”Minusta on aika huvittavaa, että feministit pitävät minua uhrina. Välillä siitä tulee kyllä otettua pulttiakin. Ymmärrän, että heillä on hyvä tarkoitus, että naista ei saisi alistaa, mutta kun tämä ei liity siihen mitenkään. En ole mikään uhri.”
Äänessä on Maria, 20, jyväskyläläinen opiskelija ja prostituoitu.
Uskotko sinä Mariaa? Onko hän oman elämänsä asiantuntija? Vai onko hän vain hyväksikäytetty raukka, joka on vielä liian nuori ymmärtääkseen omaa parastaan?
Kun prostituutiosta puhutaan, mielipiteitä riittää. Poliisin mielestä kansainväliset rikollisliigat liikuttelevat naisia ja hyötyvät näiden työstä. Feministien mielestä asiakkaat alistavat naisia ja uhri-prostituoidut pitää pelastaa.
Poliitikkojen mielestä prostituutio on yhteiskunnallinen ongelma, joka pitää hoitaa järjestyslailla ja kriminaalipolitiikalla. Sosiologien mielestä kyse on sosiaalisesta ongelmasta, joka pitää hoitaa sosiaalipolitiikalla.
Prostituoitujen omaa mielipidettä ei julkisuudessa juuri näy. Tai näkyy, mutta ei sellaista mielipidettä, jonka voisi ottaa vakavasti.
Kun seksityöläisten etujärjestön edustaja vakuuttaa monien prostituoitujen selviävän ammatissaan aivan mainiosti ilman suuria säröjä sielussa, hänelle tuhahdetaan: eliittiä, prostituoitujen pientä vähemmistöä. Ei hänen järjestönsä edusta suurinta osaa prostituoiduista.
Kun Marian kaltainen niin sanottu tavallinen prostituoitu avaa suunsa, hänelle huokaistaan. Pikkuraukka, varmaan hyväksikäytetty lapsena, tottahan se yrittää selittää elämänsä parhain päin. Sitä pitää suojella itseltään.
Ja jos venäjänkielinen prostituoitu yrittää protestoida, voi aina sanoa, että parittaja siellä kuitenkin odottaa nurkan takana valmiina hakkaamaan, jos tyttö ei puhu parittajalle edullisella tavalla.
Niin tai näin, prostituoidun sanaan ei voi luottaa.
Oikeusministeriö valmistelee parhaillaan hallituksen esitystä rikoslain muuttamiseksi. Lain tarkoitus on torjua ihmiskauppaa, paritusta ja prostituutiota. Prostituution osalta esitys kieltäisi seksin ostamisen, siis rankaisisi prostituoidun asiakasta, mutta ei prostituoitua.
Seksityöläiset itse vastustavat lakia. Suomen seksialan liiton Sallin mielestä ostaminen vain pahentaisi huonoimmassa asemassa olevien seksityöntekijöiden asemaa eikä vaikuttaisi lainkaan paremmissa piireissä työskentelevien elämään.
Samaa sanovat prostituoitujen parissa työskentelevät, esimerkiksi seksityöläisiä auttavan Pro-tukipisteen väki.
Lain vastustajien mielestä pitäisi miettiä tarkkaan, mitä lailla halutaan saavuttaa: Onko kyse siitä, että seksin myymistä ja ostamista pidetään moraalittomana toimintana, ja se halutaan siksi kieltää?
Vai ajatellaanko, että kiellolla pelastetaan alalle rahan puutteesta tai muusta pakosta ajautuvat naiset kovalta kohtalolta?
Oikeusministeriö painottaa molempia näkökohtia, mutta erityisesti prostituoitujen pelastamista. Työryhmä perustelee, että koska yleensä kukaan ei vapaaehtoisesti valitse prostituoidun ammattia, säännöksellä lisätään prostituoitujen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, suojataan sosiaalista tasa-arvoa sekä ehkäistään ihmisten ajautumista prostituutioon.
Samanaikaisesti lailla lisätään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja estetään ihmisarvon loukkauksia, jollaisena seksin ostamista siis pidetään.
Mutta jos ihminen ajautuu prostituoiduksi pakosta, tuoko ostamisen kriminalisointi hänelle uuden vaihtoehdon? Tarjoaako se hänelle toisen työn?
Seksityöläisten ja heitä avustavien mielestä naisten valinnanvapautta lisätään parantamalla sosiaaliturvaa ja yleistä hyvinvointia, ei viemällä heiltä asiakkaita.
”On kiistaton globaali tosiasia, että eniten prostituutiota vähentää tyttöjen koulutus. Eikä tämä suomalainen yhteiskuntakaan niin hyvä ole ihmisille, jotka putoavat keskivertokulkijan reitiltä”, Jaana Kauppinen, Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja, sanoo.
”Mitä huono-osaisempi ihminen on, mitä enemmän erilaisia ongelmia, sitä varmemmin häntä pallotellaan viranomaiselta toiselle eikä kukaan lopulta auta häntä. Ei ihminen, jonka on pakko myydä seksiä henkensä pitimiksi, lopeta siksi, että ostajaa saatetaan rangaista.”
Kuulostaa järkevältä. Mutta ehkä oikeusministeriö tietää prostituutiosta enemmän kuin me tavikset tai prostituoidut itse?
Oikeusministeriön työryhmä on käyttänyt mietintönsä pohjana poliisilta ja alan asiantuntijoilta keräämiään tietoja. Työryhmän tietojen mukaan pääkaupunkiseudulla toimii varovaisesti arvioiden ainakin 500 ulkomaalaista prostituoitua. Kaikkiaan Suomessa vierailee vuosittain 10 000-15 000 prostituoitua. He tulevat Suomeen pääasiassa Virosta ja Venäjältä.
Suomalaisia prostituoituja on ilmeisesti vähemmän, Sallin arvion mukaan noin 50 päätoimista. Marian kaltaisia osa-aikaisia prostituoituja on enemmän. Suurin osa Suomen prostituoiduista on naisia, poliisin arvion mukaan iältään 18-29-vuotiaita. Alaikäisiä ei ole ainakaan poliisin haaviin jäänyt.
Valtaosa Suomen seksityöläisistä on ulkomaalaisia, ja poliisin tietojen mukaan ulkomaalaisnaisten prostituutio on järjestäytynyttä parittajien johtamaa toimintaa.
Kuitenkin lähes kaikki Suomeen prostituutiota varten saapuvat naiset tietävät, mitä he tulevat tänne tekemään. Varsinaisiin Lilja For-Ever -tapauksiin, vankeina pidettyihin ja seksiorjuuteen pakotettuihin naisiin, poliisi ei ole törmännyt.
Suuri osa Suomen prostituutiosta ja erityisesti paritus on jo kiellettyä rikoslain, järjestyslain ja ulkomaalaislain perusteella. EU:n ulkopuolelta tuleva ei saa tehdä Suomessa turistiviisumilla mitään työtä, ei edes seksityötä, joten Suomeen viikoksi tai kuukaudeksi seksitöihin tulevat itäprostituoidut rikkovat lakia jo sillä perusteella. Jos Suomeen pyrkivän ulkomaalaisen epäillään myyvän täällä seksiä, häntä ei tarvitse edes päästää rajan yli.
Paritus on kielletty rikoslaissa, kadulla seksin ostaminen ja myyminen järjestyslaissa.
Vain suomalainen tai työluvan Suomeen saanut prostituoitu saa myydä seksiä laillisesti, ja tällöinkin hänen pitäisi maksaa työstään veroa.
Painavaa faktaa. Mutta kertooko se meille mitään prostituoitujen arjesta?
Maailmalla prostituutiota on tutkittu paljon. Ensi viikolla suomeksi ilmestyvässä kirjassa Rajat ylittävä prostituutio. Globaalien toimintamallien muuttuminen tutkijat eri maista esittelevät tutkimustensa tuloksia: Tanskan thai-hieromalaitosten todellisuutta, Barbadoksen rantapoikien elämää, espanjalaista myyttiä marokkolaisista prostituoiduista.
Historioitsijat, sosiologit, kielen tutkijat ja naistutkimuksen edustajat ovat sukeltaneet prostituoitujen maailmaan kuukausiksi.
Tutkimustuloksia on monenlaisia: Tanskan hieromalaitoksia pyörittävät thainaiset, eivät naisia alistavat miehet. Tavalliset thaiprostituoidut ansaitsevat työllään 8 000-18 000 Tanskan kruunua eli noin 1 000-2 400 euroa kuussa. Suurin osa heistä ei pidä työstään.
Myytti kymmenistätuhansista marokkolaisista prostituoiduista osoittautuu juuri siksi, myytiksi. Hollannin laillinen bordellitoiminta jättää naiset yhä työnantajiensa armoille.
Vaikka tutkimustulokset auttavat hahmottamaan kokonaisuutta, keskenään ristiriitaisista johtopäätöksistä jää sekava olo.
”Prostituutio on äärimmäisen vaikeasti tutkittavissa oleva alue”, Jaana Kauppinen sanoo.
”On vaikea määritellä, mitä tutkimus todella kertoo ja kuinka edustava tutkimustulos on. Prostituoidut pelkäävät, että tutkimustuloksia käytetään väärin tai että heille itselleen ei ole niistä mitään hyötyä, joten kentälle pääseminen on vaikeaa.”
Suomessa prostituoitujen elämää on tutkittu vielä vähemmän kuin maailmalla. Sallin varapuheenjohtaja Anna Kontula työstää parhaillaan sosiologian väitöskirjaansa siitä, miten prostituoidut ratkaisevat ristiriidan työnsä ja työn tuomitsevan yleisen mielipiteen välillä. Hänellä on toinenkin selitys tutkimuksen puutteeseen.
”Viime vuosina suurin osa prostituutiotutkimukseen ohjatusta rahoituksesta on annettu Stakesin projektille, jossa työskentelee ruotsalaista feministisuuntausta lähellä olevia tutkijoita. He katsovat prostituution olevan ensisijaisesti väkivaltaa naista kohtaan ja että siksi ilmiön kartoittamiseksi on tutkittava muita tahoja kuin prostituoituja. Viimeaikainen tutkimus tutkii markkinointikanavia ja asiakkaita.”
Poikkeuksen muodostaa virolaista alkuperää oleva tutkija Reet Nurmi, joka on haastatellut viime vuosina satoja Suomessa toimivia ulkomaalaisia prostituoituja.
Nurmen tutkimustuloksia on jo esitelty julkisuudessa. Ne vastaavat pitkälti käsityksiä, joita tavallisilla ihmisillä on prostituutiosta jo ennestään: prostituoidut ovat uhreja, naisia, jotka inhoavat työtään, mutta heillä ei ole vaihtoehtoja.
Jaana Kauppinen korostaa seksityön kentän monimuotoisuutta. Seksityöläisiä on hyvinvoivista, koulutetuista naisista köyhiin ja syrjäytyneisiin, eikä mikään tieto kerro koko totuutta.
Poliisin tiedot kertovat vain naisista, jotka ovat joutuneet syystä tai toisesta poliisin kirjoihin, Pro-tukipisteen tiedot taas vain naisista, jotka ovat hakeutuneet heidän luoksensa. Nurmen tiedot kertovat itäprostituoiduista. Osin tiedot menevät päällekkäin.
Kellään ei ole faktaa koko todellisuudesta.
Ehkä kiistan lainmuutoksen vaikutuksista voisi ratkaista tutkimalla Ruotsin mallia. Siellä seksin ostaminen kiellettiin 1999.
Oikeusministeriön työryhmän tietojen mukaan Ruotsissa laki on vaikeuttanut ihmiskauppaa ja parittajien toimintaa ja katuprostituutio on vähentynyt lain seurauksena jonkin verran. Toisaalta kauppa on siirtynyt kadulta internetiin ja puhelinlinjoille.
Rajat ylittävä prostituutio -kirjassa Ruotsin tilannetta analysoiva sosiaalipolitiikan apulaisprofessori Arthur Gould listaa lain kielteisiä seurauksia: prostituoidut kohtaavat entistä useammin väkivaltaa, koska asiakas pitää valita entistä nopeammin. Poliisi valittaa, että on vaikeaa saada todisteita syytteiden nostamiseksi ja että prostituutio itsessään ei ole vähentynyt. Kondomia käytetään vähemmän ja prostituoitujen ansiot ovat laskeneet.
Ruotsissa päätöstä ei tosin tehtykään käytännöllisistä vaan moraalisista syistä. Gouldin mukaan ruotsalaiset ajattelivat, että tasa-arvon mallimaana itseään pitävä maa ei voi sallia seksin ostamista ja myymistä.
Ruotsissa prostituutiolakia verrattiin myös huumepolitiikkaan. Kun eduskuntakeskustelussa kysyttiin, eikö ihmisellä ole oikeutta omaan ruumiiseensa, ympäristöpuolueen puheenjohtaja vastasi vastakysymyksellä: onko ihmisillä oikeus tuhota ruumiinsa huumeiden avulla? Ruotsin laki rankaisee huumeiden käytöstä, joten vastaus oli ei.
Sama nollatoleranssi pätee sekä huumeissa että huorissa.
Seksin ostamisen kieltävä lakiehdotus on nyt lausuntokierroksella ja etenee eduskuntaan näillä näkymin ensi keväänä.
Jaana Kauppinen toivoisi sitä ennen nykyistä moniäänisempää prostituutiokeskustelua.
”Hyvä lähtökohta olisi itse kunkin kysyä itseltään, onko kyvyssäni kuulla jotakin vikaa. Miksi en voi kuunnella esimerkiksi Sallin edustajia siltä kannalta, että he eivät edusta kaikkia prostituoituja, mutta tuovat silti esiin hyviä pointteja”, Kauppinen sanoo.
Julkisuutta ei kuitenkaan voi aivan täysin syyllistää prostituoitujen äänen ohittamisesta. Eivät seksityöntekijät nimittäin kovin kovaa huudakaan. Prostituoidut ovat arkoja puhumaan julkisuudessa taiteiljanimilläänkin.
Ylioppilaslehti tavoitteli kymmentä internetissä palvelujaan mainostavaa Suomessa toimivaa prostituoitua. Maria ja Eeva vastasivat.
He vastustavat seksin ostamisen kriminalisointia. Kumpikaan ei ymmärrä, miten laki auttaisi heikkoja, ja omaan työhönsä he eivät usko kriminalisoinnin vaik
tavan.
Erityisesti seksityöläisiä ärsyttää feministisiskojen holhoava asenne.
”Feministit puhuvat ihmisoikeuksista, mutta minun ihmisoikeuteni on valita, mitä töitä teen. Naisella pitäisi olla oikeus olla vapaa ja seksuaalisesti toimia niin kuin tahtoo, eivätkä muut voi siitä päättää”, Maria sanoo.
”Kansanedustajatkin puhuvat näistä asioista, vaikka eivät oikeasti tiedä asiasta mitään. He eivät ole keskustelleet minun kanssani tai muiden tätä työtä tekevien kanssa. Minulle tämä on kuin mikä tahansa työ.”
Uskotko?
Anu Partanen
kuvitus Piia Aho
Onko prostituutio rikos? Sitä pohtivat Jaana Kauppinen, Pro-tukipiste, ja Johanna Sirkiä, Salli, Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 26.10. klo 16.30.
Susanne Thorbek ja Bandana Pattanaik (toim.): Rajat ylittävä prostituutio. Globaalien toimintamallien muuttuminen (Like)
