Terveisiä kustannusmaailmasta, kulttuurialan Varkaudesta. Juuri nyt on poutaista, mutta muuten ei ole kehumista. Tulevaisuudennäkymät ovat, sanotaanko, epävarmat.
Jos jotakin on lehdissä vatvottu niin kustannusalan ongelmia. Tähän asti opittua: Kilpailu kovenee. Osa kustantamoista tai niiden yksiköistä lakkautetaan. Väkeä irtisanotaan.
Kirjatalot havittelevat takuuvarmoja hittituotteita ja odottelevat sähköisen kirjan seurauksia.
Kustannusala on kulttuurialan metsäteollisuutta, joka käy läpi rakennemuutosta.
Siellä täällä kustannusmaailmassa elää illuusio, että kulttuurileima suojaa kaikelta pahalta, esimerkiksi markkinatalouden lainalaisuuksilta.
Tämän verran minussa on yrittäjän tytärtä: Yritystoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä, eikä tappioita parane selitellä. Kustantaminen on paitsi kulttuurityötä myös raakaa rahan takomista. Tuotoilla maksetaan työntekijöiden palkat. Jos mittarit näyttävät miinusta, toimintaa on muutettava.
Tämän verran minussa on idealistia: toimintaa voi muuttaa viisaasti, harkiten ja kekseliäästi.
Muutos voi tosin tulla, vaikkei sitä kaivattaisikaan. Internetin jälkeen syntyneet ovat tottuneet hakemaan tietonsa itse, kyhäämään kokoon tiedon pirstaleita ja lukemaan epäjohdonmukaista tekstiä. Ei ole sanottua, että tulevaisuuden lukijat ovat halukkaita maksamaan esimerkiksi toimitetusta tietokirjallisuudesta.
Jos he eivät pidä kustantamoissa tehtyä työtä minään, täytynee miettiä parempaa tekemistä.
Moni on pohtinut, julkaistaanko Suomessa liikaa kirjoja.
Julkaistaan.
Vaivun vietteleviin kuvitelmiin. Oi, ollapa aika, jolloin kirjoja tehdään vähemmän, huolellisemmin ja paremmin. Kustannettavaksi valittaisiin lupaavien tekstitaitureiden tuotoksia ja tunnustettaisiin, ettei jokaisesta kynäilijästä ole kirjailijaksi eikä kenen tahansa tarina ole kirjan arvoinen.
Kirjojen elinkaari pitenisi. Kirjatarjonta olisi jotakuinkin lukijan hallittavissa. Nimekekohtaiset tuotot ja sitä myötä kirjailijoiden tekijänpalkkiot kasvaisivat.
Ryhtiliikkeellä – tihentämällä seulaa eli tiukentamalla kustannuspäätöksiä hylkäämättä tyystin kulttuuritekoja – kustannusala haalisi kokoon arvokkuuden rippeitä. Kysymys on hyvästä mausta.
Mieluummin villaa kuin akryylia, mieluummin valkoisia kuin värjättyjä ruusuja, mieluummin hyviä ja hyvin toimitettuja kuin kehnoja kirjoja. Ryhdistäytymisen jälkeen olen valmis vaihtamaan alaa, jos tarvis.
Silloin täyttyisi vieno toive; saisi lähteä tyylillä.
Johanna Laitinen
Kirjoittaja on kustannustoimittaja.
