02. helmikuuta 2001
Teksti:

Joonas Hytönen elää 26-vuotiaana kuin vauras varhaiseläkeläinen. Hän lukee kirjoja, käy elokuvissa, pelaa squashia ja hurvittelee Helsingin yössä. Työstä talk show’n juontajana maksetaan hyvin, eikä siihen tarvitse tuhlata paljon aikaa. ”En kehtaa edes laskea työtuntejani. Niitä on niin vähän”, Hytönen tunnustaa.
Lukion jälkeen Joonaksen ikätoverit pänttäsivät yliopistojen pääsykokeisiin. Joonas sen sijaan tajusi ajoissa, että helpommalla pääsee, kun jättää opiskelun väliin ja ryhtyy kuuluisaksi. Nyt kun muut alkavat pikkuhiljaa valmistua ja siirtyä pätkätöiden putkeen, Joonaksella on oma televisio-ohjelma.
Tai kuten Joonas itse kirjoitti marraskuun Imagessa: ”Kaikki ne, jotka Kalliossa kuuntelivat opettajia ja kävivät tunneilla, ovat hävinneet jonnekin yliopistojen lisärakennusten loputtomille käytäville tai huonosti palkattuihin paskaduuneihin.
”Aivan. Yliopistojen pölyiset käytävät ovat tulleet minullekin tutuiksi, ja nyt roikun pätkäpesteissä ja saan huonoa palkkaa. Mutta olen onnellinen Joonaksen puolesta. Kiva, että jotakuta sentään onnistaa.

Vähän ennen perjantai-illan kuvauksia Hytönen vaikuttaa vaisulta. Vielä viime hetkellä maskeeraaja kutsuu hänet lavalta takahuoneeseen poskipunattavaksi, sillä tähti näyttää kalpealta. Onneksi yleisöksi saapuneet turkulaiset humanistitytöt ovat jo juoneet muutaman lasin punaviiniä, joten isännän lievä kireys ei tartu heihin.
Joonas Hytönen Show saadaan tunnissa purkkiin ja iloiset turkulaiset lähtevät jatkamaan juhlintaa. Joonaksella on vielä vartin verran töitä tehtävänä.
Suvi Miinala saapuu Joonas ja Puttonen -ohjelman kuvaukseen varautuneen oloisena ja kieltäytyy tarjotusta viinilasillisesta. Joonas haastatteli häntä viimeksi missivuoden alussa, eikä Suvi muistele tapausta hyvällä. ”Tuntui, että minut oli pyydetty paikalle pilkattavaksi”, hän hymähtää.
Tällä kertaa haastattelu sujuu ilman ilkeilyä. Joonas on muutenkin nöyrää poikaa. ”Tarkoitus ei missään nimessä ollut loukata silloin viimeksikään”, hän sanoo ja kertoo pyytäneensä Suvilta seuraavana päivänä anteeksi.
Joonaksen haastateltavia, Suomen julkkiksia, olisi suhteellisen helppo lyödä. Piirit ovat pienet ja rumia juttuja liikkuu. Mutta Joonas ei ole ottanut asiakseen kiusata vieraitaan. ”Idea on, että kaikilla, myös vierailla, olisi show’n jälkeen hyvä fiilis.
”Menestyksen sanotaan nostattavan kusta kohteensa päähän. Hytösen päässä pissan pinta vaikuttaisi yllättäen jopa hiukan laskeneen. Onko hän todellakin sama mies, joka sai Radio Cityssä laukomillaan ilkeyksillä Henry Saaren ja Lenita Airiston usuttamaan poliisit peräänsä?
”Radiossa mulla oli tapana tehdä juttuja, joiden pääasiallinen tarkoitus oli saattaa haastateltava kiusalliseen tilanteeseen”, hän tunnustaa nyt häpeilemättä.
Miksi? Tietenkin siksi, että joku huomaisi hänet. ”Kun olin vielä nobody, paras keino herättää huomiota oli olla ilkeä. Radiossa joutuu huutamaan itsensä kuuluviin, sekä fyysisesti että vertauskuvallisesti.
”Temppu toimi. Radiosta Hytönen pyydettiin Jyrkin juontajaksi, ja kaksi vuotta sitten alkoi mtv3:lla pyöriä Joonas Hytönen Show. Kun on ilkeillyt itsensä tarpeeksi kuuluisaksi, voi ryhtyä taas kiltiksi.
”Sitä paitsi radiossa on helpompaa olla ilkeä, kun ei tarvitse katsoa haastateltavaa silmiin.

”Ihan kokonaan Joonas ei ole ilkeilyä lopettanut. Vaikka radioura on jäänyt, myös lehdessä voi panetella ihmisiä katsomatta heitä silmiin.
Esimerkiksi Imagen kolumnissaan Joonas nimitti paitsi luokkatovereitaan luusereiksi myös entisiä opettajiaan juoruajiksi.
Kallion lukion opettajat ovat syytöksestä niin käärmeissään, etteivät suostu kommentoimaan entisen oppilaansa tekemisiä sanallakaan. ”Me emme alennu samalle tasolle hänen kanssaan”, Joonaksen entinen äidinkielen opettaja näpäyttää.
Kirjoituksesta voisi päätellä, että Joonaksen mielestä elämässä menestymisen mitta on kuuluisuus. Itse hän kuitenkin väittää nyt toista. ”Tähän mennessä tärkeimpänä saavutuksenani pidän sitä, että kävin balettikoulun loppuun. En esimerkiksi sitä, että olen ollut nuoriso-ohjelman juontaja, vaikka se ehkä kuulostaakin hulppealta.
”Kallion lukiota hän halusi ruoskia, koska hänestä koulu nauttii ansaitsematonta arvostusta. ”Esimerkiksi puheilmaisun opetus oli sitä, että leikittiin ameebaa koulun jumppasalin lattialla”, hän kuvailee.
”Parasta koulussa oli se, että sieltä sai muutamia samanhenkisiä kavereita. Mutta enimmäkseen se oli pakopaikka koulukiusatuille yläastenörteille, jotka tulivat sinne siinä toivossa, että heitä ei enää kiusattaisi, vaikka he ovatkin transvestiitteja ja käyttävät lsd:tä.
”Erotukseksi näistä rasittavista häviäjistä Hytönen lukee itsensä samaan kastiin Iiro Seppäsen, Mikko Nousiaisen, Maria Järvenhelmen, Kerkko Koskisen, Anni Sinnemäen ja muiden Kallion lukion menestyjien kanssa. Kuulostaa aika itserakkaalta.
”Itserakas, hmm, se on niin kauheen kuulonen sana. En millään haluaisi yhdistää sitä omaan persoonaani”, Hytönen heittäytyy itseironiseksi. ”Mutta oon mä aika kiinnostunut omista asioistani.
”Ja mikä ettei: oma televisio-ohjelma 24-vuotiaana on saavutus, josta sietääkin vähän ylpistyä. Omassa show’ssa Joonaksen nuoruus oli aluksi jopa hienoinen pulma: juontajan muusikkopariksi kaavailtiin aluksi Veeti Kalliota, mutta Hytönen näytti Kallion rinnalla niin lapselliselta, että ideasta oli uskottavuuden nimissä luovuttava. Onneksi löytyi Lenni-Kalle Taipale. ”Sitä parempaa babyfacea ei olekaan”, Joonas kehuu.

Työssä tärkeintä ja palkitsevinta Joonakselle on esiintyminen. Sitä hän on rakastanut aivan pienestä asti. Nykyinen tilanne on siis mitä ihanteellisin: narsistille on vaikea kuvitella tyydyttävämpää työpaikkaa kuin omaa nimeä kantava televisio-ohjelma, jossa saa olla joka viikko itse pääosassa.
Juontotehtävät Jyrkissä vuonna 1997 eivät olleet suinkaan Joonaksen debyytti televisiossa. ”Esiinnyin noin viiden vanhana leipä-aiheisessa opettavaisessa puolidokumentaarisessa pätkässä, jossa mun piti juosta puistossa.” Seuraava draamafilmatisointi tapahtui 7. luokalla: Joonas esiintyi teiniviiksineen mittakaavan määrityksestä kertovassa opetusohjelmassa.
”Jyrkiin siirtyessäni pidin itseäni siis täysin ammattilaisena, kun oli näin laaja kokemuspaletti taustalla”, Hytönen sanoo. ”Kun on tehnyt draamaa, niin yksi päivittäinen hömppäohjelma ei siinä paljon paina.
”Hytösen tapa nauraa itselleen on siitä herkullinen, että hän voisi melkein yhtä hyvin olla tosissaan.
Vielä Jyrkin aikoina Joonaksen työrutiiniin kuului asiallinen palautepalaveri lähetyksen jälkeen. jhs:n lähetykset puidaan perjantai-iltana baarissa.
”Kuvaukset loppuu kuudelta, joten kun lähetys on ohi puoli yhdeltätoista, me ollaan jo niin hyvässä nousuhumalassa, että siinä vaiheessa lähetyksessä ei oo mitään moittimista. Tai ainakaan mussa ei oo koskaan mitään vikaa. Vieraathan on joskus huonoja, mutta sille me ei voida mitään. Että siinä mielessä tää nykyinen systeemi toimii tosi hyvin.
”Totta puhuen Joonas kyllä tietää, että hänellä on maneereita. Ärsyttäviäkin. Balettimenneisyydestään Joonas jaksaa puhua joka perjantai, eikä yökerho Fenniakaan jää koskaan mainitsematta. Myös Joonaksen tapa nauraa omille sutkautuksilleen ärsyttää monia.
”Musta tuntuu, että mun juonnot menee nykyään sanasta sanaan samalla tavalla”, hän myöntää.

Jokunen kateellinen sielu on vihjannut, että Joonaksen menestys olisi osaksi hänen isänsä ansiota. Joonasta se naurattaa. ”Mietipä millaisia juttuja mun faija on tehnyt. Mä voin kertoa, että se ei oo tekemisillään voittanut puolelleen määrättömästi kavereita, jotka haluaisivat tukea sen poikaa.
”Hytönen ei kuitenkaan kiellä isän merkitystä elämässään: Mattiesko on yksi Joonaksen esikuvista. Isältään Joonas on oppinut, ettei työn pidä antaa orjuuttaa itseään. ”Faijalle harrastukset on aina olleet tärkeitä, ja se on järjestänyt oman elämänsä tärkeinä pitämiensä juttujen ympärille. Mä ihailen sen rehellisyyttä ja tinkimättömyyttä niissä asioissa, joita se pitää arvokkaina.
”Kun oma itsetunto on vahva, isän saavutuksia ei tarvitse vähätellä. ”Faija on yksi Suomen parhaita kirjoittajia, sen voin sanoa aivan hyvällä omatunnolla. Mutta oon mä sitä helvetisti parempi teeveejuontaja.
”Tekisi mieli sanoa, että siihen ei paljon tarvita. Mutta se olisi pikkusieluista, joten jääköön.
Mattieskon maineen vuoksi Joonas ei ole halunnut ryhtyä kirjoittamaan vakituisesti mihinkään lehteen ­ ettei syntyisi liikaa Joonakselle epäedullista vertailua. ”Mutta kohta mä nostan penkiltä enemmän kuin faija. Sitten mä voin olla tyytyväinen.
”Hytönen on toden totta päässyt pitkälle ilman vuosien puurtamista yliopistossa. Lukion jälkeen hän lähti Moskovaan elokuvataidetta opiskelemaan, mutta viihtyi Venäjällä vain vuoden. Sen jälkeen hän on keskittänyt aikansa menestymiseen.
”Vielä Jyrkin aikoina ajattelin, että lähden jossain vaiheessa opiskelemaan, mutta se on alkanut tuntua epätodennäköiseltä. Miksi opiskelisin, kun teen jo nyt sitä työtä mitä haluan?
”Välillä Joonaksesta tosin tuntuu haikealta, kun suurin osa kavereista opiskelee yliopistossa. ”Ajattelin aina olevani yksi heistä, mutta tässä vaiheessa kynnys hakea yliopistoon on jo korkea ja kasvaa koko ajan.
”Ja vaikka televisiossa esiintyminen ja julkkisten haastattelu on mukavaa, älyllisesti se ei ole haastavin mahdollinen työ. ”Televisiossa tyhmistyy päivä päivältä”, Joonas tunnustaa.

Sanna Sommers
Kuva Ville Palonen