28. toukokuuta 1999
Teksti:

”Päätin, että teen väitöskirjan ja katson sitten, mitä rupean isona tekemään”, virnistää Tuomo Mörä, joka väitteli toukokuun puolivälissä valtiotieteiden tohtoriksi EU-journalismista.
    Lausahdus huvittaa, sillä 37-vuotias Mörä ehti tehdä pitkän työuran toimittajana jo ennen kuin ryhtyi tutkijaksi – tutkimaan toimittajia.
    Jos Mörä ei tiedä, mitä aikoo jatkossa, ei hän ole varma siitäkään, mitä on nyt. ”Identiteettini on jossain tutkijan ja toimittajan välissä.”
    Mörä tuli opiskelijaksi Helsingin yliopistoon vuonna 1982, mutta meni saman tien sivutöihin Ilta-Sanomiin ja Helsingin Sanomiin. Sivutöistä huolimatta Mörä kirjoitti viisi vuotta myöhemmin gradun Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden uutisoinnista. Hän jätti ”taktisista syistä” viisi opintoviikkoa odottamaan ja siirtyi toimittajaksi. Ylioppilaslehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana Mörä oli vuosikymmenen taitteessa.
    Sitten tuli lama. ”Olin Hesarin sunnuntaitoimituksessa, mutta määräaikaisuus loppui ja siellä oli rekrytointikielto päällä. Samaan aikaan tarjottiin paikkaa alkavasta tutkimusprojektista ja ajattelin, että katson millaista se työ on”, Mörä sanoo. ”Ei minulla silloin ollut mielessänikään, että lähtisin väitöskirjaa tekemään.”
    Mörän työllistänyt ryhmä sai ”ison kasan rahaa” EU:n, kansalaisten ja tiedonvälityksen suhteiden tutkimiseen. ”Ei senkään jälkeen ollut ajatusta väitöskirjasta.”
    Lopulta vuonna 1995 Mörä sitoutui tekemään väitöskirjansa tohtorinkoulutusohjelmassa. Tämän vuoden alussa hän siirtyi päättämään opintonsa ja samalla hoitamaan viestinnän yliassistentuuria.

Toimittajien ja tutkijoiden outo suhde

Tuomo Mörä on urallaan ylittänyt toimittajien ja tutkijoiden välisen raja-aidan, joka välillä on hyvinkin korkea. Tutkijat ovat toimittajille elintärkeitä avustajia, kun haetaan juttuihin perusteltuja näkemyksiä. Monet toimittajat kuitenkin kavahtavat tutkijoiden teoreettisuutta ja moniselkoisuutta. ”Aika lailla tommoinen kuva mullakin oli. Olen tullut hieman ymmärtäväisemmäksi”, Mörä naureskelee.
    Tutkijoista toimittajat yksinkertaistavat heidän näkemyksiään liikaa. ”Jotkut asiat vain ovat sellaisia, ettei niitä halua tiivistää muutamaan napakkaan lauseeseen”, Mörä toteaa.
    Hyvän toimittajan tavoin Tuomo Mörä pyrkii tutkijana kirjoittamaan selkeää kieltä, jotta muutkin kuin ”kymmenen kollegaa” ymmärtäisivät. Myös väitöstilaisuudessaan Mörä muistutti vastaväittäjälleen professori Heikki Luostariselle, ettei paikalla ollut yleisö koostunut vain tiedeväestä.
    ”En olisi voinut tehdä väitöskirjaani, jos en olisi ollut toimittajana. Tässä suhteessa olen kriittinen siihen, että kaikkien pitäisi valmistua nopeasti. Tutkijalle on tärkeätä, että on nähnyt muutakin kuin yliopistoelämää.”

Suoraan lähteille

Mörän väitöskirjan peruskysymyksenä oli, miksi kansanäänestystä edeltänyt EU-journalismi oli niin EU-myönteistä kuin oli. Hän haki vastausta haastattelemalla EU:sta kirjoittaneita toimittajia. Yhteensä haastatteluja tuli 113.
    Itse asiassa syitä oli useita. Mörä löysi viisi eritasoista syytä EU-myönteisyyteen. Henkilökohtaisella tasolla EU-toimittajat olivat keskiarvoa EU-myönteisempiä, heis-tä kolme neljästä äänesti kyllä. Organisaation tasolla toimittajat kokivat, että EU-myönteiset jutut saivat paremmin palstatilaa ja kannustusta.
    Toimittajien työtavat olivat kenties kaikkein tärkein syy EU-journalismin vinoutumaan. Uutisia rakennetaan hakemalla vastakohtaisuuksia, kuten työnantajat vastaan työntekijät tai teollisuus vastaan vihreät. EU-kysymyksessä kaikki keskeiset lähdeorganisaatiot maataloustuottajien MTK:ta lukuun ottamatta olivat yhtä mieltä. ”Kun haastateltiin niitä tahoja, joita yleensäkin haastateltiin, tultiin tukeneeksi EU-asiaa.”
    Yleisesti talous- ja poliittiset toimittajat käsittelevät Mörän mielestä liikaa ”ylätason asioita”: ko- kouksia, päätöksentekoa, makro-taloutta. ”Politiikka näyttäytyy vain eliittien välisinä konflikteina ja taisteluna asioista, jotka eivät koske ihmisten tarpeita. Ihmiset tuntevat itsensä sivustakatsojiksi”, Mörä lainaa kritiikkiä Yhdysvaltojen kansalaisjournalismikeskustelusta.
    Mörä uskoo, että klikkiytyneisyys koskee etenkin vanhempaa toimittajapolvea, joka on tottunut seurustelemaan päättäjien kanssa; muutoksen on tultava uudesta polvesta.
    Tutkija-toimittaja Mörä ei halua tarjota suuria ratkaisuja. ”Toimittajien pitäisi itse pohtia tätä asiaa keskuudessaan. On vaikea mennä ulkopuolisena sanomaan, mitä pitäisi tehdä. Tutkijana mun roolini on tuoda esiin jokin epäkohta.”

Matias Möttölä
Kuva: Tiina Karjalainen