Perussuomalaisten suosion noususta kuntavaaleissa on vaikeaa puhua kuulostamatta omahyväiseltä kauhistelijalta.
Siksi luin vaalien jälkeen kiinnostuneena uuden helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon blogia. Yritin ymmärtää ja jäsentää ilmiötä ja sen syitä.
Luin myös Halla-ahon jo aiemminkin julkisuutta saaneen kirjoituksen. Siinä hän toivoo hartaasti, että ”lisääntyvien raiskausten” – luonnollisesti ulkomaalaisten tekemien – uhreiksi joutuisivat ennen kaikkea vihervasemmistolaiset maailmanparantajanaiset ja heidän äänestäjänsä.
”Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan”, Halla-aho kirjoittaa.
Tämän kauhistuttavan ”monikultturismin” edustajaksi Halla-aho listaa myös Ylioppilaslehden.
Perusuomalaisten kannatuksen nousu teki tästä Ylioppilaslehdestä ajankohtaisemman kuin osasimme odottaa. Viime numeromme kansi lupasi meidän kertovan toisesta Helsingistä. Olimme keränneet juttuumme opiskelijoiden ajatuksia paremmasta kaupungista.
Tässä numerossa kaupunki on todellakin toinen.
Toisessa kaupungissa ei roikuta loputtoman pitkiä lauantaiaamupäiviä aamiaisklubilla, ei haaveilla ulkoilmaelokuvateattereista tai New Yorkin levykaupoista eikä suunnitella ehkäisypillereitä Töölönlahden pupujusseille.
Toimitussihteerimme Antti Järven reportaasi kertoo kaupungista, jossa perussuomalaisten kannatusluvut ovat kaikkein korkeimmat.
Helsingin käräjäoikeuden lautamiehenä olen nähnyt lukuisia ihmisiä, joille koko yhteiskunta ei ole juuri muuta kuin yksi suuri kusetus.
Usein heitä yhdistävät postinumero ja päiväsakon määrä.
Oikeudessa heitä kutsutaan kuuden euron miehiksi. Se on alin päiväsakko, kun nettotulot jäävät noin kuuteensataan.
En tiedä muista, mutta itse en horisisi heille unelmakampanjasta, rohkeudesta tai toivotalkoista.
Jos poliitikkojen puheet kuulostavat vaikeasti ymmärrettäviltä, falskeilta tai todellisuudesta vieraantuneilta, on helpompi kuunnella ”suoraksi” väitettyä puhetta siitä, miten asiat ovat – ja kuka on syyllinen.
Pelolla ja yhteisten vihollisten luomisella on ihmisiä politiikassa hallittu ennenkin.
Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttajia ei pidä taputella päähän. Olen samaa mieltä. Maahanmuuttajiin ei tarvitse suhtautua uhreina, vaan omassa elämässään valintoja tekevinä ihmisinä. Kaikkea ei tarvitse kulttuurirelativismin nimissä hyväksyä.
Samoin voi kuitenkin suhtautua myös perussuomalaisiin.
Vaikka heidän kannatuksensa nousun takana näkisi urbaania köyhyyttä ja koulutuksen eriarvoistumista, jokainen meistä on vastuussa omasta äänestään.
Myös kuuden euron mies.
