Pienen eteläsuomalaisen satamakaupungin asukkaat ovat kauhuissaan siitä, että kulttuuriministeriksi nousee maskulainen kehonrakentaja Kike Elomaa. Nykytaiteen museossa järjestetään juhannusviikolla postmodernin tekotaiteen jäähyväisnäyttely, jonka jälkeen Juhani Palmun valitut teokset muurataan seiniin.
Pian juhannuksen jälkeen alkaa Puhdistus. Puhdistus on määrä toteuttaa vaiheittain niin, että ensin puhdistetaan yli sadantuhannen asukkaan kaupungit, sen jälkeen yli viidenkymmenen tuhannen asukkaan kaupungit ja niin edelleen. Tavoitteena on, että vapaamitallisista runoista päästäisiin eroon Eino Leinon päivään mennessä.
Kaikki paitsi representatiivinen kuvataide julistetaan pannaan. Kristian Smeds pakotetaan ohjaamaan Tuntematon sotilas niin kuin se oikeasti menee. Mannerheim-elokuva saa puuttuvan osan rahoituksestaan juhannusviikon lottotuloista. Mannerheim on virallisesti hetero.
Osa satamakaupungin jälkimodernisteista painuu maan alle. Piilopaikaksi valitaan kammio, josta ei varmasti tulla etsimään: Valtion taidemuseon kellari. Liikenne kellariin kulkee invavessan lattiaan rakennetun luukun kautta. Salaisesta päämajasta käytetään koodinimeä Zetor.
Sana postmodernin tekotaiteen viimeisestä linnakkeesta kiirii. Jopa kulttuuriministeri Elomaa liittyy Zetorin Facebook-ryhmään, jossa postmodernistit esiintyvät peitenimillä ja puhuvat ”Edelfeltistä” ja ”Järnefeltistä” tarkoittaessaan jotain täysin abstraktia.
Pian tapahtuu se, mistä ei uskallettu edes unelmoida: kieltolain ansiosta tekotaiteesta tulee suositumpaa kuin koskaan. Yhdestä tekotaiteellisesta lauseesta maksetaan nyt runokokoelman hinta. Kokeellisesta hypähdyksestä saa kaljan.
Ilo on ylimmillään, mutta tila alkaa käydä ahtaaksi. Zetoria aletaan laajentaa. Tavoitteeksi asetetaan läheiseen linnoitussaareen vievän huoltotunnelin saavuttaminen Taiteiden yöhön mennessä. Epäilysten välttämiseksi dynamiitin käyttö ajoitetaan viereisellä aukiolla päivittäin soitettavan Porilaisten marssin bassorumpuväliosan ajaksi.
Hakku heiluu, dynamiitit räjähtelevät juuri oikeassa rytmissä. Taiteiden yön aattona viimeinen dynamiittipanos asetetaan paikoilleen, Porilaisten marssi starttaa, bassorummunsoittajan otsalle kirpoaa hikikarpalo, ja vihdoin: pum, pum, puppum, pum…pum. Seinä huoltotunneliin on auki! Mutta jokin on vialla. Kiviröykkiön seasta kuuluu kiroilua. Mutta sehän on ulkoministeri Alexander Stubb, Tukholman maratonia treenaamassa!
Tämä on niin sanottu cliffhanger, johon ensimmäinen kausi päättyy.
Olavi Uusivirta
