Helsingin yliopiston pihamailla on viime aikoina kerätty ahkerasti nimiä vetoomukseen, jotta ylioppilaskunnan yleinen kokous saataisiin koolle. Uutta tilanteessa on se, että nimiä kerätään ennen kaikkea Balkanin tilanteen varjolla: haluathan sinäkin, että kosovolaisia autetaan, rauhan puolesta otetaan kantaa ja tilanne saadaan rauhoittumaan? Yrittäkääpä vastata moiseen kieltävästi.
Aitoon avunpyyntöön ei toki tarvitsekaan vastata kieltävästi. Kokonaan toinen asia on, että moinen yleiskokous tuskin auttaa albaanipakolaisia. Kokouksen vaatija Jyrki Heinosta kokous-elämöinti sen sijaan auttaa – joskin hieman kyseenalaisin keinoin. HYY:n kriittisten edustajistoryhmän keulahahmona Heinonen vaatii yleiskokousta koolle sopivasti edustajistovaalien lähestyessä, ja vetoomuksen sanamuoto mahdollistaa kokouksen aiheen rönsyämisen kauas pois Balkanilta aina Helsingin ylioppilaskuntakahinoihin. Työtä pakolaisten puolesta pitää toki HYY:ssäkin tehdä lipaskeräyksen ja konsertin jälkeenkin. Vaalityö lienee kuitenkin eri asia.
Ylioppilaskunnalle yleiskokous tulisi maksamaan vähintään saman kuin aikaisemmissakin yleis-kokouksissa, 70 000 – 80 000 markkaa. Summa tuskin kismittäisi samalla tapaa, jos se auttaisi jotakuta sotaakäyvissä maissa, mutta riiteleväinen ylioppilaskuntakokous Helsingissä pakolaisia tuskin lämmittää. Moiselle summalle kun luulisi löytyvän muutakin käyttöä, pakolaisleireilläkin.
Kosovon ja Serbian tapahtumat ovat surullinen tapahtumaketju, joka on saanut suomalaisetkin auttamaan – toivottavasti jatkossakin. Surullista on kuitenkin myös se, että maailmanpoliittista murhenäytelmää käytetään lyömäaseena aivan tuiki tavallisessa ylioppilaskuntapolitikoinnissa.
Laura Vesa
Puheenjohtaja
HY:n Osakunnat
Kenen asialla on osakuntien puheenjohtaja?
Helsingin yliopiston osakuntien puheenjohtajan Laura Vesan kyynistäkin kyynisempi kannanotto Ylioppilaslehdessä 8/99 ei onneksi kuvasta ylioppilaskunnan jäsenistön tunteita ja mietteitä asioista.
Se kuilu, joka on jo pitkään vallinnut jäsenistön ja HYY:n johtavissa elimissä toimivien välillä, on entisestään syventynyt edellämainitun kannanoton perusteella. Laura Vesa puhuu ylioppilaspolitikoinnista ja lähestyvistä edustajistovaaleista. Täytyykin kysyä, oliko kannanotto tarkoitettu poliittiseksi pamfletiksi. Sitä yleinen kokous ei nimittäin ole. Vai peilaako kannanotto tuskastumista omaan saamattomuuteen ja turhautuneisuuteen ns. ylioppilaspolitikoinnissa.
Kenties osakuntien puheenjohtaja olisi itse voinut toimia siten että Helsingin yliopiston ylioppilaskunta olisi tänään elinvoimainen ja aktiivinen järjestö. Onkin syytä kysyä, että mihin se kaikki osakuntien yhteinen voimavara suuntautuu tänään? Olutmaistijaisia osaavat muutkin kuin osakunnat järjestää. Osakuntien ylläpitäminen itsessään tulee varsin kalliiksi, ellei rahoille saada muutakin vastinetta kuin olutmaistijaiset ja joku hätäisesti kyhätty läpyskä.
Yleiskokous tilkitsee sen vuotavan demokratiavajeen joka ylioppilaskunnassa vallitsee. Yleiskokous on myös ainutlaatuinen ja sinänsä arvokas keskustelufoorumi, jota turhan harvoin on käytetty. Yleiskokouksen tarkoitus ei ole toimia SPR:n keräyslippaana. Sitäkin se voi itse asiassa olla. Riippuu aivan kokouksen osallistujista minkälaiseksi kokous muodostuu.
Eikö osakuntien puheenjohtajalla ole tärkeämpääkin tekemistä kuin saivarrella siitä, jos yleiskokouksesta on lohtua Balkanille? Esimerkiksi aktivoida mahdollisimman moni osakuntalainen lipaskeräykseen tahi yleiskokoukseen taikka molempiin. Balkanin tilanne sekä sananvapaus, yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus ovat asioita, jotka ovat aivan liian tärkeitä jätettäväksi ainoastaan ammattipoliitikkojen, Naton ja Jugoslavian sotilasviranomaisten, häikäilemättömien markkinavoimien tai de-aktivoituneitten ylioppilaskuntatoimitsijoiden armoille.
Arvoisa osakuntien puheenjohtaja, yleiskokous ei toimi poliittisen loanheiton esivaaliareenana, vaan kansalaisaktiivisuuden ja demokratian kulmakivenä!
Jyrki Heinonen ja Joachim Stark
