Missä ja milloin kirjoitit ylioppilaaksi?
Mäntsälän yhteiskoulusta keväällä 1966. Sain aineesta ja reaalista laudaturit. Matematiikassa ja ruotsissa jäin nipin napin alle laudaturin.
Miksi valitsit valtiotieteellisen?
Historia ja maailmanpolitiikka olivat kiinnostaneet minua jo pikkupojasta saakka.
Teit paljon töitä opiskeluaikoinasi. Ehditkö viettää railakasta opiskelijaelämää?
En. Olin kokopäivätyössä opiskelun ohessa. Lukuvuosi 1967-68 meni laajojen peruskurssien parissa, joiden suorittamisesta olen myöhemmin ollut hyvin tyytyväinen.
Teit gradusi Kuuban ohjuskriisistä. Mikä innoitti aiheeseen?
Seurasin kriisin kulkua jännityksellä vuonna 1962. Ohjuskriisin ratkaisuun suuresti vaikuttaneen oikeusministerin, sittemmin presidenttiehdokkaan
Robert Kennedyn salamurha kesäkuun 6. päivänä 1968 sai minut lopullisesti tarttumaan aiheeseen.
Mikä sai sinut kiinnostumaan nimenomaan Yhdysvaltojen historiasta?
Aluksi kiehtoivat villin lännen elokuvat, kirjat ja sarjakuvat. Sitten tulivat televisio, avaruuskilpailu ja Kennedyt, joiden dramaattiset poliittiset salamurhat muuttivat maailmaa.
Mitkä opiskelijabileet ovat jääneet mieleesi?
Ainoat pippalot, joihin muistan osallistuneeni, olivat Kansallisten Ylioppilaiden huhtikuun tanssiaiset 1968 ravintola Adlonissa. Pyörähtelin parketilla silloinkin rajallisin taidoin.
Kuka oli mieleenpainuvin opettajasi tai opiskelutoverisi?
Professorit L. A. Puntila ja Keijo Korhonen (poliittinen historia), Sven-Erik Åström (taloushistoria) ja Jan-Magnus Jansson (valtio-oppi) jäivät hyvin mieleeni. Opiskelutovereistani Tuire Mikkonen, os. Liljeroth, aloitti opiskelut samana syksynä kuin minä. Avioiduimme 30 vuodeksi. Tulevien valtiotieteiden tohtoreiden Martti Turtolan ja Hannu Rautkallion kanssa vedimme seminaareissa samaan suuntaan. Vaikka punaliput alkoivat liehua yhä enemmän, me emme koskaan antaneet isänmaan asioissa periksi.
Viheltelitkö kantria vai rokkia yliopiston käytävillä?
Hyräilin Frank Sinatraa ja Dean Martinia. Pitkätukkien musiikki ei reservin vänrikkiä suuremmin kiehtonut.
Jos nyt mietit opiskeluaikojen TTA Mikkosta, oliko hän suurisuinen naistenkaataja, hiljainen lukutoukka vai itsetietoinen menestyjä?
Koska valmistuin kahdessa vuodessa, taisin olla lukutoukka. Mainetta ja menestystä tai pikemminkin kuuluisuutta tuli seuraavina vuosina vaikka muille jakaa. Suurisuiseksi naistenkaatajaksi minua ei voinut kuvailla. Menin kihloihinkin jo 1968.
Koska tajusit, että sinusta oli peruuttamattomasti tullut aikuinen?
Niin mediafiktiolta kuin se kuulostaa, nuoren elämän ja vallan rajallisuuden kohtasin minäkin rajusti perjantaina 22.11. 1963 kello yhdeksältä illalla, jolloin tuli ensimmäinen uutislähetys presidentti John F. Kennedyn murhasta. Maailman pienuutta kuvaa sekin, että uuden Kuuban ohjuskriisistä kertovan elokuvan, Kolmetoista päivää, tuottajat Peter Almondin ja Armyan Bernsteinin tapasin ensimmäisen kerran syksyllä 1975. Puhuin heille tavan takaa Kuuban ohjuskriisistä ja Kennedyistä, valtataistelun raakuudesta ja tosielämän draaman ylivoimaisuudesta. Suomessakin ensi-iltaan tulevan elokuvan viimeiset sanat kuuluvat presidentti Kennedyn omalla äänellä: ”Meitä eniten yhdistävä asia on ennen kaikkea se, että me kaikki asutamme tätä samaa pientä planeettaa. Hengitämme kaikki samaa ilmaa. Kannamme huolta kaikki lastemme tulevaisuudesta. Ja kuolemme kukin vuorollamme.
”Timo T. A. Mikkonen on avannut omat kotisivunsa osoitteessa www.timota.com
Jussi Heikkinen
