Espoolainen Johanna Karimäki on todennäköisesti uuden eduskunnan tuntemattomin kansanedustaja. Kun hänen kuvansa lävähti valkokankaalle vihreiden vaalivalvojaisissa ravintola Kaisaniemessä, myös osa puoluetovereista ihmetteli: kuka ihmeen Karimäki?
Läpipääsy oli yllätys myös Karimäelle itselleen.
”Lopullisten tulosten odottaminen oli piinaavaa. Olin pitkään hyvin epäuskoinen.” Karimäki uskalsi tuulettaa vasta puoliltaöin, kun kaikki äänet oli laskettu.
”Se oli hienoin tunne elämässäni heti lasten saannin jälkeen. Valmistuminen jää kolmoseksi”, diplomi-insinööri toteaa.
Vaalien jälkeisellä viikolla tuore kansanedustaja harhaili jo parlamentin käytävillä.
”Jos sokkeloisessa eduskunnassa etsii oiko tietä, voi äkkiä löytää itsensä ihan väärästä paikasta. Onneksi henkilökunta on hyvin avuliasta”, Karimäki naurahtaa.
Henkilökunnan ohella myös tutut kansanedustajat tekivät outoa taloa kotoisammaksi.
”Jyrki Kasvin tunnen hyvin Espoon vihreistä. Demarien Maria Guzeninaan ja kokoomuksen Sanna Lauslahteen olen tutustunut Espoon kunnallispolitiikassa.”
Paljoa uusi kansanedustaja ei kuitenkaan ehtinyt seurustella tuttujen kanssa. Ensimmäisinä kansanedustapäivinään Karimäki istui eduskunnan atk-luokassa opettelemassa lakialoitteiden tekoa ja kuunteli luentosarjoja parlamentin toiminnasta.
”Aikataulu oli hirveän nopea, kaikki lähti heti käyntiin: täysistunnot, valiokunnat…”
Ja hallitusneuvottelut. Kun Karimäki järjesteli uutta työhuonettaan, väänsivät vihreiden raskassarjalaiset Tarja Cronberg ja Heidi Hautala Säätytalolla hallitusohjelman sisällöstä ja ministerinsalkuista.
Uusi edustaja ei koe olleensa pelkkä neuvottelujen sivustaseuraaja.
”Hallitusneuvottelujen aikana vihreiden eduskuntaryhmä kokoontui kahdesti, ja kokouksissa käytiin paljon keskustelua neuvottelujen sisällöstä.”
Neitsytpuheessaan eduskunnalle Karimäki ylisti uutta hallitusohjelmaa.
”Se kuuluu asiaan”, hän nauraa.
”Hallitusohjelma on erittäin hyvä kompromissi. Vihreitä tarvitaan nimenomaan tässä hallituspohjassa tuomaan vihreyttä ja pehmeyttä.”
Karimäen poliittisissa kirjoituksissa pehmeyttä piisaa.
”Ympäristö”, ”lapsiperheet” ja ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevat” vilisevät hänen kannanotoissaan. Karimäen vaaliohjelman yhtenä tavoitteena on ”kaiken kauniin säilyttäminen”, ja kotisivuillaan hän ilmoittaa motokseen: ”sydämellä näkee paremmin”.
Onko Karimäki pelkkä poliittinen untuvatyyny, kaikkea hyvää kaikille toivova pehmoilija, jota hallituksen ja elinkeinoelämän kovikset voivat helposti lyödä ”talouden realiteeteilla”?
Ei ole, sanovat Karimäen puoluetoverit.
”Johanna on tinkimätön, periaatteellinen ja tunnollinen”, kehuu Espoon vihreiden puheenjohtaja Nina Knaapila.
”Aktiivinen, tarkkaavainen ja ulospäin suuntautunut”, kuvailee kansanedustaja Johanna Sumuvuori.
Kehuja tulee myös Espoon demareiden kaupunginvaltuutetulta Iiro Jääskeläiseltä.
”Karimäki on vahva tahtonainen. Hän on älykäs ja hyvä neuvottelija. Itselleen tärkeisiin asioihin Karimäki suhtautuu emootiolla, ja se joskus nostaa joidenkin valtuutettujen karvat pystyyn”, hän sanoo. Jääskeläinen on Karimäen kollega Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa.
Puoluetoverit eivät vielä osaa sijoittaa tuoretta kasvoa vihreiden sisällä sen enempää oikealle kuin vasemmallekaan. Karimäen mielestä perinteinen jaottelu on – yllätys, yllätys – vanhentunut.
Pyynnöstä hän kuitenkin sijoittaa itsensä punavihreiden ja sinivihreiden markkinaliberaalien välillä keskelle.
”Mutta ei vihreissä ole kovin suuria näkemyseroja: kyllähän me kaikki olemme vapaan markkinatalouden kannalla. Onhan se käytännössäkin toimivaksi havaittu järjestelmä.”
Kokeillaan vielä, kenen joukoissa Karimäki seisoo viime aikoina puhuttaneissa asiakysymyksissä.
Tuloveron alennus?
”Hyvä, mutta olisin kohdentanut veronalennukset voimakkaammin pienituloisille.” Kuudes ydinvoimala?
”Tärkeintä on panostaa uusiutuviin energiamuotoihin.” Nato?
”Ei. Sen sijaan on kehitettävä EU:n yhteistä puolustusta.”
TKK:n, Kauppakorkeakoulun ja TaiK:n yhdistäminen huippuyliopistoksi?
”Kyllä, kunhan minkään yksikön rahoitus ei vähene.”
Eniten lisärahaa tarvitsevat?
”Kehitysyhteistyö ja lapsiperheet.”
Karimäki vaikuttaa kallistuvan aavistuksen vasemmalle. Ei kuitenkaan niin vasemmalle, ettei sopisi hyvin sinivihreän porvarihallituksen tukijoukkoihin.
Kuvioon sopii, että Karimäellä on enemmän poliittista taustaa kokoomusvoittoisen Teknisten Akateemisten Liiton kokouksista kuin kansalaisjärjestöjen banderollitalkoista.
Karimäki ei kuvaile itseään kansalaisaktivistiksi – eikä ainakaan radikaaliksi.
”En ole ikinä varmaan tehnyt mitään radikaalia!” edustaja sanoo ja nauraa jälleen.
Karimäen lapsuudenkodissa ei politiikasta puhuttu. Sitä tärkeämpää oli muun muassa hiukkasfysiikka.
Fyysikkoisän työn mukana koko perhe muutti kahdesti Sveitsiin Geneveen.
Johanna syntyi ensimmäisellä Sveitsin reissulla, sitten perhe palasi viideksi vuodeksi Tapiolaan. Isän toisella Geneven komennuksella kuusivuotias Johanna aloitti ranskankielisen koulun. Alussa hän ei osannut lainkaan kieltä.
”Katsoin mitä muut tekivät ja yritin tehdä perässä. Parissa kuukaudessa opin kielen. Luokallani oli paljon muualta tulleita ja suvaitsevainen ilmapiiri. Ketään ei kiusattu. Käyn vieläkin kirjeenvaihtoa silloisten parhaimpien ystävieni kanssa.”
Kun perhe palasi kolmen vuoden päästä Tapiolaan pysyvästi, tytär jäi kaipaamaan eniten vuoristoa.
”Sveitsissä teimme joka viikonloppu retken vuoristoon. Suomessa jatkoimme retkeilyä Nuuksiossa.”
Perheretkien ohella Johanna harrasti partiota, suunnistusta ja jumppaa.
Koulutunneilla hän kävi tunnollisesti, vaikkei se aina niin innostanut. Selvä suosikkiaine oli biologia.
Lukion jälkeen Karimäki seurasi fysiikkaa lukenutta isoveljeään Teknilliseen korkeakouluun ja aloitti opinnot kalliotekniikan osastolla.
Puolen vuoden opiskelun jälkeen elämä mullistui, kun nuori teekkari sai pojan, Antonin. Vuotta myöhemmin syntyi myös tytär, Emilia.
Karimäkeä ei harmita, että samaan aikaan kun opiskelutoverit rymysivät haalareissa, hän kiskoi kurahousuja lastensa ylle.
”Olin valmistautunut äitiyteen, ja lastenhoidon voi hyvin yhdistää opiskeluaikatauluun. Voisin kannustaa muitakin nuoria samaan, lapsi antaa niin paljon elämään. Taloudellisesti tilanne oli tietenkin tiukka, kun myös mies opiskeli.”
Nuori perhe säästi kaikessa, missä pystyi.
”Neljään vuoteen en ostanut varmaan yhtään vaatetta.”
Ahdinko helpotti, kun Karimäen mies valmistui insinööriksi esikoisen ollessa nelivuotias.
Samaan aikaan Karimäki aloitteli opintoja teknillisen biokemian osastolla, jonne hän oli vaihtanut pääaineensa.
”Pidin kemian opiskelusta, koska se oli yhteisöllistä. Istuimme yhdessä labrassa ja sotkimme erivärisiä aineita sekaisin. Ne hetket olivat parasta koko opiskeluajassa.”
Karimäki valmistui 2002, 29-vuotiaana, ja sai tutkimusapulaisen paikan TKK:sta. Samana vuonna hän erosi miehestään. Mies muutti naapurikuntaan, ja lapset jäivät äidille.
”Olihan se tiukka tilanne, mutta onneksi sukulaiset auttoivat.”
34-vuotiaana eduskuntaan ponnistaneeksi Karimäellä on erikoinen poliittinen tausta.
Eduskunnan ohuen nuorisosiiven edustajat ovat tavallisesti marinoituneet puolueiden nuorisojärjestöissä, opiskelijapolitiikassa tai kansalaisjärjestökentällä. Karimäellä ei ole kokemusta niistä yhdestäkään.
Vihreistä hän kiinnostui valmistumisensa aikoihin, lasten ehdittyä kouluikään. Ennen sitä Karimäki oli äänestänyt etupäässä tuttuja ehdokkaita puoluekannasta välittämättä.
”Luin vihreiden kotisivujen tekstejä ja tajusin olevani kaikista asioista samaa mieltä. Vuonna 2002 liityin puolueeseen.”
Karimäki ei ajattele vihreitä ensisijaisesti poliittisena liikkeenä.
”Olen aina ollut kiinnostunut ympäristöstä, ja vihreät kiinnosti minua erityisesti kansalaisjärjestönä.”
Miksi Karimäki sitten liittyi poliittiseen puolueeseen eikä ympäristöjärjestöön?
”Vihreät oli paremmin esillä kuin kansalaisjärjestöt. Ehkä myös ajattelin, että kansalaisjärjestöihin olisi kannattanut mennä mahdollisimman nuorena, enkä ollut enää kovin nuori.”
Vihreiden ohella Karimäki halusi vaikuttaa tutkijantyönsä kautta. TKK:lla hän tutki entsyymejä, joiden avulla voidaan vähentää kemikaalien käyttöä teollisuudessa.
Syksyllä 2004 tutkija asettui ehdolle Espoon kunnallisvaaleissa. Karimäen kampanja oli olematon, mutta ääniä kertyi 345 kappaletta. Sillä irtosi valtuustopaikka.
Karimäen eduskunta-avustajalla Sarianne Karikolla on teoria nopean menestyksen syistä.
”Nuoret naiset pärjäävät vihreissä, sillä iso osa puolueen äänestäjistä on nuoria naisia ja myös monet vihreiden nuoret mieskannattajat äänestävät periaatteen vuoksi naista. Siksi keski-ikäiset miehet eivät pärjää vihreissä toisin kuin muissa puolueissa”, Karikko sanoo.
”Johannalla on selvästi oikeanlainen profi ili: hän on nuori, äiti ja hänellä on ympäristöalan työ.”
Kariniemen tyypillisiksi äänestäjäryhmiksi hän veikkaa teekkareita, diplomi -insinöörejä ja äitejä.
Eduskuntavaaleissa pelkkä hyvä profi ili ei enää riitä. Karimäki teki ison kampanjan, jonka päällikkönä Karikko toimi.
”Johanna osallistui kaikkeen, missä sai kohdata ihmisiä, ja siinä hän on hyvä.”
Lehtimainoksiin Karimäki käytti noin 10 000 euroa, etupäässä lainarahaa.
Vaaleissa hän sai 2 659 ääntä, kolmanneksi eniten Uudenmaan vihreistä. Supertähti Heidi Hautala oli selvä ykkönen ja Jyrki Kasvi toinen. Merikukka Forsius jäi neljänneksi.
Huolellisesta kampanjoinnista huolimatta Karimäki ei ollut valmistautunut läpipääsyyn. Työ TKK:ssa jäi kesken.
”Siitä tuli vähän syyllinen olo.”
Syyllinen olo on kuitenkin hälvennyt nopeasti.
”Yhteisiin asioihin vaikuttamisesta nauttii jo niin paljon, ettei haittaa vaikka välillä menisi viikonlopputöiksi.”
Politiikalta jää sentään välillä aikaa harrastuksille: lenkkeilylle, aerobicille, retkeilylle ja lukemiselle.
”Pidän Leena Lehtolaisen dekkareista, koska ne sijoittuvat Espooseen”, yhä lapsuudenmaisemissaan Tapiolassa asuva Karimäki sanoo.
Parhaillaan Karimäen yöpöytälukemistona on Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika. Seuraavana lukuvuorossa on toisen vihreän veteraanin, Erkki Pulliaisen Kansanedustajan valta ja vastuu.
Tuore kansanedustaja vaikuttaa avoimelta muidenkin kuin vihreiden nimimiesten ajatuksille.
Hän on kutsunut Arkadianmäelle monien kansalais-, erityisesti opiskelija- ja ympäristöjärjestöjen edustajia.
”On hienoa, että on ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa, vaikka heillä ei ole poliittista mandaattia.”
Oman mandaattinsa Karimäki toivoo uusivansa neljän vuoden päästä.
”Kyllä tämä vaikuttaa työltä, jota haluan tehdä jatkossa. Ja tietysti myös edetä tässä.”
Vihreät pitävät puoluekokouksen toukokuun viimeisenä viikonloppuna Otaniemessä. Siellä Karimäki ei ole vielä ehdolla puolueen johtopaikoille. Mutta ehkä kahden vuoden päästä…
”Saattaisin ollakin”, Karimäki nauraa.
Miten korkealle politiikasta pikavauhtia päivätyönsä tehnyt Karimäki sitten tähtää? Ministeriksi? Tai kenties puoluejohtajaksi?
”Olisihan se hienoa, jos ura etenisi niin pitkälle.”
Janne Salomaa
Kuva Riikka Kuokkala
