10. joulukuuta 1999
Teksti:

Kepa? Kuulostaa tutulta, mutta mitä se tekee? Järjestää rokkifestareita Kaisaniemen puistossa?
    Monet muistavat Kepan Maailma kylässä -festivaaleista. Tapahtuma on houkutellut kolmena kesänä kymmeniä tuhansia ihmisiä Helsingin keskustaan kuuntelemaan musiikkia ja tutustumaan Mahdollisuuksien torilla esittäytyviin kansalaisjärjestöihin.
    Mutta Kepa on muutakin. Kepa on mammutti, joka ottaa parhaillaan loppukiriä kehitysmaiden velkojen anteeksiantoa ajavassa Jubilee 2000 -kampanjassa ja lobbaa Euroopan unionin puheenjohtajamaa Suomea EU:n kehitysmaapolitiikan yhdenmukaistamiseksi.
    Mammutin toinen jalka lepää kolmen mantereen kehitysmaissa. Kehitysyhteistyöprojekteja pyörii parhaillaan muun muassa Mosambikissa, Sambiassa, Nicaraguassa ja Intiassa.
    Toisella jalallaan Kepa seisoo tukevasti Suomen kamaralla, jossa se on kotimaisten kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen kattojärjestö tarjoten palveluja järjestöille ja tiedottaen kehitysyhteistyöasioista.

Alussa oli prosenttiliike

Kepan vaiheet ovat olleet värikkäitä. Kehitysmaa-aktiivien prosenttiliikkeen piirissä syntynyt idea kansalaisjärjestöjen yhteistoiminnasta kehitysyhteistyössä kypsyi Kepaksi vuonna 1985. Hankkeeseen oli yhdistetty idea kehitysmaissa toimivien kehitysjoukkojen uudelleenperustamisesta, koska valtio oli valmis tukemaan toimintaa runsaskätisesti.
    Kepa panostikin aluksi erityisesti ”mies, auto ja pieni projektiraha” -tyyppiseen kehitysjoukkotoimintaan ja kotimaan toiminta pyöri muutaman sadan tuhannen markan jäsenmaksubudjetilla. Mammuttivauvan toinen jalka oli valtavan suuri ja toinen perin pieni.
    Nyt teinimammutin tasapaino on parempi. 90-luvun puolivälin linjantarkistusten jälkeen kotimaan tiedotus-, kampanja- ja palvelutoiminta on kasvanut lähes kehy-toiminnan kokoiseksi. Kehitysjoukkotoiminta puolestaan on muuntunut kumppanuusohjelmaksi, joka pyrkii kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseen yhdessä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa.
    Kepa pyörii vajaan 30 miljoonan markan vuosibudjetilla, josta 60 prosenttia uppoaa toimintaan kolmannessa maailmassa. Valtaosa rahoista tulee ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kautta.

Samassa veneessä

Alusta lähtien Kepan sisällä on käynyt kuhina, kun kymmenet kansalaisjärjestöt ovat vääntäneet kättä siitä, mihin suuntaan puljua pitäisi kehittää. Radikaaliliikkeiden ja kirkollisten lähetysjärjestöjen ahtaminen samaan muottiin ei ole ollut ongelmatonta.
    Kepan toiminnanjohtajana alusta lähtien työskennellyt Folke Sundman myöntää, että erityisesti alkuvaiheessa keskinäistä kyräilyä esiintyi esimerkiksi solidaarisuusjärjestöjen ja kirkollisten järjestöjen kesken. Yhteistoiminnan perinnettä ei ollut.
    ”Nyt tilanne on ihan toinen. Kepassa toimiminen on lähentänyt eri järjestöjä toisiinsa. Esimerkiksi se, että Suomen Lähetysseuralla ja Lähetyksen kehitysavulla on valmiutta osallistua keskusteluun globalisaation ongelmista tai Maailmanpankin ja WTO:n roolista, olisi tuskin ollut mahdollista vielä muutama vuosi sitten.”

Suomen Lähetysseuran Leo Huostila on samoilla linjoilla: ”Kepa on hoitanut hyvin puhemiehen roolinsa.”
    ”Pikkuiset radikaalit ryhmät rikastuttavat yhteistyötä. Jos he saavat hallitustyöskentelyssä liian voimakkaan äänen kuuluviin ­ hehän ovat hyvin äänekästä porukkaa ­ se voi ruveta häiritsemään, mutta en usko, että tähän mennessä on mitään tällaista koettu”, Huostila sanoo.

Ristiriitoja riittää

Järjestöjen erot eivät kuitenkaan ole kadonneet ja ristiriidat tulevat säännöllisesti esiin myös Kepan sisällä. ”Laajapohjaisuus tuo tiettyä uskottavuutta ja arvovaltaa, mutta toki se samalla tuottaa ongelmia saada päätöksiä aikaan”, Sundman sanoo.
    Erityisen pahaksi kädenvääntö äityi 90-luvun puolivälissä, kun Kepaa uudistettiin. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto toteutti tuolloin laajamittaisen arvioinnin Kepan toiminnasta.
    Kepan hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana pitkään vaikuttaneen Risto Isomäen mukaan Kepaan syntyi arvioinnin yhteydessä kaksi leiriä. Uudistajat halusivat ajaa vanhoja ohjelmia alas ja ottaa uusia tilalle, kun kenttätoimistojen työntekijät ja osa järjestöistä piti kynsin ja hampain kiinni vanhoista projekteista. Keskusteluilmapiiri kiristyi, eikä prosessin lopputulos tyydyttänyt uudistajaleiriä, joka jättäytyi Kepan toiminnasta syrjemmälle.
    ”Monet vanhat kepalaiset sekä toimistossa että jäsenjärjestöissä puolestaan totesivat, että Kepa on pelastettu. Niitä kiinnosti saada se uudistusprosessi läpi mahdollisimman pienillä muutoksilla”, Isomäki sanoo.

Demariverkosto jyllää

Ympäristö ja kehitys -järjestössä aktiivisesti toimiva Isomäki ei ole tyytyväinen Kepan nykyiseenkään toimintaan.
    ”Kepa ei ole ollut hirveän innostava lafka viime aikoina, koska se on ollut niin selvästi perinteisten kehyjärjestöjen käsissä ja demaripiirien kontrolli ollut siellä hirmu vahva.” Kehitysyhteistyökentällä on perinteisesti toiminut paljon sosiaalidemokraatteja. Kepan johto on marraskuisen vuosikokouksen jälkeen lähes täysin demareiden käsissä. Muun muassa toiminnanjohtaja Sundman, puheenjohtaja Jorma Kukkonen ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Riitta Työläjärvi ovat sosiaalidemokraatteja.

Suomen ylioppilaskuntien liiton edustajana Kepan hallituksessa istuva Kaisu Tuominenkin on huomannut demariverkoston olemassaolon.
    ”Jos puolueet on mukana, niin pitäisi avata kenttä kaikille puolueille samalla lailla. Tietysti ymmärrän historian perusteella sen, miksi kehitysyhteistyökentällä on niin paljon demareita”, Tuominen sanoo.
    Hän kehittäisi Kepaa niin, että järjestö toimisi entistä aktiivisemmin niiden piirien ulkopuolella, jotka aktiivisesti ovat kiinnostuneita kehitysyhteistyötä. ”Pitäisi myös kyetä muotoilemaan selkeitä strategioita ja visioita ja joskus tekemään jotain valintojakin, koska koko maailmaa ei voi pelastaa. Onneksi tähän suuntaan ollaan jo menossa, kun strategiatyö on käynnissä”, Tuominen sanoo.

Folke Sundman pitää demariverkostosyytöksiä tuulesta temmattuina: ”Se, että Jorma Kukkonen on demari ja minä olen demari, ei ole mikään salaisuus. Sanoisin kuitenkin, että verrattuna moniin muihin suomalaisiin yhteistyöjärjestöihin, olemme Kepassa onnistuneet välttämään aika lailla puhtaasti tällaisen puoluepoliittisen kähminnän ja asioiden sopimisen puoluepolitiikan pohjalta.”
    Sadankomitean mandaatilla Kepan hallituksessa istuva Kalle Sysikaski myötäilee Sundmania: ”Ihmiset toimii Kepassa omilla jaloillaan, vaikka heillä olisikin puoluepoliittinen tausta.”

Yhteinen nimittäjä

Vaikka Kepaa ammutaan avoimesti monesta suunnasta, mammutti on onnistunut tanssimaan kapealla nuorallaan varsin hyvin.
    Kirkollisissa järjestöissä Kepaa kiitellään sen puhemiehen roolista kehyasioiden esilläpitäjänä ja lobbarina kehitysyhteistyöosaston suuntaan. Pienet ystävyysseurat ovat puolestaan löytäneet Kepalta avulla toisiaan ja saaneet tukea projekteihinsa.
    Radikaalipiireissä plussaa tulee vahvasta osaamisesta uusliberalistisen talouspolitiikan tulkkina ja kriitikkona. Esimerkiksi MAI-sopimuksen vastaisessa rintamassa Kepa oli vahvasti mukana.
    Ja jokin miellyttää kaikkia: Kepan vahvaa panosta Jubilee 2000 -kampanjassa ei ole kritisoinut kukaan. Niin kauan kuin yhteisiä nimittäjiä löytyy, mammutti kasvaa edelleen. 200 jäsenjärjestön raja rikkoutunee jo alkuvuodesta 2000.

Mikko Metsämäki
Piirros JP Valkeapää