Liputuspäivä lienee liikaa. Se voisi antaa väärän viestin, sillä mies kuitenkin oli juutalaisvastainen natsien symppaaja.
Täten ehdotan, että Yrjö Wilhelm Jalanderin kunniaksi nimetään välittömästi katu tai aukio. Valaisematon tienpätkäkin, Jalanderinraitti, keskellä metsää riittäisi. Se olisi kuitenkin lähellä sitä, millä Jalander suurimman saavutuksensa loi, lähellä tervaa.
Tämä oululainen liikemies oli jo viisissäkymmenissä, kun sattui näkemään keuhkotautipotilaita hengittelemässä höyryjä tervahaudan reunalla.
Oman aikansa renessanssinero – apteekkari, tiedemies ja makeistehtailija – kun oli, Jalanderilla välähti. Hän kehitteli maailman ensimmäisen terveysvaikutteisen karamellin, yskänpastillin nimeltä Tervaleijona.
Pastilli tuli markkinoille vuonna 1933 ja oli välitön myyntimenestys. Vahvanmakuinen karkki, joka avasi röörit ja maistui miellyttävälle.
Pastillia imeskellessään Suomen kansa muisti, millä yhteiskunta oli rakennettu. Hiellä, työllä ja tervalla. Terva maistuu ja haisee suomalaiselle menestykselle.
Ajatella, että Suomellakin oli aikoinaan oma musta kultansa. Yli kolmensadan vuoden ajan, 1500-luvulta 1800-luvulle, terva oli Suomen tärkein vientituote. Tervaa ei juurikaan jalostettu, vaan se myytiin sellaisenaan.
Parhaimmillaan 22 miljoonaa litraa maailmankuulua suomalaista tervaa rahdattiin laivoilla Eurooppaan.
Metsät kuusettuivat, kun jokainen mänty kaadettiin tervan vuoksi. Muut elinkeinot kuihtuivat, kun jokainen halusi olla tervanpolttaja.
Tervan luultiin auttavan vaivaan kuin vaivaan. Jos jokin oli rikki tai oli vaarana mennä rikki, se tervattiin. Ihmiset, eläimet, tavarat ja laitteet saivat tervapäällysteen. Terva oli yhtä aikaa nousukausi, it-kupla ja metsäteollisuuden kriisi, kunnes 1900-luvulle tultaessa tervan kysyntä loppui kuin seinään.
Koko 2000-luku on ennustettu tervan suurta paluuta. Näin ei ole tapahtunut.
Y. W. Jalander oli luultavasti viimeinen, joka pystyi laittamaan tervan avulla isoiksi rahoiksi.
Nyt hänen makeistehtaansa Oulussa on purettu. Tervahaudat on sammutettu. Terva on unohdettu. Sen terveydelliset vaikutukset on kumottu.
Pastillikin tunnetaan nykyään pelkkänä Leijonana. Sen maku saattaa yhä olla sama, mutta ei enää merkitys.
Matti Markkola
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimittaja.
