Kun vainaja jättää jälkeensä päiväkirjoja ja kirjeitä, ne ovat omaisten vapaasti luettavissa. Mutta mitä tapahtuu sähköpostilaatikkoon ja puhelimen muistiin kerääntyneille muistoille ja yhteystiedoille?
”Kuolinpesä irtisanoo sopimuksen, ja sähköpostilaatikon sisältö tuhotaan”, kaapelijätti SW Televisionin tiedotuspäällikkö Riitta Luhtala kuvaa sähköisen kirjeenvaihdon viimeistä matkaa. Perheen on turha udella palveluntarjoajalta tietoja vainajan verkkoelämästä. Viestintäsalaisuus suojaa viestejä myös kuoleman jälkeen.
Ennen puhelinmuistiot ja osoitekirjat dokumentoivat elämäämme ja auttoivat surijoita levittämään kuolinuutista. Nykyihmisen muistiot ovat retuperällä. Moni nettiheila ja sähköpostiystävä on jäänyt jopa vuosiksi ihmettelemään kaverin katoamista, kun sureva perhe ei ole tiennyt heidän olemassaolostaan.
Vakavasti sairaille amerikkalaisille markkinoidaan nyt ”elämän lopun suunnitteluratkaisuja”. Parinkympin hintainen Digital Funeral Planner -tietokoneohjelma kokoaa yhteen käyttäjänsä viestit jälkipolville, mahdolliset aarteiden kätköpaikat sekä listan henkilöistä, joille pitää ilmoittaa poismenosta. Vain käyttäjän valitsema asianajaja pääsee käsiksi salaisuuksiin. Tietojen päivittämisen kehutaan olevan miellyttävää puuhaa noutajaa odotellessa.
Sähköisen kirjeenvaihdon voisi toki testamentata luotetulle henkilölle yksinkertaisemminkin, sopimalla asiasta internetpalveluntarjoajan kanssa. Luhtalan mukaan äärimmäisen harva tekee niin.
Hanna Nikkanen
