04. helmikuuta 2000
Teksti:

Tähän aikaan elokuvavuodesta jännitetään Jussi- ja Oscar-palkintojen voittajia. Jusseilla ja Oscareilla on se ero, että jälkimmäisillä on vaikutusta elokuvien yleisömenestykseen. Jussit jaetaan vasta, kun ehdolle asetetut elokuvat eivät pyöri teattereissa.
    Jussit kiinnostavat vain kotimaisen elokuvan ystäviä. He kyllä tietävät, että Eeva Litmanen saa naispääosa-Jussin Rakkaudella, Mairesta ja Rukajärven tie palkitaan ohjauksesta (Olli Saarela) sekä musiikista (Tuomas Kantelinen). Ehdokkuuksista ei kuitenkaan puutu tiettyä yllättävyyttä.
    Kalle Päätalo
pärjäsi ehdokkuuspörssissä paremmin kuin Jari Tervo. KOM-teatterilaisten mainio Tervo-filmatisointi Rikos & Rakkaus ei saanut yhtään ehdokkuutta, mutta Kalle Päätalo pääsi ehdolle parhaasta miessivuosasta. Mainittakoon, että tämä Päätalo ei ole Iijoki-sarjan isä vaan Pitkä kuuma kesä -punkkarikomediaa varten kasattu rockyhtye Kalle Päätalo.
    Kalle Päätalon jokainen neljäsosa (Mikko Hakola, Timo Lavikainen, Olli Soronen ja Konsta Hiekkanen) oli ehdokkuuksista päättävän Filmiaura-yhdistyksen laskujen mukaan kahdeksan kertaa parempi kuin saman sukupolven Arttu Kapulainen. Kapulaiselle ei herunut ehdokkuuksia, vaikka hän teki kaksi hyvää sivuosaa, Häjyissä ja Rukajärven tiessä.
    Aiemmin sivuosaehdokkuuksia ei ole myönnetty bändeille vaan ihmisille. Jos kehitys jatkuu tätä rataa, vuoden 2001 miessivuosa-Jussin jaosta tulee Don Huonojen, Bomfunk MC:sin ja CMX:n välinen skaba, ja Tiktak vie parhaan naispääosan palkinnon Nylon Beatin nenien edestä.
    Parhaasta miespääosasta kilpaileva Samuli Edelmann saatiin Häjyjen myötä vaikuttamaan Robert de Niro -tyyppiseltä metodinäyttelijältä. Hänen kerrottiin lihottaneen itseään rooliaan varten.
    Häjyistä on jo aikaa, mutta Samulin keskivartalobodaus jatkuu entiseen malliin. Ehkä hänelle tarjotaan jatkuvasti lisää vatsakkaita rooleja.
    Jussi-systeemin puolipakollisiin kuvioihin kuuluu jonkun naisohjaajan elokuva, jolle annetaan paljon ehdokkuuksia mutta ei Jusseja. Viime vuonna unohdettiin palkita Kaisa Rastimon Säädyllinen murhenäytelmä, tällä kertaa unohdetaan Taru Mäkelän Pikkusisar ja ensi vuonna Auli Mantilan Pelon maantiede.
    Menettelyllä varmistetaan mies- ja naispuolisten elokuvantekijöiden välisen dialogin jatkuminen tytöt vastaan pojat -kinasteluna, kunnes keksitään erillinen Justiina-palkinto, jonka avulla naiselokuvan marginalisointi alkaa vaikuttaa glamoröösiltä.
    Kotimaisen elokuvan uusisänmaalliset ja kaupalliset nykytrendit heijastuvat myös Jussi-ehdokkuuksien valinnoissa. Suuria katsojalukuja keränneet elokuvat juhlivat sarjassa kuin sarjassa, toisin kuin pienen vaihtoehtoyleisön elokuvat kuten Spede Pasasen Naisen logiikka, jossa sukupuolieroja tarkastellaan älyllisestä perspektiivistä.
    Uusisänmaallisuus näkyy kansainvälisiin ympyröihin sijoittuvien ensi-iltojen syrjintänä. Pekka Lehdon The Real McCoy, Ilkka Järvi-Laturin History is Made at Night ja Mika Kaurismäen L. A. Without a Map on pudotettu karsinnoista.
    Ehdokkuuksista päätellen Mika Kaurismäki on kevyemmän sarjan tekijä kuin veljensä Aki Kaurismäki, jonka Juha kilpailee parhaan ohjauksen Jussista. Kuulemamme tarun mukaan myös Mika voisi olla ehdolla Juhasta, sillä pahansuovat tahot ovat fabuloineet ¡ ilmeisen perättömästi ¡ että Akin humalatilojen takia Mika joutui ohjaamaan huomattavia osia veljensä elokuvasta.
    Oli huhuissa perää tai ei, Mika ansaitsisi erikoispalkinnon eräästä toisesta saavutuksesta: siitä, että Johnny Depp alentui syömään paperia hänen kädestään päästäkseen mukaan L. A. Without a Mapiin.
    Hollywood-supertähden infantiili simputtaminen on ylellisyys, johon olemattoman harvoilla ohjaajilla on varaa. Suomalainen elokuva on taas askeleen lähempänä ”Top of the World, Ma” -statusta.

Lauri Lehtinen & Heikki Valkama