22. toukokuuta 1998
Teksti:

”Silmät liikkuu, lisää viinaa. Piraattilevyjäkin tarttis saada. Näin ajattelee tyypillisin laivabaarista Tallinnaan mönkivä suomalaisturisti. Juhlia voi myös hyvällä omalla tunnolla: ensin jumpataan, sitten humpataan.
    Pehmeimmän laskun liikunnan kuplivaan riemuun saa hotellin kuntosalissa. Olympia-hotellin 26. kerroksessa on hotellivieraille ja noin 500 markan jäsenmaksun maksaville sali, jossa on upea kaupunkipanoraamaikkuna. Jäsenmaksun lisäksi jumppakerta maksaa nelisenkymppiä. Ei siis asiaa rahvaalla.
    Kaupungilla on useita asiallisia kuntosaleja, joiden varustelutaso pärjää suomalaisille punttiksille. Salien kertamaksut ovat kympin luokkaa, ja puoli tuntia keinoaurinkoa kustantaa kympin.
    Mikäli pumppu antaa myöten, pieni juoksulenkki tekee poikaa maksalle ja omalletunnolle. Juoksijalle parhaita lenkkisuuntia on Kadriorg-puisto ja Piritan ranta.

Satulassa huimaa

Halvimpia tapoja saada yläkoppa viskaamaan Tallinnassa on vuokrata pyörä päiväksi. Ainahan sitä voi polkea Ahvenenmaan kilpailijoiksi nousseisiin Saarenmaan tai Etelä-Viron maalaismaisemiin myöhemminkin.
Vaikka autokanta on huimaa vauhtia saksalaistunut, liikenne elää vielä neuvostoaikaa. Jalankulkija saa luvan väistää ja pyöräilykypärää tulee ikävä.
    Vaan sitäpä ei ole tarjolla pyörävuokraamolla.
    Vuokrapyörät ovat sen sijaan erinomaisia – ainakin Jalgarattakeskus Oü Preisissä. Hinta ei ole mahdoton:45 markkaa päivä plus pantti. Pariksi tunniksi pyörän saa neuvoteltua kahdellakympillä.
    Painavalla polkaisulla rikkoutunut poljinkin saattaa mennä talon piikkiin. Vain lukon puuttuminen vaikeuttaa pysähtelemistä. Ryhmänä liikkuessa jonkun pitää aina jäädä vahtimaan menopelejä, kun toiset käyvät esimerkiksi urheiluliikkeissä vertailemassa nyrkkeilysäkkien hintoja.
    Tallinnan pyöräliikenne on viime vuosina lisääntynyt selvästi. Kaupungista on silti turha etsiä pyöräteitä. Reunakiveykset ovat pahimmillaan kolmannesmetrin korkuisia. Liikenteen melskeessä kannatta erityisesti varoa johdinbusseja.
    Maanteillä on sen sijaan hyvä ajaa. Päivämatkan polkijoiden kannattaa suunnata pohjoisrannikolle Piritan kautta. Alkumatkassa voi kohdata jopa pyöräteitä.
    Lounaassa odottaa tallinnalaisten suosima Vääna-Jõesuu. Samalta suunnalta löytyy entinen kommunistisen eliitin lomanviettopaikka Laulasmaa.

Kiälionkelmia

Vaikka tallinnalaiset ovat keskimäärin hyvin kielitaitoisia, urheiluhallien myyntitiskeille on seuloutunut järjestään ummikkoja palvelun ammattilaisia. Lippukassojen vironvenäläisten kanssa ei kommunikaatio tahdo sujua edes viittomalla, saati puhelimessa.
Onneksi talosta löytyy lähes aina joku englantia tai suomea ymmärtävä. Puhelua ei kannata katkaista, jos luurista kuuluu ”moment” tai ”hetk”. Kielitaitoisen etsimisessä voi kulua hieman aikaa.
    Menneiden aikojen lippuluukkukulttuuria saa maistella muuten modernissa Tallinna Spordihallissa, joka tarjoaa venäjäläisperäisen kassamummon ohella kaltevan 180 metrin pituisen juoksuradan, pituus- ja korkeushyppypaikat sekä koris-, tennis- ja sulkiskenttiä. Tuntihinnat ovat 30 markan hujakoilla.
    Kauniilla kelillä tenniksen peluu luonnistuu Kalevin tiilimurskakentällä – pilkkahintaan.
    Myös maan ykköslajin koripallon parhaan joukkueen – edelleen Kalevin – pelipyhätössä saa vuoroja pallopelejä varten.
    Tilavuokran ehdot kannattaa sopia mahdollisimman varhain etukäteen sekä puhelimitse että faxitse. Vironkin kielellä tehty puhelinvaraus ei paina mitään mikäli merkintää ei löydy varauskirjasta. Juttumatkamme hotellivaraukselle kävi juuri niin. Tosin hotelli jousti ja majoitti kaksi raavasta miestä yhden hengen huoneeseen. Päätoimittaja nukkui lattialla.

Keilat naruissa

Hikeä pukkaa, eikä nestepaastokaan auta? Lähde luistelemaan. Jään ystävät pääsevät vertailemaan taitojaan laivasataman vieressä olevassa Linnahallin jäähallissa. Yleisöluistelu alkaa mahdollisesti jo heinäkuussa, viimeistään syksyllä.
Paikallinen luistelutaito ei ole aivan Suomen luokkaa. Mutta aivan samanlaista tähteyttä ei pääse kokemaan kuin Britannian jääkaukaloissa, jossa paikalliset tuulettavat haparoituaan kymmenen metriä kaatumatta.
    Maksu on alle kympin tunti ja summa sisältää luistinten vuokran. Vuokravehkeiden vatkulivarsilla pystyy tuskin pelaamaan kiekkoa, mutta eipä ole tarpeenkaan.
    Rankka duuni vaatii raisut huvit. Liikuntapäivänä rentoutuminen on hyvä aloittaa keilaamalla. Viron vanhimman jäänmurtajan Suur Tõllin ja katamaraaniterminaalien vieressä on huomaamaton keilahalli, jossa viskotaan reiätöntä palloa. Laji on Saksasta kotoisin.
    Hallissa on vielä sympaattista neuvostopatinaa, mutta palvelu hiipii jo länsimaiselle asteelle. Saku-oluen siivittämä keilaaminen maksaa vajaat 40 markkaa tunnilta. Puukuulan viskominen käy kokemattoman ristiselälle. Mallas miedontaa tuskaa. Keilat roikkuvat naruissa ja poleteilla toimiva automaatti saa hymyn huuleen. Keilaradalla ei ole sivukouruja, mutta kaukalon reunat huomaavat seinämään osuneet pallot ja heitto jää pisteittä.
    Reikäkuulaa kevyemmän puukuulan heittely sopii vähemmänkin urheilullisille. Kovat rataennätykset kertovat tiukemmastakin asenteesta. Salilla on myös Viron vapautumisen jälkeen ilmestyneitä biljardipöytiä.

Ei saa vilauttaa

Puuhapäivä päättyy luontevasti Piritan uimahallissa. Saksalaiset konsultit kehottivat takavuosina purkamaan vanhan Moskovan olympialaisia varten rakennetun purjehduskeskuksen, onneksi rahat eivät siihen riittäneet. Nyt hotelli on uimahalleineen kunnostettu ja siistissä kunnossa. Uimarantakin on ja vesi uimakelpoista. Rantalentistä saattaisi kokeilla. Väsyneemmälle on tarjolla silmänruokaa: hietakissoja ja rantajellonia piisaa.
Uimahallin kassapalvelussa palataan jälleen takavuosille. Uintimaksu pitää suorittaa eri paikkaan kuin lippujen lunastus – samoin turvalokeron korvaus, mikä luonnollisesti kerrotaan vasta ensimmäisen lippureissun jälkeen.
    Suomalaista hämmentää sukupuolille yhteiset pukuhuoneet. Pöksyt ja bikinit pannaan jalkaan erillisessä pukukopissa. Pilin vilahtaminen pukuhuoneen puolella herättää pahennusta. Suihkussa saa sentään vilautella, sillä tytöt ja pojat suihkivat eri tiloissa. Sauna on myös yhteinen. Siis jälleen verhoa päälle.
    Tarjolla on mentolin makuista höyryä 45 lämpöasteessa ja kuuma löylyhuone, jonka seinät ovat kuivaa kuumuutta hohkavaa kaakelia. Kovaa löylyä voi paeta suomalaistyyppiseen puuseinäiseen 95 asteen saunaan. Kuumuusvaroituksista huolimatta sen löyly on yllättäen lempeämpää kuin laattalöylyttämössä.
    Puuhapäivän jälkeen niin keho kuin omatunto ovat puhtaita. Urheilurupeama päättyy rennosti uima-altaan reunalla terassibaariin.

Lisää aiheesta:
Baltian liikuntamatkaopas.
LTS, p. 444 582.

Missä hikoillaan?

Raatihuoneen torin turisti-infossa tarjoillaan myös urheilutietoa. Sporttiesitteen suomenkieli tosin hieman ontuu. Nivelsiteiden revähtäessä on turha lukea liian kirjaimellisesti oppaan listaa terveyskeskuksista – ellei halua sairaalareissun aikana piipahtaa kuntosalilla.

    Pyöränvuokraus

    Jalgarattakeskus Oü Preisi, Tartu mnt. 73, +372-6 410 044.
    Kuntosalit

    SK ”Flexer”, Tartu mnt. 50, p. +372-6 312 731.
    Kadrioru Tervisekeskus, Narva mnt. 63, +372-6 424 203.
    Uima-altaat

    TOP, Regati pst. 1, +372-6 398 836.
    Kalevi siseujula, Aia 18, +372-2-440 545.
    TÛ Merepoeg, Endla 4, +372-6 66 827.
    Tennis
Tallinna Spordihall, Herne 30, +372-6 466 346
    Kalevin keskusstadion, Herne 28, +372-2-661 669.
    Harjuoru Tenniseklubi, Kaarli pst. 2, +372-2-452 367.
    Tenniseklubi ”Sinivalge”, Koidula 38, +372-2-430 638.
    Luistelu

    Tallinna Liuväli, Mere pst. 20, +372-602 693.

Jan Erola ja Jouko Kokkonen
Kuva: Sanna Vauhkonen

Karhunpojan kalteriblues

Jääkarhuja ja norsuja alle sadan kilometrin päässä Helsingistä? Juu-u. Huikeita eläimiä, mutta ankeissa oloissa. Tallinnan eläintarha kaipaa sponsoritukea.
    Jos lasketaan eksoottisia eläimiä, Korkeasaari jää kakkoseksi. Etelänaapurissa oleilee jääkarhuja, ihmisapinoita, norsuja,
pygmivirtahepoja ja sarvikuono. Lisäksi siellä on maailman eläintarhoista suurin valikoima alppikaurislajeja.
    Kaikkiaan eläinlajeja on noin 350 ja yksilöitä 5 000. Niitä pääsee todella lähelle katsomaan. Jopa niin lähelle, että pienellä sääntöjen rikkomisella leikki muuttuu hengenvaaralliseksi.
    ”Iso jääkarhu puri pahasti pikkupoikaa käteen, kun hän oli mennyt turva-aidan sisäpuolelle leikkimään”, eläintenhoitaja Marje Rükenberg pahoittelee. ”Jääkarhun pentu on vielä leikkisä ja antaa purematta työntää kädenkin suuhunsa, mutta aikuisten karhujen kanssa ei kannata pelleillä”, hän kertoo ja antaa minunkin käyttää kättä karhunpennun suussa.
    ”Hyeenojen pennut pitää ottaa pois vanhempiensa luota heti syntymän jälkeen. Muuten ne syödään pois”, Rükenberg kertoo häiriintyneistä eläimistä. Myös sudet vaikuttavat ahdistuneilta pienissä häkeissään.
    Vuonna 1939 perustettu eläintarha on ollut nykyisessä paikassaan vuodesta 1983. Osa eläintarhasta on rakennettu korjatuista neuvostoarmeijan ammusvarastoista. Vaikka henkilökunta huolehtii eläimistä rakkaudella, rahan puutetta on vaikea paikata. Esimerkiksi krokotiili odottaa piilossa, kunnes rakenteilla oleva trooppinen talo saadaan valmiiksi.
    Uusia rakennuksia kaivataan kipeästi. Tilaa alueella kyllä on. Ympärillä on kahdenkymmenenyhden hehtaarin luonnonpuisto.
    Apuun on jo ehtinyt Estline, joka nappasi suojatikseen hylkeet Siljan nenän edestä. Lego sponsoroi paria ilvestä ja saksalainen konttoritarvikefirma Stabilo kanadanhanhia. Suomalais-yritykset eivät vielä osallistu talkoisiin.
    Muitakin huolia on. Kulkukoirista on Rükenbergin mukaan paljon riesaa.
    ”Ne ovat tappaneet poroja, guanakon ja metsäkauriita. Lisäksi ne säikyttivät myskihärän hengiltä”, Rükenberg pahoittelee.
    Myös ihmislapset ovat olleet pahanteossa. Ketun ja laaman risteytykseltä näyttävä eteläamerikkalainen susiyksilö päätti päivänsä kyynelkaasusuihkuun.
    ”Toinen on onneksi hengissä ja voi hyvin.”

Tallinnan Loomaed Zoo Paldiski mnt 145, toinen portti kesäisin Ehitujate-tiellä, p. +372-2-559 944. Keskustasta muutaman pysäkin matka johdinautoilla 6, 7, 8. Pois Carrolsin kohdalla. Sähköposti:mkaal@saturn.zzz.ee Verkko-osoite: http://www.zzz.ee/zoo. Avoinna touko-elokuussa kello 9-19, syys-lokakuussa kello 9?17.

Teksti ja kuva Jan Erola