Jos olisin saanut kympin aina, kun joku on viimeisen parin kuukauden sisällä kieltäytynyt haastattelusta vetoamalla ”hyvään hallintoon”, minulla olisi pian kasassa Hyyn ensi lukuvuoden jäsenmaksun verran rahaa.
Syy on uusimman Ylioppilaslehden juttu, jonka teimme kollegani Alli Hallonbladin kanssa. Se kertoo siitä, miksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta oikeastaan päätti panna opiskelijoiden rahoja luksushotellin ja toimistokorttelin rakennuttamiseen.
Haastattelimme juttua varten yhteensä 16:ta ihmistä, jotka ovat olleet vuosina 2016–2018 mukana tekemässä Hyyn ja sen omistaman Ylvan kiinteistöpäätöksiä tai seuranneet asiaa läheltä.
Periaatteessa tarkoitus oli kaunis ja kaikkia poliittisia ryhmiä yhdistävä: luopua ylioppilaskunnan jäsenmaksusta ja samalla osallistua Helsingin ekologisempaan kaupunkikehittämiseen. Toki ilmassa oli myös konsulttimaailmasta tuttua pöhinää, hypeä ja draivia. Sitten tulikin koronaa ja Ukrainaa.
Poliittisen vastuun Hyyn nyt jo surullisenkuuluisista kiinteistöbisneksistä ovat joutuneet kantamaan entiset opiskelijaedustajat. He ovat tehneet päätöksiä vähän yli parikymppisinä.
Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästä naiivien opiskelijoiden riskibisneksestä. Ylvan hallituksesta löytyi suurten hankkeiden aikaan poikkeuksellista asiantuntemusta, kuten silloinen eläkeyhtiö Varman varatoimitusjohtaja ja tuore Kojamon toimitusjohtaja Reima Rytsölä sekä vuokra-asuntofirma Saton entinen toimitusjohtaja Erkka Valkila.
Juttua tehdessämme moni entinen opiskelijapäättäjä kertoi, ettei heillä ollut mitään syytä kyseenalaistaa suosituksia, joita Ylvan hallitukselta tuli. Moni myös toivoi, että pyytäisimme juttuun kommentit samaisilta asiantuntijajäseniltä.
Yhtäkään Ylvan hallituksen ammattilaisista ei kuitenkaan saatu haastatteluun tai edes taustakeskusteluun.
”Nähdäkseni hyvän hallinnon periaatteiden mukaista on, että yhtiön asioita kommentoi aina yhtiön kulloinenkin johto”, kuului yleinen vastaus.
Journalismin periaatteiden mukaista puolestaan on, että asioista kertovat ne, jotka ovat olleet tilanteessa paikalla. Ylvan nykyinen johto ei ollut Kaivopihalla päinkään, kun kiinteistöpäätöksiä tehtiin.
Ylvan entisten hallitusten selkärangattomuudesta huolimatta kiinteistöpäätösten juuret ovat kuitenkin opiskelijapolitiikassa.
Kun Hyyn edustajisto päätti alkaa edistää jäsenmaksuttomuutta vuoteen 2025 mennessä, kukaan ei vaikuttanut kyseenalaistavan tavoitetta. Ei edes, vaikka se vaati Ylvan tuloksen jopa kaksin- tai kolminkertaistamista, satojen miljoonien eurojen lainan ottamista ja kaupalliseen kiinteistöbisnekseen sijoittamista suuremmalla riskillä kuin aiemmin.
Samana syksynä, kun jäsenmaksuttomuustavoite kirjattiin Hyyn virallisiin papereihin, edustajisto vahvisti lukuvuoden 2017–2018 jäsenmaksuksi 47 euroa. Se oli tuolloin ja olisi edelleen Suomen ylioppilaskuntien halvimpia jäsenmaksuja.
Nyt, kun kiinteistöbisnekset menivätkin mönkään, on Hyyn pakollinen jäsenmaksu ensi lukuvuonna 85 euroa. Eli selvästi Suomen kalleimmasta päästä.
Oliko kaikki tämä sen arvoista, että opiskelijat olisivat säästäneet alle viisikymmentä euroa vuodessa? Siis noin neljä euroa kuukaudessa. Itse käytin opiskeluaikana moninkertaisesti enemmän rahaa kuukaudessa pelkästään take away -kahveihin.
