Kun muutimme elokuussa Piilaaksoon, kaikki oli kuin sadusta. Aurinko paistoi, Nasdaq oli vahvassa nousussa ja naapurin Range Rover kiilsi uutuuttaan. Nousuhumala sekoitti pään. Täällä meistä kaikista voi tulla rikkaita!
Nyt helmikuussa kaikki on toisin. Ulkona on kylmää ja sateista, ja Piilaaksoa vaivaa kova krapula. Paikallisen panimoravintolan Gordon Bierchin baaritiskillä ilmeet ovat synkkiä. Uuden talouden kullankaivajat tuijottavat tuoppejaan epäuskoisina, kun talousuutiset kertovat Nasdaqin taas laskeneen.
Vielä vuosi sitten piilaaksolaisten usko talouteen oli horjumaton. Yrityksillä meni hyvin, riskisijoittajat myhäilivät tyytyväisinä ja jakoivat käyntikorttejaan kapakoissa. Osakekurssit jatkoivat nousuaan, ja Palo Altoon syntyi 64 uutta miljonääriä päivässä.
Autokauppiaat hyörivät kiireisinä ja kiinteistövälittäjät myivät asuntoja käymättä edes paikan päällä. Töitä sai, jos osasi kirjoittaa nimensä oikein. Firmat kilpailivat nörteistä muhkeilla optioilla ja ilmaisilla bageleilla.
Ensimmäinen varoitus tuli syksyllä. Internet-firmojen kukkarot olivat tyhjiä eikä lisää ollut luvassa. Vuoden loppuun mennessä internet-osakkeet olivat laskeneet 77 prosenttia edellisestä joulukuusta. Köyhän opiskelijan ei tarvinnut enää kadehtia naapurin optioita.
Menetetyt sijoitukset harmittivat, mutta alamäen uskottiin olevan vain väliaikaista. Hymy alkoi kuitenkin hyytyä, kun uutiset irtisanomisista jatkuivat. Toiveet pienestä korjausliikkeestä romahtivat, kun Lucent, Motorola ja Hewlett-Packard kertoivat vähentävänsä työntekijöitä. Kaupan alalla kymmenettuhannet ihmiset ovat jääneet ilman työtä, mutta tilanne on synkin autoteollisuudessa. General Motors ja Chrysler suunnittelevat yhteensä 35 000 työpaikan vähentämistä.
Osakekurssien lasku harmittaa kaikkia, mutta työpaikan menettäminen on monelle totuuden hetki. Viime vuosien huima nousu huumasi piilaaksolaiset. Osakkeita ostettiin iloisesti lainarahalla ja talon tai Lexuksen sai ilman vakuuksia.
Säästäminen oli epämuodikasta. Kun viisi vuotta sitten amerikkalaiset pistivät kuusi prosenttia tuloistaan sukanvarteen, viime vuonna kaikki ylimääräinen sijoitettiin osakkeisiin tai kulutettiin heti. Nyt monen osakesalkun arvo on olematon, eikä töitäkään ole tarjolla jokaiselle.
Tilannetta vaikeuttaa huima velkaantuminen. Suurin osa veloista on kalliita kulutusluottoja, joiden vuosikorot saavat mafiankin punastumaan.
Luottokortti myönnetään melkein jokaiselle. Tavaratalot ja pankit tarjoavat omia korttejaan ja kilpailevat asiakkaista jakamalla lahjakortteja ja lippalakkeja. Houkuttelevat kylkiäiset saavat monet sortumaan. Kymmenestä perusopiskelijasta kahdeksalla on ainakin yksi luottokortti. Kurssikaverini sinnittelee kahdentoista kortin vuosimaksujen kanssa.
Luottokortteja käytetään autojen, lääkärien ja jopa lukukausimaksujen maksamiseen. Viime vuonna kotitalouksilla oli korttivelkaa keskimäärin 52 000 markkaa. Ilman tuloja velkaantuneiden amerikkalaisten shoppailu loppuu heti. Kotitalouksien kulutus on kuitenkin koko maan talouden kannalta tärkeää. Jos kulutus loppuu, lama ei ole enää kaukana. Ei ihme, että Alan Greenspan näyttää television iltauutisissa huolestuneelta mopsilta.
Kaisa Snellman
