Palestiinalainen kansalaisyhteiskunta esitti jo 20 vuotta sitten kutsun boikotoida israelilaisia yliopistoja, koska ne tukevat kolonialismia, apartheidia ja miehitystä. Ne esimerkiksi kehittävät aseita ja kouluttavat joukkoja Israelin miehitysarmeijalle.
Israelilaiset yliopistot ovat tukeneet hyökkäystä Gazaan esimerkiksi avustamalla siihen osallistuvia opiskelijoita ja kannattamalla julkisesti sairaaloiden, koulujen ja moskeijoiden pommittamista.
Israel on tappanut Gazassa ainakin yli 40 000 palestiinalaista, luultavasti yli 200 000. Muun muassa YK:n erikoisraportoija Francesca Albanese, yhdysvaltalaisten yliopistojen ihmisoikeusverkosto ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ovat raportoineet, että Israel syyllistyy kansanmurhaan.
Kansanmurhan myötä akateemisen boikotin kutsuun on vastattu ennennäkemättömällä tavalla. Myös Suomessa opiskelijat ja tutkijat ovat vaatineet yliopistoja lopettamaan yhteistyön israelilaisten yliopistojen kanssa sekä luopumaan sijoituksista yrityksiin, jotka ovat osallisina Israelin ihmisoikeusloukkauksiin.
Helsingin yliopisto jatkaa yhä EU-rahoitteisia tutkimushankkeita Israelin yliopistojen kanssa, mutta opiskelijoiden mielenosoitusten seurauksena se jäädytti opiskelijavaihdot Israeliin ilmaistakseen ”huolensa konfliktin jatkumisesta”.
Taideyliopisto on ollut asiassa eettinen edelläkävijä. Se jäädytti marraskuussa nykyiset hankkeet israelilaisten yliopistojen kanssa ja pidättäytyy uusista hankkeista ”kunnes Gazan humanitaarinen kriisi on ratkennut”.
Kumpikaan yliopisto ei ole käynyt läpi rahastosijoituksiaan osallisten yritysten varalta. Yhteistä yliopistojen päätöksissä on sitoutuminen Israel-kumppanuuksien eettiseen arviointiin.
Eettisen arvioinnin pitäisi nojata yliopistojen eettisiin ohjeisiin ja tutkittuun tietoon. Esimerkiksi Gentin yliopistossa Belgiassa eettinen neuvosto päätyi selvityksen jälkeen suosittamaan yhteistyön lopettamista kaikkien israelilaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa yliopiston ihmisoikeuspolitiikan nojalla. Yliopiston johto noudatti ohjetta.
Helsingin yliopisto on sitoutunut eettisessä ohjeistuksessaan kunnioittamaan ja edistämään YK:n yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja pyrkimään kaikessa toiminnassaan varmistamaan, että se ei loukkaa niitä. Eettistä arviointia on tehnyt vuodesta 2021 lähtien riippumaton eettinen asiantuntijaneuvosto EAN, jossa istuu tutkijoita, professoreita ja opetushenkilökuntaa eri tiedekunnista.
EAN:n tehtävä on muun muassa valmistella yliopiston arvojen mukaisia koulutus- ja tutkimustoiminnan periaatteita ja neuvoa yliopiston johtoa pyynnöstä. Sääntöjensä mukaan sen pitää ottaa yliopiston eettisten ohjeiden lisäksi huomioon myös ”muu relevantti kansallinen ja kansainvälinen normisto”.
Israel-yhteistyön tapaus on osoittanut, ettei neuvosto kuitenkaan noudata niitä sääntöjä ja ohjeita, joita sen pitäisi. Onko se siis riippumaton asiantuntijaelin vai yliopiston johdon käsikassara?
Kiinnostuimme EAN:sta viime keväänä, koska Helsingin yliopiston johto viittasi siihen perustellessaan päätöstään jatkaa tutkimusyhteistyötä vakavia rikoksia tukevien israelilaisten instituutioiden kanssa.
EAN:n kokousmuistiot eivät ole avoimesti saatavilla, mutta saimme ne tarkasteltavaksi tietopyynnöllä. Muistioiden perusteella neuvosto keskusteli kokouksissaan Israel-yhteistyöstä viime keväänä, kun yliopiston kehittämispäällikkö Markus Laitinen esitteli asian ja pyysi EAN:lta ”evästystä yliopiston johdolle ja hallinnolle”.
Kokousmuistioista käy ilmi, ettei keskustelun tueksi käytetty mitään kirjallista materiaalia. EAN ei myöskään kutsunut kuultavaksi ainuttakaan asiantuntijaa, vaikka se voi sääntöjensä mukaan tehdä niin.
Israelilaisten yliopistojen osallisuutta Israelin valtion rikoksiin on dokumentoitu ja tutkittu vuosikymmenten ajan. Akateemisesta boikotista on saatavilla paljon materiaalia, kuten myös kansainvälisen oikeuden normistosta ja sen asettamista velvollisuuksista kansanmurhan ja muiden vakavien rikosten suhteen. Suomessakin on ansioituneita Lähi-idän tutkijoita niin Helsingin kuin Tampereen yliopistoissa.
Ovatko etiikkaa arvioivat asiantuntijat sitä mieltä, että ”provokaatio” oikeuttaa sotarikokset ja pyyhkii pois kansainvälisen oikeuden normit?
EAN:n valintaa olla käyttämättä taustatietoa ei voi siis perustella sillä, ettei sitä olisi saatavilla.
Kokousmuistiot osoittavat, että taustoitus olisi tullut tarpeeseen. Erityistä tietämättömyyttä osoittavat EAN:n kommentit siitä ristiriidasta, että Helsingin yliopisto on lopettanut yhteistyön venäläisten muttei israelilaisten yliopistojen kanssa. Se totesi, että Ukrainan ja Gazan tapaukset ovat erilaisia, koska ”ensimmäiseen ei liittynyt provokaatiota [mutta] jälkimmäiseen liittyi”.
Asiantuntijaneuvosto sivuutti sen, että Israel on miehittänyt Gazaa vuodesta 1967 asti, pitänyt sitä vuodesta 2006 laittoman saarron alla ja tehnyt sinne vuosikausia päivittäisiä hyökkäyksiä. Jää myös epäselväksi, ovatko etiikkaa arvioivat asiantuntijat sitä mieltä, että ”provokaatio” oikeuttaa sotarikokset ja pyyhkii pois kansainvälisen oikeuden normit.
Muistioiden lukemisen jälkeen toinen meistä vaihtoi sähköpostiviestejä EAN:n puheenjohtajan Erika Löfströmin kanssa ja kysyi, ottaisiko neuvosto asian uudelleen käsittelyyn ja kuulisi asiantuntijoita. Löfström kirjoitti kesäkuussa, että asiantuntijoiden kuuleminen olisi toivottavaa ja että EAN palaisi asiaan syksyllä.
Syyskuussa hän kuitenkin totesi, ettei neuvosto enää keskustele yhteistyöstä israelilaisten instituutioiden kanssa, koska se käsittelee vain yliopiston johdon osoittamia tehtäviä. Tämä linjaus on vastoin neuvoston perustamispäätöstä ja nykyistä tehtävänkuvausta.
Löfströmin mukaan EAN:n keskustelu Israelista oli ”monipuolista”. Väite ei vastaa pöytäkirjoihin merkittyjä puheenvuoroja. Löfström selitti tätä sillä, ettei pöytäkirjojen tarkoitus ole kuvata kokouksien keskusteluja yksiselitteisesti tai kattavasti. Neuvosto ei kuitenkaan hänen mukaansa kommentoi tai selitä muistioiden sisältöä ”ulkopuolisille”.
Yhteistyö israelilaisten yliopistojen kanssa on vakava oikeudellinen kysymys.
Belgialaiselle Antwerpenin yliopistolle suunnatussa oikeudellisessa arviossa on todettu, että yhteistyö israelilaisten instituutioiden kanssa sisältää riskin osallisuudesta kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin. Viime syyskuussa 38 riippumatonta YK:n asiantuntijaa kehotti lopettamaan akateemisia suhteita Israeliin.
Kaikesta tästä huolimatta EAN ei uskalla tai halua toimia riippumattomasti Helsingin yliopiston johdosta, ei perusta arvioitaan tutkittuun tietoon eikä avaa niitä yliopistoyhteisön jäsenille. Tämä ei ole yllätys yliopistolla, jossa muodollista demokratiaa on vuosikymmeniä näivetetty rehtorien ja dekaanien vallan kasvaessa.
Helsingin yliopiston pitää heti lopettaa yhteistyö kansanmurhaa tukevien instituutioiden kanssa. Koska EAN on toistaiseksi laiminlyönyt tehtävänsä, on yliopiston toiminnan eettisyyden varmistaminen opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilökunnan paineen varassa.
Kirjoittajat:
Syksy Räsänen on vanhempi tutkija Helsingin yliopistossa ja Sumud – Suomen Palestiina-verkoston varapuheenjohtaja. Hän on kirjoittanut kirjan Israelin apartheid (Into Kustannus, 2017).
Otto Snellman on käytännöllisen filosofian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut viimeisen vuoden ajan yliopistolla Tutkijat Palestiinan puolesta ja Students for Palestine -ryhmissä.
Fakta: Akateeminen boikotti
Israelin yliopistojen akateeminen boikotti on osa palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan (BDS-liike) kattavaa kutsua boikotoida, divestoida (eli vetää sijoituksia pois) ja asettaa sanktioita eli pakotteita Israelille ja sen rikoksiin osallisille tahoille.
Boikotti kohdistuu instituutioihin, koska ne ovat osallisina kolonialismiin, apartheidiin ja miehitykseen, ei niissä työskenteleviin yksilöihin. Sitä vaaditaan jatkettavan, kunnes Israel noudattaa kansainvälistä oikeutta.
Sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) että Suomen ylioppilaskuntien liitto (Syl) ovat vaatineet, että suomalaiset yliopistot liittyvät akateemiseen boikottiin. Helsingin yliopistolla boikotin puolesta toimii esimerkiksi opiskelijoiden Students for Palestine -ryhmä.
