22. syyskuuta 2000
Teksti:

Hyvä matemaatikko on kuin keskusteleva ja kyselevä pikkulapsi.
    Matemaatikkojen mielestä heidän oma tieteenalansa ei keskustele. Abstrakteja asioita pohditaan tieteellisen neron yksinäisyydessä.
    Kuitenkin yhä useammat matemaatikot toivovat, että tutkijat saataisiin ratkomaan ongelmia yhdessä. Samalla halutaan, että myös muiden tieteenalojen edustajat osallistuisivat keskusteluun.
    ”Matematiikka kuuluu myös humanistiseen sivistykseen”, vakuuttaa dosentti Juha Oikkonen.
    Oikkosen mukaan matematiikan laitoksella on kokeiltu keskustelevia opetusmenetelmiä hyvällä menestyksellä. Oikkosen vetämässä pajaopetuskokeilussa on panostettu ryhmätehtäviin, kyselyyn ja ongelmien ratkaisuun pienryhmissä.

Nyt hyväksi havaittuja menetelmiä halutaan käyttää alan esittelemiseen hengentieteilijöille. Heille matematiikka merkitsee yhtä usein traumaa kuin kulttuurin perustaa. Erityisesti tytöt ja naiset ovat saaneet trauman matematiikasta.
    Kasvatustieteen professori Kirsi Tirrin mukaan tyttöjä vieraannuttaa muun muassa se, että heitä ei rohkaista matematiikan pariin.
    ”Varmasti edelleenkin huomioimme mieluummin pienten tyttöjen kielellisiä tai taiteellisia tuotoksia ja pienten poikien luonnontieteellisiä tai teknisiä kykyjä, mikä vaikuttaa merkittävästi myöhempiin uravalintoihin. Tytöt eivät jää sivuun matematiikasta kuitenkaan vain tämän vuoksi. On paljon muitakin matematiikasta vieraannuttavia asioita”, Tirri muistuttaa.
    Uravalintoja ohjaa myös työympäristö, Tirri kertoo. Naiset vaativat keskimäärin paljon enemmän sosiaaliselta ympäristöltään kuin miehet kokeakseen työnsä mielekkääksi. Siksi yksinään jurottavien professorien joukko voi olla työympäristönä paljon vaikeampi lahjakkaalle tytölle kuin pojalle.
    ”Tutkimukset osoittavat, että miesten on helpompaa puuhailla abstraktien yhtälöiden ja koneiden parissa ja tyytyä yksinäisen pohdiskelijan elämäntapaan. Tytöt taas vaativat useammin, että ammatti antaa elämälle merkitystä ja tarjoaa sosiaalisesti mielekkään toimintaympäristön.”

Mutta miten saada ihmiset eri tieteenaloilta ymmärtämään vaikeita matemaattisia asioita, jotka menevät välillä asiantuntijoiltakin yli ymmärryksen?
    ”Oleellista on kannustaa ja rohkaista ihmisiä itsenäiseen ajatteluun: kyselemään, pohtimaan ja tuomaan myös ajatuksiaan esiin. Olen itse huomannut, ettei hyvän matemaatikon ja pikkulapsen ajattelussa ole aina suuriakaan eroja. Nämä huomiot eivät tietenkään päde vain asiantuntijoihin, vaan kirjaimellisesti kaikkiin matematiikasta kiinnostuneisiin”, sanoo Juha Oikkonen.

Matematiikka – kulttuurimme perusta ja trauma -luennot pidetään joka torstai 5.10. alkaen Porthaniassa kello 18. Dosentti Juha Oikkonen luennoi aiheesta Löytämisen iloa matematiikasta ja professori Kirsi Tirri aiheesta Matematiikka, naisten trauma 12.10.

Anna-Kaisa Pitknen