Visailutähti Tommy Tabermann mielii isona Sarasvuoksi. Tabermannin ensimmäinen elämäntaitokirja, Luovuuden lumous tarjoaa pelastusta kaikille niille, joiden luomisvoima on syystä tai toisesta jumissa.
Ja syitähän riittää: krooninen kiire, kalenteririippuvuus, rimakauhu, töiden kasautuminen, motivaatiopula…
Tabermann ja kasvatustieteen tohtori, luovuustutkija Jussi T. Koski tarjoavat avuksi kokoelman aforismeja ja runonpätkiä, joiden on tarkoitus opastaa lukijoita oman luovuutensa lähteille. Runoilija kutsuu niitä luovuusmantroiksi, tieteentekijä tietorunoiksi.
Perusväittämä on, että ilo, nautinto ja joutilaisuus auttavat lykkäämään luovuuden liikkeelle paremmin kuin pakonomainen mikroluokassa tuskittelu ja hiusten repiminen.
Ylioppilaslehti kokosi Tabermannin teeseistä muutaman tärpin opiskelijaelämän luovuuskriiseihin:
”Siis mul ei oo siihen prosemmaan yhtään ideaa!”
Luovuus tietää, että vain joutilaisuutta palvovat voivat saada jotain uutta aikaan. Joutilaisuus on luovan ihmisen tapa rukoilla luovuutta tulemaan.
”Mitä jos vetäiskin vileenit ja siteerais vähän pidemmästi?”
Luodessa älä sorru kuvittelemaan, että voisit käydä salaa vieraissa.
”Must tuntuu, et mä en saa siihen graduun mitään omaa. Kaikki on sanottu jo aikasemmin.”
Hyväksy, ettet ole ensimmäinen. Äärimmäisen harvat voivat viedä idealta neitsyyden. Mutta kuka tahansa voi saada idean kukoistamaan taas, vielä kerran.
”Nyt olis pakko lähtee kaljalle.”
Luova henkilö työskentelee jatkuvasti mutta ei ole koskaan töissä.
”Pitäisköhän tän lähdeluettelon olla vähän laajempi? Mut mä oon lukenu vaan nää… ”
Jos haluat kompetenssia, sinun tulee lukea kaikki. Mutta jos haluat omaperäisyyttä, sinun ei pidä lukea niin paljon.
”Mä en tajuu miks tää mun aihe ei napannu sille proffalle!”
Huonojen ideoiden joukkohaudassa on loputtomasti tilaa myös hyville ideoille, joiden aika ei ole vielä tullut.
Noora Jokinen
