02. maaliskuuta 2001
Teksti:

Suurin osa Helsingin yliopiston opetusta antavien laitosten esimiehistä pitää yliopiston uutta rahanjakomallia huonona. Suurin valituksen aihe on rahan puute. Laitoksilla koetaan, että ne joutuvat tekemään liikaa työtä liian vähin voimavaroin.
    Laitosten esimiesten mukaan tilanne on vakava. ”Tiedekunnat ovat sietokykynsä rajoilla ja jopa ylikin. Varsinkin opetushenkilökunta on kovilla. Se tinkii työtaakan alla vapaa-ajasta ja lomista, mutta ei sittenkään veny kaikkeen”, eräs esimies kertoo.
     Ylioppilaslehti otti yhteyttä 28:aan opetusta antavaan laitokseen ja pyysi laitosten esimiehiä kommentoimaan tutkintovaatimuksia ja uutta rahanjakomallia. Esimiehet saivat vastata anonyymisti. Helsingin yliopistossa on 73 laitosta yhden laskentatavan mukaan.
    Kaikissa tiedekunnissa arvosteltiin hiljattain käyttöön otettua rahanjakomallia, joka perustuu tulosvastuuseen. Tuloksellisuutta mitataan perus- ja jatkotutkintojen ja tutkimuksen määrällä sekä muutamin muin kriteerein. Mitä enemmän maistereita ja tohtoreita laitos leipoo, sitä enemmän se saa rahaa.
    Eri tiedekunnissa on käytössä erilaisia kertoimia, joissa painotetaan eri tavalla esimerkiksi tutkimuksen määrää. Jotta mikään laitos ei joutuisi aivan konkurssiin, rahanjakomallin aiheuttamat vuosittaiset muutokset perusrahoitukseen on rajattu neljään prosenttiin.

”Opetuksen monipuolisuus on kärsinyt, koska opetusresursseihin ei ole varaa satsata. Opettajien työstressi on kamala, koska työmäärä kasvaa, mutta opettajien määrä ei”, sanoo eräs esimies humanistisesta tiedekunnasta.
    Laitoksissa, joissa on monta oppialaa, kilpailu oppialojen välisestä rahanjaosta on kova. Tämä lisää laitoksia johtavien esimiesten työtaakkaa.
    ”Tunnelmat ovat joskus ikäviä, kun joutuu jakamaan niukkuutta”, eräs esimies kiteyttää. Kun rahaa ei ole eikä uusia virkoja perusteta, kilpailu viroista on myös oppialojen sisällä paikoin rankkaa.
    ”Rahanjakomallin seurauksena emme pysty maksamaan ulkopuolisille dosenteille. Olemme joutuneet jättämään täyttämättä virkoja”, valitetaan muun muassa matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
    ”Olemme joutuneet lakkauttamaan kaksi professorin virkaa, ja tiedekunnan henki on huonontunut. Olemme jakautuneet kahteen leiriin. Toiset katsovat, että tämä kaikki johtuu rahanjakomallista ja muiden tiedekuntien suosimisesta. Toisten mielestä tämä on osa yleistä kontekstia, ja meidän täytyisi katsoa itseämme peiliin”, oikeustieteellisestä kerrotaan.

Niin sanottu neljän prosentin puskurisääntö on monen laitoksen mukaan pelastus. Toisaalta rahanjakomallin kriteereillä menestyvät laitokset ovat käärmeissään siitä, ettei malli palkitse tarpeeksi heidän menestystään.
    ”Rahanjakomalli vaikuttaa paradoksaalisesti. Vaikka laitoksella on suoritteita huomattavasti yli keskitason, raha menee kuitenkin huonommin menestyville. Virallisesti rahanjakomallin kerrotaan palkitsevan, mutta ei se palkitse. Tiedekunnan kasvurajoitteet estävät tämän. Nykyisen mallin kannustavuus on nollassa tai sen alapuolella”, humanistisen menestyslaitoksen johtaja valittaa.
    Muutaman laitoksen johtaja painottaa, ettei itse rahanjakomallissa ei ole mitään vikaa. Jaettavaa rahaa ei vain ole riittävästi.
    ”Jos kokonaispotti on liian pieni, ei sillä ole väliä, miten rahat jaetaan.
    ””Rahanjakomallin vaikutuksia on vaikea vielä arvioida, koska siihen on liittynyt muita lisärahoitusmahdollisuuksia. Yliopisto-opettajista alkaa kuitenkin olla pula. Niukat voimavarat saavat parhaat opettajat etsimään muita työpaikkoja.
    ”Rahan puutteen lisäksi lisääntynyt byrokratia ärsyttää: ”Tulosvastuullisuus on tuonut entistä enemmän erilaisia raportointeja ja kokouksia. Opettaja haluaisi varmasti antaa parasta mahdollista opetusta ja tehdä hyvää tutkimusta, mutta raportoinnit ja kokoukset vievät opettajan ajasta huomattavasti enemmän kuin vielä 1990-luvun alussa.
    ”Joillakin laitoksilla uutta rahanjakomallia myös kehutaan. Paine saada opiskelijat valmistumaan on tehostanut seminaarityöskentelyä ja gradunohjausta.
    ”Uuden rahanjakomallin ansiosta yhä useampi ymmärtää, miten raha yliopistossa liikkuu”, eräs esimies sanoo.

Heikki Valkama
Työryhmä: Jussi Heikkinen, Anna-Kaisa Pitkänen ja Sanna Sommers
Kuva: Mika Lietzen