01. lokakuuta 1999
Teksti:

Muusikko Kauko Röyhkä (Jukka-Pekka Välimaa) on tehnyt sen, mistä moni haaveilee. Hän on vakiinnuttanut asemansa myös kirjailijana. Finlandia-ehdokkaaksi valitun Kaksi aurinkoa -teoksen jälkeen tuotanto on ollut tasaisen laadukasta ja kritiikki jopa ylistävää.
Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. 80-luvulla kirjoitetut romaanit eivät saaneet kiitosta.
”Mä tulin jonkinlaiseen kriisiin silloin. Musta tuntu, että mun kirjat eivät olleet niin hyviä, että kannattais jatkaa sitä. Mä päätin keskittyä musiikkiin”, Röyhkä sanoo.
”Se kirjoittaminen oli silloin turhan varovaista. Hain omaa tyyliä. Se oli tärkeä vaihe mikä piti elää. Kirjoittaminen ei ole helppoa, ja joskus se vaatii sitä, että kasvaa ihmisenä.”
Röyhkän uusin romaani Ocean City tekee rohkean loikan aiempien teosten aihepiireihin nähden. Se kertoo tulevaisuudesta, jossa ihmissuvun jatkumon turvaamiseksi tarvitaan siittäjiä. Teos rakentuu uskonto-seksi-väkivalta-kuvion ympärille.
”Toi kuvio kiteytyi mulle, kun kävin Prahassa lomalla. Se kaupunkihan on täynnä 1600-luvun patsaita, jotka kaikki kuvaa uskontoa, seksiä tai väkivaltaa. Niissä on aina joku leikkaamassa kurkkua auki, naiset rinnat paljaina tai paavit ristiensä kanssa. Se osoittaa, mikä ihmiskunnalle on ollut kautta aikojen tärkeää,” Röyhkä sanoo. ”Neljäs asia, mistä ei tehdä patsaita, on raha. Nykyajassa on pitkälti sama asetelma, se ei muutu tulevaisuudessakaan.”
Ocean City on humoristinen jännitysromaani. Kuvaus on karua, vaikka kirjailijan mielestä siinä on romantiikkaakin. Teos on siinä mielessä realistinen, että sen maailma on yksityiskohtia myöten hyvin mahdollinen tulevaisuuden skenaario. Miesten sperma on ympäristömyrkkyjen vuoksi huonontunut, autoilu on rikkaiden hupia ja kauneusleikkaukset arkipäivää.
”Mun mielestä monet teoksen asioista ovat jo nyt toteutuneet. Oli tavallaan rakennettava maailma uudestaan. Koetin pitää tarinan svengaavana”, kirjailija pohtii.

Sisälle uskovaisen ajatusmaailmaan

Kauko Röyhkän menestys kirjailijana ei ole yllätys hänen musiikkiinsa perehtyneille faneille. Biisien vahvuus on aina ollut juuri yksinkertaisen oivaltavien tekstien luomassa maailmassa. Romaaneissa syntyy vahva mielikuva kirjailijan omien kokemusten yhteydestä päähenkilöiden elämään. Röyhkä kiistää kirjoittavansa suoraan elämästään.
”Tietysti mä pistän kaikenlaisia tunteita. Vaikutteitahan tulee, mutta ei kukaan mun hahmoista ole alter ego. Kyllä mä annan mielikuvituksen laukata.”
Ocean Cityn päähenkilön, ammattisiittäjä Luukas Rothoviuksen ajatusmaailman luominen oli Röyhkälle haaste. Siittäjä on uskovainen ja työhönsä nähden melko ristiriitainen hahmo. Röyhkän pitikin lukea erilaisten lahkojen lehtiä ja Raamattua. Työtä helpotti se, että hän on itsekin nuorena ollut vähällä tulla uskoon ja on myöhemminkin ollut kiinnostunut uskonnosta.
Jonkin aikaa sitten nousseelle satanistikohulle mies naurahtaa. Hän luki vain jotain tekstejä, mutta ei koskaan osallistunut mihinkään toimitukseen.
”Mä uskon elämän monimuotoisuuteen. Uskonnollisissa liikkeissä ja monissa muissa systeemeissä on se ongelma, että ne pyrkii rajaamaan sitä monimuotoisuutta. Tietysti mä itsekin rajaan jotain pois, esimerkiksi urheilun. Mä inhoan urheilua”, Röyhkä sanoo.
Millennium-intoilu ei Röyhkää hetkauta. ”Se ei kiinnosta mua paskan vertaa. Mä olen keikalla silloin.”

Seksuaalisesti värikäs elämä

Kauko Röyhkällä on vahva maine omituisena marginaalityyppinä. Hänet on leimattu välillä satanistiksi, välillä tyttöjen vikittelijäksi.
”Minuun on lyöty hullun leima. Mulla on turha yrittää enää parantaa uskottavuuttani tavallisten ihmisten keskuudessa. Voin kyllä lyödä lisää leimoja otsaani, jos huvittaa”, mies toteaa.
”Jos mä vertaan siihen, mitä suurin osa ihmisistä on, niin kai mä olen jollain lailla erikoinen. Mitä on sitten tavallisuus? Ehkä se on sitä, jos iltalehtien lööpit kiinnostaa. Kaikki urheilijat, povitähdet ja menestyjät”, taiteilija tuumii.
Röyhkä ei haluaisi olla Ocean Cityn päähenkilön kaltainen siittäjä, mutta yksiavioisuuteen hän ei usko. Useat naissuhteet sopivat elämäntapaan.
”Mun elämäni on ollut seksuaalisessa mielessä aika värikästä, ja mä pidän siitä. Musiikilla on tietty tenhonsa tässä asiassa”, mies naureskelee.
Röyhkä täytti juuri 40 vuotta, mutta ikä ei ole porvarillistanut häntä. ”Olen syntymäfriikki, en muutu.”
Tulevaisuuden suunnitelmissa Röyhkällä on elokuvakäsikirjoituksen työstämistä, lisää kirjoittamista ja keikkoja. Tänä syksynä tulee myös uusi levy, johon vakiintuneen bändin kitaristi Riku Mattila on vaikuttanut entistä enemmän.
Rajusta elämästään huolimatta Kauko Röyhkä haluaa näyttää mallia kahdelle lapselleen.
”Ainoa malli minkä lapsille voi antaa on se, että elää siten kuin haluaa. Ja tietää myös, mitä haluaa, eikä anna toisten johdattaa itseään. Mä olen aina tiennyt, mitä haluan, vaikka on ollut epävarmoja kausia. Pitää vaan seurata sitä omaa vaistoa ja johtotähteä.”

Kauko Röyhkä: Ocean City, Like 1999, 137 mk.

Miia Soininen
Kuva: Ville Palonen