Maaliskuun 7. päivänä kello yhden jälkeen iltapäivällä kokoomuksen kansanedustaja Henna Virkkunen kiirehti työhuoneestaan eduskunnan lisärakennukseen suuren valiokunnan kokoukseen, kun Ilta-Sanomien toimittaja pysäytti hänet. Toimittaja kysyi, mitä kansanedustaja ajatteli ulkoministeri Ilkka Kanervan tanssitytölle lähettämistä tekstiviesteistä. Virkkunen kuuli viesteistä tuolloin ensimmäisen kerran, ja tietenkin kummastui.
”Ihmettelin, että miten meidän kiireisellä ulkoministerillämme voi riittää aikaa sellaiseen, mitä lehdet väittävät hänen tehneen.”
Seuraavina päivinä media soitteli 35- vuotiaalle kansanedustajalle kinutakseen kommentteja Kanervan törttöilyyn.
Liki tuntemattomasta ensimmäisen kauden jyväskyläläisestä kansanedustajasta oli kovaa vauhtia tulossa tunnettu.
”Rivikansanedustajan on vaikea saada julkisuutta asiakysymysten avulla. Tunnetuksi tuleminen vaatisi puhumista henkilökohtaisista asioista”, Virkkunen sanoo eduskunnan kuppilan pöydässä noin kolme viikkoa myöhemmin.
Henkilökohtaisilla asioilla hänelle nytkin soiteltiin. Tosin ei hänen omillaan. Ja oikeastaan oli kyse asiasta: Virkkunen on tutkinut Jyväskylän yliopistolle laatimassaan lisensiaatintyössä ministerieroja käsittelevää uutisointia.
Virkkunen sanoo, ettei halua katsoa ulkoministerin tekstailua tutkijan vinkkelistä. Se tuntuu hänen mielestään kummalliselta – Kanervahan on saman eduskuntaryhmän jäsen.
Jotain kansanedustaja suostuu silti sanomaan: ulkoministerin jupakka on täysin toisenlainen tapaus kuin vaikkapa hänen lisensiaatintyönsä käsittelemät Kauko Juhantalon ja Arja Alhon erot.
”Yleensä Suomessa virassa tehdyt virheet on koettu raskauttaviksi, mutta sitten yksityiselämän puolella on oltu aika sallivia.”
Virkkunen käsitteli tutkimuksessaan viittä ministerieroa ja totesi, etteivät erot johtuneet ainoastaan negatiivisesta uutisoinnista. Pikemminkin siitä, etteivät puolueet voi pitää huippupaikoilla skandaaleissa ryvettyneitä poliitikkoja. Juuri niin kävi Kanervalle, kun puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti, ettei tämä voi enää jatkaa ulkoministerinä.
”Se oli ymmärrettävä ja oikea päätös. Kanerva ei olisi voinut enää jatkaa ministerinä, koska tämä tapaus on syönyt niin pahasti hänen uskottavuuttaan.”
Kohun vaikutuksia kokoomukseen hän ei kuitenkaan halunnut arvailla.
”En usko tällä olevan pitkäaikaisia vaikutuksia. Me pääsemme nyt palaamaan politiikan päiväjärjestykseen. Kanervan kannalta tämä on kuitenkin surullista, koska hän hoiti työnsä hyvin”, Virkkunen politikoi.
Selvä, se Ikestä.
Ei tänne muutenkaan tultu puhumaan miehistä vaan naisista. Virkkunen on paitsi tutkija myös Kokoomuksen naisten liiton tuore pomo. Hän otti pestin vastaan vuodenvaihteessa, kun peruspalveluministeri ja puolueen varapuheenjohtaja Paula Risikko luopui tehtävästä.
”Vielä tänä päivänäkin on sukupuolittuneita rakenteita asenteissa ja yhteiskunnassa. Niiden olemassaolo on tiedostettava”, Virkkunen sanoo.
Hän jättää kokoomusmiesten naisasiat mielellään, kun vaihtoehtona on keskustelu puolueen naisasiasta. Kokoomusnaisten puheenjohtajuus on Virkkuselle mieleinen toimenkuva: hän on feministi.
Kohta Virkkunen saakin kertoa ihan tarkalleen, mitä on kokoomuslainen tasa-arvo. Kuunnellaan kuitenkin ensin, kuka siitä puhuu.
Virkkunen syntyi Joutsassa vuonna 1972. Hän oli kolmevuotias, kun perhe muutti Keski-Suomesta Pohjanmaalle Alavudelle, jonne hänen yksityisyrittäjä-vanhempansa perustivat baarin.
Viisivuotiaana Virkkunen alkoi harrastaa ratsastusta ja myöhemmin hevosista tuli miltei ammatti. Lukiolainen muutti kesken koulutien asumaan yksin Helsinkiin, josta matka jatkui Tanskan Jyllantiin. Siellä Virkkunen koulutti kilpatalleilla hevosia.
Kun nuori nainen pian kyllästyi fyysiseen työhön, neuvoi äiti häntä hakeutumaan toimittajan uralle. Virkkunen piti kirjoittamisesta ja oli kiinnostunut yhteiskunnallisista aiheista. Hän aloitti journalistiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa, missä myös kokoomus astui pian kuvaan.
Virkkunen sanoo kannattaneensa aina yritteliäisyyttä ja ihmisten vastuuta itsestään.
”Kun palasin Tanskasta Suomeen vuonna 1993, oli lama syvimmillään. Liikehuoneistot olivat tyhjiä ja pankkien tilalla oli kirpputoreja. Minusta tuntui, että voimme nousta lamasta ainoastaan tekemällä töitä ja yrittämällä entistä kovemmin. Siksi kokoomus oli minulle luonteva valinta.”
Virkkusesta kokoomus vaikutti myös puolueelta, joka kuunteli nuoria, sillä se nosti vuonna 1994 opetusministeriksi nuorisojärjestön toimintaan aktiivisesti osallistuneen 29-vuotiaan Olli-Pekka Heinosen.
Virkkunen päätti osallistua presidentinvaalien ja EU-kansanäänestyksen kampanjoihin partioimalla kaduilla ja jakamalla esitteitä ohikulkijoille. Pian hän oli niin aktiivisesti mukana puolueen toiminnassa, että häntä pyydettiin ehdokkaaksi seuraaviin eduskuntavaaleihin.
”Puolueet yleensä pyrkivät saamaan muutaman alle 30-vuotiaan ehdokkaan. Silloin kokoomus taisi kaivata yhtä sellaista”, hän sanoo vaatimattomasti.
Politiikan kautta Virkkusen tuntevat ylistävät häntä aikaansaavaksi luonteeksi, joka hoitaa työnsä huolellisesti. Kollegojen mukaan Virkkunen saattaa silti vaikuttaa myös vaikeasti lähestyttävältä.
Hän käyttäytyy niin hillitysti, ettei välttämättä näytä ulospäin, jos jokin asia suututtaa.
Vaatimattomuudella ja kovalla työllä on kuitenkin päässyt pitkälle. 35-vuotias Virkkunen on istunut entisen kotikaupunkinsa Jyväskylän kaupunginvaltuustossa yli kymmenen vuotta, tällä hetkellä hän toimii valtuuston puheenjohtajana. Hän on myös toiminut Keski-Suomen kokoomuksen puheenjohtajana, puoluehallituksen jäsenenä sekä puoluevaltuuston varapuheenjohtajana.
Arkadianmäelle hän pääsi kolmannella yrittämällä viime kevään vaaleissa. Ääniä tuli Keski-Suomen vaalipiiristä 6 128.
Saalis oli suurempi kuin samasta vaalipiiristä eduskuntaan päässeillä konkareilla kristillisdemokraattien Toimi Kankaanniemellä ja keskustan Lauri Oinosella.
Uudessa tehtävässään kokoomusnaisten johdossa Virkkunen toivoo kannustavansa naisia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen: politiikassa on niin paljon keski-iän ohittaneita miehiä.
Puolue on asettanut tavoitteekseen, että ensi syksyn kunnallisvaaleissa puolet sen ehdokkaista olisi naisia. Virkkusen mielestä tavoitteeseen ei päästä, jos naisia ei erikseen kannusteta lähtemään mukaan politiikkaan.
”Naiset saattavat esimerkiksi epäillä omaa osaamistaan. Naisille on opetettava itseluottamusta, sillä heidän mielipiteensä ovat yhtä arvokkaita kuin kaikkien muidenkin.”
Tällä hetkellä kokoomuksen 51 kansanedustajasta 21 on naisia.
”Nuoret naiset ovat haluttuja ehdokkaita, mutta heidät pitäisi ottaa huomioon myös vaalien jälkeen, kun tehtäviä aletaan jakaa.”
Itse Virkkunen haluaisi paikan kokoomuksen varapuheenjohtajana. Hän on ehdolla tehtävään puolueen kesäkuussa Tampereella järjestettävässä puoluekokouksessa.
Mutta puhutaan nyt vihdoin sinisiskojen tasa-arvosta tosissaan.
Kokoomusvetoinen hallitus on samaan aikaan napsauttamassa kallistuvia ruokakuluja kauhisteleville lapsiperheille tuntuvaa lisälaskua päivähoitomaksuina ja kannustamassa äitejä kotiin nostamalla kotihoidontukea. Työelämän ja perheen yhteensovittamiseen kokoomus tarjoaa ratkaisuksi ostopalveluita ja kotitalousvähennystä.
Siis vaikkapa sitä, että pienituloinen monen lapsen äiti palkkaisi siivoajan.
Sekö on tasa-arvoa?
Virkkunen puhuu puolueen periaateohjelmaa siteeraten mahdollisuuksien tasa-arvosta. Hänen mielestään jokaisella pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet tehdä työtä, kouluttautua tai kehittää itseään. Tämän hetken suurin tasa-arvo-ongelma liittyy hänen mielestään työn ja perheen yhteensovittamiseen.
”Naiset joutuvat tekemään pätkätöitä, koska heidän uskotaan jossain vaiheessa jäävän kotiin hoitamaan lasta. Perheen perustaminen ei saisi vaikuttaa naisten urakehitykseen niin paljon kuin nyt.”
Kansanedustaja haluaisi myös kannustaa miehiä ottamaan vanhempainvapaata. Hänestä se onnistuisi, jos vapaata korvamerkittäisiin isälle. Tasa-arvoministeri Stefan Wallin (r.) on jo ehdottanut, että vanhempainvapaista olisi varattava kuusi kuukautta sekä äidille että isälle ja kuusi kuukautta vielä vanhempien kesken jaettavaksi.
”Jotain tuollaista olisin valmis kehittämään Suomeen”, Virkkunen sanoo.
Tasa-arvo-ongelmaa pitäisi Virkkusen mielestä ratkoa myös tasaamalla perhevapaiden kustannuksia, ne rasittavat liikaa naisvaltaisia aloja tai oikeastaan kaikkia aloja.
”Työnantajien ei pitäisi maksaa näin paljon perhevapaista, vaan niihin pitäisi ohjata rahaa verovaroista.”
Entä sitten ne ostopalvelut, siivoajat ja muut? Eihän köyhillä ole sellaisiin varaa.
”Silloin ne eivät välttämättä tule kysymykseen, mutta keskituloinen perhe – jos molemmat vanhemmat käyvät töissä – voivat kuitenkin käyttää ostopalveluita verovähennyksen ansiosta.”
Mutta ne pienituloiset? Päivähoitomaksut saattavat nousta elokuussa. Se voi tietyissä tapauksissa tarkoittaa yhden lapsen perheelle noin 350 euron lisäkustannuksia vuodessa.
”Minun mielestäni se on ihan ok, että päivähoitomaksut nousevat”, Virkkunen sanoo.
”Hinnat ja palkkataso ovat nousseet, joten nyt maksut kohoavat niiden tasolle. Jatkossa päivähoitomaksut on sidottava indeksiin, ettei tule tällaisia suuria korotuksia kerralla.”
Virkkusen omassa perheessä tasa-arvo toimii niin, että hän hoitaa Jyväskylässä asuvan aviomiehensä kanssa vuoroviikoin perheen nelivuotiasta poikaa. Lisäksi Virkkuset ovat palkanneet lastenhoitajan. Ja siivoojan palkkaaminenkin on suunnitelmissa.
Eduskunnassa kansanedustaja haluaa jatkaa tasa-arvoasialla ainakin toisen kauden.
”Jos haluaa poliittisen päätöksenteon ytimeen, politiikassa pitää olla mukana kauan. Olen huomannut, etteivät ensimmäisen kauden kansanedustajat voi päästä parhaisiin pöytiin.”
Tuomas Kokko
Kuva Noomi Ljungdell
