Ihmettelen usein, miten jaksan seurata Suomen Emu-jäsenyyden ympärillä käytävää keskustelua. Huoleni rahaliiton vaikutuksista ovat kaukaa haettuja, sillä mikään ei todennäköisesti muutu, ainakaan huonompaan suuntaan. Päätösvallan siirtyminen jollekin eurooppalaiselle virastolle on lähinnä symbolinen tapahtuma, sillä talouspoliittista päätösvaltaa ei käytetä nytkään. Markkinoiden sääntelyn sijasta viimeaikaiset hallitukset ovat seuranneet niiden liikkeitä sydämet sykyttäen ja tehneet voitavansa markkinareaktioiden inhimillisten vaikutusten maximoimiseksi.
***
Holkeri ja Liikanen ylikuumensivat 80-luvun nousua tragikoomisella verotus kevenee -ohjelmallaan, kun olisi pitänyt imaista irtain raha pahan päivän varalle. Aho ja Viinanen tekivät kaikkensa laman syventämiseksi vetämällä kukkaronnyörit kireälle, kun markkinoille olisi pitänyt kaataa rahaa niiden elvyttämiseksi. Sitä ei riittänyt kuin pankeille ja ulkomaisiin hävittäjiin. Lipponen ja Niinistö ovat tunnustaneet realiteetit: täällä ei osata hoitaa asioita itse, joten delegoidaan taloudellinen päätösvalta Eurooppaan. Tätä pitäisi tervehtiä ilolla. Talouspolitiikka ei missään tapauksessa voisi joutua taitamattomampiin käsiin.
***
Hyvinvointivaltion perustana toimineen talouspolitiikan ajatus oli, että tasataan suhdanteita ja säädellään markkinoiden inhimillisiä vaikutuksia – vähän samaan tapaan kuin asiansa osaava pappi, joka suojelee kansaa ankaran Jumalan vihalta, mutta parempina Herran päivinä muistuttaa kirkkorahvasta kuolevaisuudesta (ilonpilaaja, olisi todettu suruttomalla 80-luvulla). Holkerin hallituksesta alkaen tämä pastori on käsittänyt tehtävänsä päinvastaisesti: kun Jumalan silmät leiskuvat vihasta, sielunpaimen huutaa suu vaahdossa mukana (Viinanen), ja kun Herra hymyilee, hänen lähettiläänsä kipittää mekko vipattaen villitsemässä lampaitaan entistä estottomampaan riemuun (gallup-demokratia).
Käytän ”Jumalaa” ryhmädynaamisena käsitteenä; peilinä, johon seurakunta heijastaa tunteensa. Tämän takia kuvatulla papilla on tärkeä rooli. Hän auttaa laumaansa säätelemään tunteitaan, jotka saattavat ryhmätoiminnassa olla hyvinkin primitiivisiä, vaihdellen lamauttavasta vihasta ravitsevaan rakkauteen, kollektiivisista uhakuvista keskinäiseen hyväksyntään ja yleiseen innostukseen. Näin myös yhteiskunnassa. Mitäpä muuta markkinavoimat ovat, kuin massojen pyskologiaa, impulsiivisia reaktioita, markkinakäyttäytymistä, odotuksia, pelkoja ja toiveita?
Koska markkinat toimivat joukkopsykologian lakien mukaisesti, eivät aikuisen järkevästi kuten yksittäiset ihmiset, niitä pitää ohjata rationaalisesti. Tässä mielessä hyvinvointivaltio oli(si) aikuisempi ratkaisu kuin villi liberalismi, sillä se perustui(si) tunnedynamiikan sääntelylle. En tarkoita tällä sääntelyllä mitään holhousta, vaan odotusten, toiveiden ja pelkojen varovaista kanavoimista yhteiseksi hyväksi keskinäisellä sopimuksella. Ryhmädynamiikkaa tutkinut W.R. Bion on todennut, että ahdistuneissa ryhmissä vedotaan usein ulkopuoliseen auktoriteettiin, jos ei itse osata työstää kanssakäymisessä aktivoituvia tunteita. Tähänkö tarvitsemme Emua? Ylimmäiseksi tuomariksi säätelemään keskinäisiä suhteitamme?
Jukka Relander
Kirjoittaja pakenee markkinoita jouluksi mökille.
