17. lokakuuta 1997
Teksti:

Tulevaisuuteen kannattaa tiirailla toiveikkaasti. Opiskelijoiden huomen näyttää lohdullisemmalta kuin yleensä uskotaan. Leipää ja sirkushuveja tulee riittämään. Työt tosin muuttavat osittain muotoaan eivätkä hallitsijat organisoi sirkushuveja pitääkseen kansalaiset tyytyväisinä.
    Opiskelijoiden olisi aina sanoa hyvästit liialliselle pessimismille, jonka 1990-luvun lama kaiversi monen mieleen. Suomi syöksyi tuolloin kohti kuilun pohjaa vauhdilla, joka vastaisi sadan metrin juoksussa yhdeksän sekunnin alitusta. Kyse oli siis poikkeuksellisissa olosuhteissa tehdystä ”ennätyksestä”, jonka uusiminen lähitulevaisuudessa on liki mahdotonta. Kuuden prosentin bruttokansantuotteen vuosittaista pudotusta ei ole koettu läntisten teollisuusmaiden taloushistoriassa aiemmin tällä vuosisadalla.

***

Lujimmat takeet toiveikkaalle tulevaisuudelle luo kestävä talouskasvu, maltillisten uudistusten jatkuminen, koulutetun työvoiman tarve, Euroopan rahaliiton synty ja eläkkeelle siirtymisten vauhdittuminen 2000-luvun alussa. Ne ovat kovia realiteetteja, joista muodostuu paalutus opiskelijankin tulevaisuudelle. Kun sokkeli on kunnossa, voi päälle rakentaa hyvän, viihtyisän, inhimillisen ja turvallisen talon.
    Ei talo tietenkään tule näyttämään ihan lapsuudenaikaiselta kodilta.
    Muutoksia koetaan kaikilla elämän alueilla, koulutuksessa, työelämässä, ihmissuhteissa, ympäristössä ja teknologiassa. Muutosten vyöry ei kuitenkaan merkitse astumista pelottavaan, turvattomaan ja historiattomaan tulevaisuuteen kuten usein kuvitellaan. Ihmiskuntaa ovat koetelleet aiemmin vielä mittavammat, negatiivisemmat ja järkyttävämmat muutosten ajat. Ja aina niistä on selvitty.

***

Edessä ei silti siinnä paratiisi. Työttömyys jälkilaskuineen, ympäristöongelmat levien valtaamine vesistöineen sekä eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituskysymykset varjostavat opiskelijankin tulevaisuutta. Näistä ongelmista kumpuaviin kauhukuviin ei silti kannata jumittua.
    Kun koulutetut ihmiset luottavat omaan tulevaisuuteensa, vapautuu voimavaroja ympäröivän yhteiskunnan ongelmien ratkomiseen. Huolehtiminen opiskelijoiden työllistymisedellytyksistä, koulutuksen laadusta, työmarkkinoiden toimivuudesta ja talouskasvusta pitäisikin nähdä yhteiskuntapolitiikan kulmakivinä. Valitettavasti tähän on vielä matkaa. Opiskelijasukupolvelle riittää siis tehtävää perusrakenteiden kuntoonlaittamisessa. Pidemmällä sihdillä uhkana ei ole työn puute vaan sen paljous.

Jarkko Vesikansa
päätoimittaja