aion kävellä kylällä reteenä takki auki, että ei tässä olla turhan takia tultu maakuntiin rehentelemään! Tutise, Ämmänsaari!

Vaikka kehitys kehittyy, niin monta juttua on kuitenkin toisin kuin etelässä. Hesari ehtii tänne vasta iltapäivällä. Tosin harvat täällä tilaavat Hesaria. Hyvä kun tilaavat edes maakunnan omia lehtiä.
    Isännät ajattelevat niin kuin setäni Martti, rikas maanomistaja. Hän ei tilaa Kainuun Sanomia, koska siinä säästää tonnin vuodessa. Martti myös syö usein pelkkää keitettyä perunaa. Tarpeetonta vissiin mainita, että hänellä ei ole turhia rahahuolia. Mutta eipä ole emäntääkään.
    Digi-ajasta sen verran, että täältä käsin digitelevision suuri tuleminen vaikuttaa lähinnä absurdilta. Täällähän ei näy edes neloskanava ilman omaa lautasantennia, jota useimmat eivät ole hankkineet. Meillä kotonakin asia on ihan selvä. Kolme kanavaa on kolme vaihtoehtoa. Sekin on paljon seudulla, jolla on totuttu jakamaan vain niukkuutta.
    Että enpä usko, parahin Yleisradio, että keksitte semmoisia myyntipuheita, jotka saisivat vanhempani ostamaan digi-boxin. Martti-sedästä nyt puhumattakaan.

Anne Moilanen
anne.moilanen@pp1.inet.fi