Mitä tehdä puolelle miljoonalle työttömälle? Nykymeininki on, että keski-ikäiset pannaan työkyvyttömyyseläkkeelle, nuoret koulunpenkille ja loput jonoon. Tilastot kaunistuvat, mutta työttömät eivät häviä.
Entisinä aikoina rakenteellisiin väestöongelmiin pureuduttiin eri tavalla. 1700-luvulla eläneen irlantilaissatiirikon Jonathan Swiftin kirjoittamaVaatimaton ehdotus, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen tai maalleen saa Iiro Viinasenkin näyttämään ihmisystävältä.
Swiftin ratkaisu köyhyyden ja vinoutuneen ikäpyramidin korjaamiseksi ei ole juustohöylä vaan veitsi ja haarukka. Viedään päättelyketju loogiseen päätökseensä ja pannaan lapset lihoiksi.
Ehdotustaan Swift perustelee kaikin puolin järkevästi. Kylmän rauhallisesti hän osoittaa, että toimenpide saattaisi jopa ”lisätä äitien huolenpitoa ja hellyyttä lapsiaan kohtaan”, sillä onhan päivänselvää, että ihmiset kohtelevat lihakarjaa paremmin kuin lapsiaan. Lisäksi vauva maistuu hyvältä, paljon paremmalta kuin possunliha, jota ei ”maun tai suurenmoisuuden puolesta kuitenkaan voida mitenkään verrata hyvin kasvatettuun vuoden vanhaan lapseen, joka kokonaisena paistettuna on hyvin edukseen ylipormestarin juhlissa tai missä tahansa julkisissa huvituksissa.”
Swiftin ironia on sen verran intohimotonta, että hyvin ymmärtää miksi Vaatimaton ehdotus ei ole päätynyt lastenlukemistoksi, kuten kävi hänen pääteokselleen Gulliverin matkoille. Lapsihan voisi käsittää oikein ? toisin kuin ruotsalaiset, jotka suomentaja Timo Siivosen mukaan vielä sata vuotta myöhemmin syyttivät Swiftiä julmuudesta.
Jonathan Swift: Vaatimaton ehdotus, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen tai maalleen (Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö JULPU). Hinta 25 markkaa.
Otto Mattsson
Kuva: Sanna Vauhkonen
