Esa Salminen (s. 1976) on Helsingin yliopistosta valmistunut antropologi ja esikoiskirjailija. Monien muiden esikoiskirjailijoiden tapaan Salminen ammentaa omista kokemuksistaan päiväkirjamaista tekstiä, joka vaikuttaa henkilökohtaiselta tilitykseltä. Mutta mikäpä siinä. Aihe on kiinnostava.
Köyhyyden ammattilainen kertoo nuoresta suomalaismiehestä Petteristä, joka lähtee kehitysyhteistyöhön Sambiaan. Perillä pääkaupungissa Lusakassa päähenkilö törmää kulttuurisokkiin, joka on samalla odotettu ja odottamaton.
Suomessa 26-vuotias Petteri on elämäänsä aloitteleva nuori, kun taas Sambiassa eliniän odote on vain vähän yli 30 vuotta. Aids on suuri tappaja. Sambian köyhyyden taustalla ovat samat syyt kuin niin monilla muillakin Afrikan mailla: 1970-luvun öljykriisin aikaansaama velkakierre, maan heikko infrastruktuuri ja pahasti korruptoitunut hallinto. Kaiken taustalla häämöttää länsimainen riistokapitalismi.
Petteri joutuu pitkin hampain sopeutumaan valkoisen herran rooliin. Nuorta idealistia masentaa länsimaisten työntekijöiden kyynisyys. Paikallisten hitaus ja saamattomuus käy hermoille. Pahinta on loppumattomalta tuntuva byrokratia, joka nielee uumeniinsa kaikki hyvät aikeet ja kovan työn tulokset.
Sambiassa varmaa on vain ”Z-tekijä”, eli että mikään ei mene niin kuin pitäisi. Vain odottamaton on odotettavissa. Kolme vuotta Sambiassa tekee Petteristä kehitysyhteistyön konkarin, köyhyyden ammattilaisen.
Teksti kulkee sujuvasti, mutta erityisiä kaunokirjallisia ansioita on vaikea löytää. Sen takia vähän kummastuttaa, miksi omakohtaiselta vaikuttava, kiinnostava kertomus on ylipäänsä pitänyt pukea fiktiiviseen asuun.
Ehkä tarinasta on tullut rehellisempi ja kaunistelemattomampi kuvaus kehitysyhteistyön arjesta, kun sen on saanut kertoa romaanin puitteissa.
Romaani myös loppuu liian aikaisin. Se päättyy Petterin lähtöön Sambiasta. Olisi ollut kiinnostavaa lukea, miten afrikkalaistunut suomalainen sopeutuu takaisin Helsinkiin. Onko kotiinpaluu helpotus vai suuri shokki?
Salminen lomittaa kronologisesti etenevän tarinan lomaan luontevasti tietoa Sambian yhteiskunnasta, kulttuurista ja historiasta. Välillä hän pohtii ja tuskailee kehitysyhteistyön ongelmia.
Valkoisen miehen taakka on vyyhti, joka ei helpolla selviä. Vaikka on kova halu auttaa, tekeekö valkoinen auttaja lopulta mitään hyvää mustalle maanosalle?
Köyhyyden keskellä on vaikea nähdä muita vaihtoehtoja kuin vain yrittää parhaansa ja toivoa, että maailma muuttuisi edes hitusen paremmaksi paikaksi, askel kerrallaan.
Kirsi Jääskeläinen
Esa Salminen: Köyhyyden ammattilainen. Johnny Kniga 2008. 258 s.