Ylempi akateeminen loppututkinto jää suorittamatta joka neljänneltä suomalaiselta korkeakouluopiskelijalta, ja vain viidennes valmistuu tavoiteajassa. Seitsemässä vuodessa tai nopeammin opinnoistaan selviytyy vain puolet aloittaneista, kertoo Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön (Otus) tuore selvitys.
Kehnoiten opinnot sujuvat taideyliopistoissa sekä humanistisilla ja luonnontieteellisillä aloilla. Alueellisesti ongelmat keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Kallis asuminen ja eläminen eivät kuitenkaan selitä kaikkea, sillä Hankenilta ja Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistutaan melko ripeästi.
Reippaimmin opiskellaan pienissä maakuntayliopistoissa, joissa opetetaan kaupallista alaa. Kuopion, Vaasan ja Lapin yliopistoista valmistutaan nopeimmin. Taidekorkeakouluissa, Helsingin yliopistossa ja Åbo Akademissa vetelehditään pisimpään.
Helsingin yliopistossa opintoputken läpäisee kolmessatoista vuodessa vain 67 prosenttia aloittaneista. Hieman lohtua lukuihin tuo se, että suurin osa opintonsa keskeyttäneistä on työelämässä.
Valtiolliseksi tavoitteeksi on asetettu, että 75 prosenttia yliopisto-opiskelijoista valmistuisi viidessä vuodessa. Tämä on monella alalla utopiaa. Äärimmäisinä ovat humanistiset alat, joiden opiskelijoista vain kuusi prosenttia suorittaa tutkinnon ensimmäisten viiden opiskeluvuoden aikana. Ahkerimmin valmistuvat kasvatustieteilijät, joista 60 prosenttia saavuttaa maisterintutkinnon tavoiteajassa.
Otuksen raportissa kiinnitetään huomiota erityisesti koulutuksen läpäisseiden eli tutkinnon suorittaneiden määrään. Suomalaisen korkeakoulutuksen tuloksellisuutta on totuttu arvioimaan valmistumisaikojen mediaaneilla. Niihin ei tässä tutkimusraportissa tuijoteta, sillä ne eivät kerro koko totuutta.
”En pidä pitkiä valmistusaikoja pahana. Sen sijaan huolestuttavaa on se, että tutkintoja ei suoriteta lainkaan”, tutkija Sasu Pajala sanoo.
Lääkkeiksi tarjotaan tuttuja konsteja. ”Opiskeluoikeuden rajaamista kymmeneen vuoteen voisi harkita, ja opintotukea pitäisi entisestään suurentaa. Kandidaatintutkintoa opintojen välitavoitteena tulisi korostaa”, tutkija Petri Lempinen neuvoo.
Opinto-oikeuden rajoittamista kymmeneen vuoteen Lempinen perustelee muun muassa sillä, että kahdeksan vuoden jälkeen opintoja vielä suoritetaan, mutta kymmenen vuoden jälkeen ne jäävät usein lopullisesti.
Opiskelijajärjestöt vastustavat opinto-oikeuden rajoittamista ainoana ratkaisuna ongelmaan ja vaativat sen sijaan opintotuen korottamista ja yliopisto-opetuksen kehittämistä.
”Pysyvänä tavoitteena ollut valmistuminen viidessä vuodessa on lähtöisin virkamiehiltä eikä opiskelijoiden reaalimaailmasta. Tarvitaan porkkanaa eikä keppiä”, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (hyy) hallituksen puheenjohtaja Elina Moisio sanoo. ”Pitkät valmistumisajat johtuvat yliopistojen rakenneongelmista, opiskelijan toimeentulon riittämättömyydestä ja yksilön omista valinnoista.
”Myös Suomen ylioppilaskuntien liitossa (syl) ollaan samoilla linjoilla. Vaikka valmistuminen viidessä vuodessa olisi myös opiskelijan kannalta mielekästä, hallituksen puheenjohtaja Esa Perkiö pitää tavoitetta epärealistisena. ”75 prosentin valmistuminen viidessä vuodessa on ajatuksena läheistä sukua täystyöllisyydelle ja huumeettomalle yhteiskunnalle”, Perkiö kärjistää.
Myöskään viiden vuoden valmistumisajalla ei Perkiön mukaan ole kytkentää todellisuuteen. Samoin hän ihmettelee, miksi pitkäkestoista opiskelua pidetään taloudellisena ongelmana. ”Alkeellisinkin älyllinen rehellisyys edellyttää, että väitteet perustellaan. Odotan, että seuraava opintojen keston kalleutta voihkiva esittää uskottavia laskelmia.
”Opintojen hidas eteneminen huolestuttaa myös opetusministeriötä. ”Esillä on ollut vaihtoehto, että opintotukijärjestelmän pitäisi palkita nopeasta opiskelusta. Tätä pohditaan edelleen, mutta ilman määrärahalisäyksiä sitä ei voida toteuttaa”, opetusministeri Maija Rask totesi Otuksen järjestämässä seminaarissa.
”Opiskelijasta on välitettävä ja hänen valmistumistaan tuettava. Kukaan ei pyri yliopistoon keskeyttääkseen opintonsa tai suorittaakseen perustutkinnon 13 vuodessa.
”Ongelman ratkaisemiseksi ministeriössä mietitään myös opiskelijavalinnan kehittämistä. Asiaa arvioidaan kuluvan ja seuraavan vuoden aikana. ”Yliopistojen tutkintorakenteidenkin kehittäminen on välttämätöntä. Näyttää siltä, että kaikkia tutkintoja ei voi edes teoriassa suorittaa viidessä vuodessa”, Rask totesi.
Arno Ahosniemi
Kuvitus Kaltsu Kallio
