10. joulukuuta 1999
Teksti:

”Ei me tulla mukaan kun meillä on oma kehy-projekti, nämä sotaveteraanit”, Lappeenrannan kansainvälisten asiain vastaava teekkari vastasi SYL:n viime vuoden kehy-koordinaattori Kaisu Tuomiselle, kun tämä kysyi, lähtisikö ylioppilaskunta mukaan SYL:n kehitysyhteistyöprojektiin.
    Kehy-työksi mielletään usein kaikki ylioppilaiden tekemä hyväntekeväisyystyö, Tuominen puistelee päätään.
    Opiskelijat osallistuvat kehitysyhteistyöhön sekä suoraan kansalaisjärjestöjen kautta että maksamalla erilaisia vapaaehtoisia kehy-maksuja.
    Kehy-toiminnan tavoitteena on SYL:n virallisen määritelmän mukaan edistää koulutuksellista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sekä tarjota suomalaisille opiskelijoille tietoa niin kehitysmaiden opiskelijoiden oloista kuin kehitysyhteistyöstä.

Uuteen nousuun

Lamavuodet latistivat kehy-innostusta, mutta vaikeiden vuosien jälkeen uudet tuulet ovat alkaneet puhaltaa opiskelijoiden kehitysyhteistyössä, Tuominen uskoo.
    Esimerkiksi HYY:n hallituksen poliittinen ilmapiiri on muuttunut. ”HYY kokee jälleen olevansa kansalaisjärjestö ja on esimerkiksi lähtenyt tukemaan Jubilee 2000 -hanketta.”
    Projekteihin on saatu mukaan enemmän jatkuvuutta, kun ylioppilaskunnat ovat alkaneet viime vuosina toimia yhteistyössä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Myös avustuskohteiden valintaan on saatu lisää järkeä.
    ”Aloite projekteihin saadaan nykyään paikallisilta toimivilta järjestöiltä, kun vielä 90-luvun alussa keksittiin, että tonne ja tonne olisi kiva tehdä jotain.”

Tuominen sanoo onnistuneiden projektien lisänneen kehy-työn uskottavuutta. ”Jos vertaa kansalaisjärjestörintamaan niin ylioppilaskuntien projektit sijoittuvat sinne hyvälle puolelle.”
    Kehy-aktiivien ja paikallisten yhteistyökumppaneiden lisäksi Tuominen kiittää tehokkuudesta myös kehy-työn vastustajia. ”Vastustuksen takia työt pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvin ja ruvetaan vain sellaisiin hommiin, jotka toimivat.”
    Projekteja valvotaan tarkasti. Paikallisten yhteistyökumppaneiden pitää lähettää vuosittain kirjanpitäjän tarkastama talousraportti. Toimintaa seuraavat myös paikalliset Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa) toimistot. Ylioppilaskuntien kehy-aktiiveja käy tutustumassa kohteisiin pari kertaa vuodessa.
    Kehitysyhteistyön rahoituksesta 20 prosenttia tulee opiskelijoiden kehy-maksuista ja 80 prosenttia ulkoministeriön myöntämästä tuesta. SYL tai HYY eivät kumpikaan laita kehitysyhteistyöhön omaa rahaansa.

Kehy ei kaikkia miellytä


Kaikki eivät
kuitenkaan ole samaa mieltä ylioppilaskuntien tekemän kehitysyhteistyön autuudesta. Kansallisten ylioppilaiden hallituksen jäsen Pekka Mattila ei ylioppilaskuntien kehy-työtä paljoa arvosta.
    ”HYY:n kehyläisten olisi itsensäkin reilua myöntää, että työ on lähinnä askartelun ja harrastamisen tasolla. Ylioppilaskunnalla ei ole asiantuntemusta eikä taloudellisia resursseja todelliseen kehitysyhteistyöhön. Olisi järkevämpää kanavoida apu valtakunnallisten ja vakiintuneiden järjestöjen kautta, kuten vaikka SPR:n.”
    Mattila puhuu omasta puolestaan, mutta uskoo etenkin monien kansylaisten jakavan hänen mielipiteensä. Kysymys on siitä, onko HYY pelkkä etu- vai myös kansalaisjärjestö.
    ”Ylioppilaskunta on pakkojärjestö ja on ongelmallista, että sellainen tekee kansalaisjärjestötyötä. Jäsenmaksun vastineeksi opiskelijan tulee saada edunvalvontaa ja jäsenpalveluita, ei hömpällä valkopestyä omaatuntoa tai partiopoikamaisia urotekoja puuntaimien parissa”, Mattila jatkaa.
    Hän syyttää HYY:n sortuneen halpaan populismiin, kun se antoi tukensa Jubilee 2000 -hankkeelle, joka ajaa kehitysmaiden velkojen anteeksiantoa. ”Ylioppilaskunta osti itselleen tynnyrillisen hyvää mieltä ja sielunrauhaa. Mutta toisten varoilla onkin helppo jeesustella. Ylioppilaskunta voi kaiken vastuun välttäen syleillä Afrikan kansaa ja luvata unohdetuksi ihan jokaisen velan: HYY ei ole lainannut penniäkään kolmanteen maailmaan.”

Kehy-työllä on Kaisu Tuomisen mukaan myös passiivisia vastustajia. Kaikki ylioppilaskunnat eivät lähde mukaan SYL:n kehy-maksukeräyksiin.
    ”Miksei voida antaa ihmisille mahdollisuutta itse päättää, eihän se rasti paperin laidassa maksa ylioppilaskunnille mitään?” Tuominen ihmettelee.
    Mukana eivät ole esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulun eikä Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta.
    KY haluaa suunnata voimansa omaan, monta vuotta toimineeseen,zimbawelaisten naisten koulutukseen tähtäävään MEZ-projektiin. ”Se on lähempänä KY:aa, ja innokas kymmenen aktiivin ryhmä saa käytännön mahdollisuuden osallistua kehitysyhteistyötoimintaan”, KY:n kv-vastaava Markus Kuhn kertoo.
    Noin kahdeksan prosenttia kyltereistä maksaa kolmenkympin suuruisen avustuksen ja KY laittaa hankkeeseen myös omaa rahaansa.
    Teknillisen korkeakoulun kv-vastaava Teemu Vehmaskoski sanoo kehitysyhteistyön olevan kaukana jäsenistön ensisijaisista tarpeista.
    ”Tuntuisi kyllä täysin irrelevantilta, jos jossain edustajiston kokouksessa alettaisiin puhumaan suurella tunteella jostain tämmöisestä.”
    Jäsenmaksun yhteydessä teekkarit voivat maksaa 19 markkaa Punaiselle Ristille ja Amnestylle 17 markkaa.

Kaisu Tuominen ihmetteleekin, miksei kehitysyhteistyötä ymmärretä kansainväliseksi toiminnaksi. ”Kansainvälisyys tuntuu koskevan vain Eurooppaa. Miksi saksalaisen opiskelijan tapaaminen koetaan mielenkiintoiseksi, muttei mosambikilaisen?”
    Parhaiten SYL:n kehy-maksuja maksavat Tampereen teknillisen korkeakoulun opiskelijat, lähes kaksikymmentä prosenttia jäsenistä.

Perinteet velvoittavat

Miksi sitten opiskelijajärjestöt ylipäätään tekevät kehy-työtä?
    ”SYL:ssa nähdään niin, että jotta me voidaan olla uskottava etujärjestö, meidän pitää pystyä ottamaan kantaa koko yhteiskuntaan ja laajemminkin, eikä vain tuijottaa omaan napaan. Ja onhan kehitysyhteistyöllä hirveän pitkät perinteet SYL:ssa”, SYL:n hallituksen kv-vastaava Susanna Kärki vastaa.
    Tuominen on idealistisempi: ”Voidaanko me sulkea silmät sellaiselta tosiasialta mikä maapallo nykyisin on, mitä kuuluu neljälle viidesosalle sen väestöstä? Eikö opiskelijoilla ole moraalinen vastuu toimia yhteiskunnallisesti tiennäyttäjinä?”

Antti Helin
Piirros JP Valkeapää