”Kokeilevaa teatteria”, ”perinteiset esittämisen tavat kyseenalaistava esitys”, ”toisin kääntävää taidetta”. Tässä muutama esimerkki mainoslauseista, joita tiedottajat mielellään viljelevät. Mediaseksikästä tai ei, nuorista tanssin ja teatterin tekijoöistä sekä muusikoista koostuvan Und er Libet -ryhmän kohdalla ne jopa pitävät paikkansa.
Kiasmassa, Todellisuuden tutkimuskeskuksessa, teatterifestivaaleilla, Saksassa, Venäjällä ja Norjassa esiintynyt Und er Libet perustettiin vuonna 2006. Suurin osa tekijoöistä on opiskelukavereita, samalta vuosikurssilta TeaKista. Poikkitaiteelliseen ryhmään kuuluu vajaa parikymmentä taiteen tekijää, mutta tyoöryhmä vaihtelee esityskohtaisesti. Ajatus oman ryhmän perustamisesta syntyi residenssissä Ranskassa, jossa joukkio oli kesän ”harjoittelemassa harjoittelemista”.
”Se lähti ehkä ulkokohtaisista seikoista. Ajateltiin, että olisi just kiva sellainen valotaulu, jossa lukee Und er Libet”, sanoo säveltäjä Masi Tiitta,27.
Todellisuudessa taustalla oli kuitenkin halu omaehtoiseen taiteen tekemiseen riippumattomissa olosuhteissa, ohjaaja Anna-Mari Karvonen, 28, kertoo.
”Vakiintuneet instituutiot eivät näyttäydy niin houkuttelevina”, hän sanoo.
”Ja monialaisuus tuntuu tähän maailmaan osuvammalta kuin perinteinen tyoönjako, jossa näyttelijät ja ohjaaja tekevät jotain tiettyä”, Tiitta jatkaa.
Und er Libet ei olekaan teatteria perinteisen puheteatterin mielessä. Todellisuuden tutkimuskeskuksessa vuosi sitten nähdystä Randomly seeking Giselle -esityksestä suuri osa uhrattiin Karvosen yläasteella kirjoittamalle Giselle-baletista kertovalle esitelmälle.
Esityksen staattisuus ja loputon odottaminen ajoi katsojan ensin hulluuden partaalle. Jonkin ajan päästä kävi kuitenkin selväksi, että traagisen baletin naishahmon sijaan esityksessä etsittiin itseä – ja ehkä myoös taiteen tekemisen rajoja. Omaa sijaintia merkittiin piirtoheitinkalvolla heijastettuihin kuorokuviin, lehtijuttuun ja Berliinin kaduille. Itseä etsittiin päiväkirjan sivuilta. Moni koki esityksen jälkeen nähneensä jotain aivan uutta.
Kokeelliseksi ryhmä ei silti itseään koe.
”Ehkä olemme kokeellisia suhteessa yleiseen ajatukseen teatterista. Mutta ei me itse ajatella, että tehdään kokeilevaa teatteria, vaan sellaista, joka kiinnostaa meitä itseämme”, Karvonen sanoo.
”Kokeileva teatteri kuulostaa muutenkin aika 60-lukulaiselta. Emme ota annettuna sitä, miten esitys pitää tehdä. Teemat ja toivottu muoto määrittävät tyoötapamme joka projektissa uudelleen. Keskittyminen pelkästään vanhan hylkäämiseen ei ole kauhean hedelmällistä. Pikemminkin pyoörittelemme traditiota.”
Kokeilevuus loöytyy sen sijaan tyoötavoista. Ratkaisut haetaan yhdessä, ja hierarkiat tekijoöiden ja taiteen lajien välillä on ajettu alas. Jokaisen projektin kohdalla ryhmä arvioi yhdessä, mikä voisi lähteä liidaamaan. Karvosen mukaan se voi olla ääni, valo, esiintyjä tai mikä vain.
Myoös roolijaot vaihtelevat: ryhmä ei takerru siihen, että näyttelijä aina näyttelee tai ohjaaja ohjaa. Karvosen, Tiitan ja koreografi Anna Mustosen, 27, mukaan heidän kohdallaan helpointa onkin puhua näyttelijoöiden sijaan esiintyjistä. Esityksiä voisi kutsua vaikka konserteiksi tai installaatioiksi.
Eikoö koskaan tule sillisalaattia, kun on näin monta lusikkaa sopassa? ”Siinähän se taito onkin, että osaa tehdä oikeanlaista sillisalaattia. Eli kyllä tulee, ja konflikteja myoös”, Karvonen sanoo. ”Jossain vaiheessa loppuu myoös energia. Se, että kaikki saa sanoa sanottavansa, vie aikaa. Meillä pitäisi olla kahden viikon seminaari joka proggiksen puolivälissä, jotta kaikki saisi sanoa sanottavansa”, Mustonen sanoo.
Ehkä juuri tästä syystä ryhmän uusinta, Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla nähtävää Gisellen keveys ja kuolema -esitystä tehdessä tyoönjako oli aiempaa selkeämpi: Mustonen ja Karvonen ohjasivat ja tekivät koreografian. Und er Libetistä on tullut vähemmän leikkikenttä.
Jo nimestäkin voi päätellä, että esitys on Randomly Seeking Gisellen jatko-osa. Tällä kertaa ei kuitenkaan kuulla Karvosen Giselle-esitelmää vaan nähdään oikeasti liikettä. Esityksessä romanttinen ja naivistinen balettikuvasto toörmää trash-estetiikkaan. Mitä se tarkoittaa?
”Jos baletti perustuu siihen, että pyritään näyttämään virtuoottiset taidot ja valmis muoto, tässä nostamme keskioöoön ne täysin hyoödyttoömät liikkeet, jotka ovat jääneet muiden varjoon”, Mustonen kertoo.
”Uutta esittämisen tapaa on haettu luonnoksenomaisista kohtauksista, jotka jättävät tilaa keskeneräisyydelle.”
Kolmikko lupaa, että Gisellelle ei jätetä vielä hyvästejä. Ajatuksena on ollut tehdä trilogia. Giselle on Karvosen ja Mustosen klassisen balettitaustan vuoksi mennyt niin syvälle, että lähes koko ryhmä käy itse järjestetyssä balettikerhossa.
”Nuo on jatkoryhmässä ja mä olen alkeisryhmässä”, Tiitta kertoo.
Ann-Mari Huhtanen
Kuva Pietari Hatanpää
Gisellen keveys ja kuolema Zodiakissa, Tallberginkatu 1. Ensi-ilta 30.10. klo 20. Liput 20/12 €.
