Joku homofobi hirmustui luterilaisen kirkkoinstituution lepsusta linjasta seksuaalisuuden suhteen ja liekin osoittanut mieltään sen verran hurjasti että tuli ohessa polttaneeksi Pyhän Olavin kirkon. Niin vähän jäi jäljelle että hyvä jos viis veisaa. Arvaa sen että moinen rassaa: paanukatto oli tehty talkoilla ja Paanu-tyttökin kukaties valittu. Isot oli. Talkoot. Vaan kyllä niin on, ettei tämän maan kylien perillä homoja suvaita. Herrasuhteessa ei voi elää Herran nuhteessa. Ainakaan pappismiehet. Vaimo se on hengenmiehellä oltava ja jos ei ole niin keksii sitten jotain korvaavaa. Ennen veti miehet nautaa. Laivat oli puuta, hiiohoi.
***
Kuten tästä huomataan, ei kirkon parissa siis poikkeavia suvaita. Liperit kaulassa saattaa saada moisesta loparit helpommin kuin muusta ammatista, homopapit kun tuntuvan kuuluvan kirkon kategorisoinnissa alimpaan sakastiin. Tosi on: arkkipiispa Vikström oli ihmissuhdelausuntojensa takia vaakalaudalla. Vaan niinhän se oli Jeesuskin aikoinaan. Tosin raakalaudalla, vaikka jokapaikan höylä olikin. Ihan niin kuin tuntuu olevan oikeusministeri Häkämies, joka kielsi härkäparit heti alkuunsa. Ja sanoi, ettei heinillä härkien kaukalon myöskään nuku lapsi viaton, mikäli hänestä on kiinni. Pienestä se on tosiaan joskus kiinni. Ja lyhyestä virsi kaunis.
***
Kirkon helmoissa piileksii outoja lieveilmiöitä. Kuten esimerkiksi Paavalin katodi… vai mikä se nyt olikaan. Joka tapauksessa, siinä meillä tekijä joka tuo sähköä kristilliseen keskusteluun. Kitkalla. Kitkahan on se jota syntyy kun hankaa vastaan. Tämän Pyhän Ryhmähengen mielestä muun muassa mies- ja naispappeutta on mahdotonta rinnastaa. Oikeassa ovat. Sikäli että naispappeus on sekä käsitteenä että anatomisena ilmiönä jo valmiiksi rinnastettu. Ja syntiä ja hapatusta on se jos heikommilla astioilla riittää rahkeita käyttää lahkeita tai näyttää pohkeita. Liian rohkeita kirkon muotimakuun, joka on sentään hivenen konservatiivisempaa kuin vanhoina hyvinä viikunanlehtiaikoina.
Toinen mielenkiintoinen kokoelma oikeamielisiä on ex-ministeri Kankaanniemen luotsaama Via Dolorosa. Se joka ryhtyi – kuinkas muutenkaan – homoavioliittoja vastaan. Adressilla, nimittäin. Koska eihän nimi miestä pahenna. Ellei mies nimeä seksuaalista suhtautumistaan julkisesti. Tai ellei miehen etunimi ole jotain niin erinomaisen akkamaista kuin Toimi. Miten vaan; ensimmäinen virallinen homoavioliitto lienee kuitenkin vain ajan kysymys, vaikkei sitä vielä olekaan kirkossa kuulutettu.
***
Mutta älkää hyvät kirkonmiehet hätääntykö. Humoristi ei kykene nostamaan homoristiä yhteiskunnan harteilta. Sitä varten tarvitaan puualan ammattilaisia. Kuten vaikka kirvesmies. Nasaretista.
