Kun laulaja-lauluntekijä Marissa Nadler astuu 19.4. Vanhan ylioppilastalon lavalle, kannattaa yleisön olla ihan hiljaa ja keskittyä.
”Mieluummin jätän esiintymättä, jos ihmiset vain puhuvat ylitseni. Olen pannut todella paljon energiaa matkustamiseen ja kiertämiseen, ja joskus ihmiset vain ovat paskapäitä”, Nadler sanoo puhelimitse kotoaan Rhode Islandin Providencesta.
Laulaja täsmentää, ettei halua saada hankalan ihmisen mainetta. Kyse on nimittäin perfektionismista ja pahasta ramppikuumeesta.
”Koko musiikin voi unohtaa, jollei keikka ole täydellinen.”
Joku varmasti pitäisi juuri kolmannen levynsä Songs III: Bird on the Water julkaissutta Nadleria, 25, diivana. Omanarvontunto lienee kuitenkin ansaittua. Laulajaa pidetään yhtenä Yhdysvaltojen lupaavimmista folkartisteista ja verrataan niin Joni Mitchelliin kuin Johanna Newsomiin . Nadler soittaa muun muassa kitaraa, pianoa, banjoa ja ukulelea.
Ja on lisäksi tutkinnon suorittanut kuvataiteilija.
Selvännäkijä-äidin ja taiteilijaisän lapsena kasvaneen Nadlerin musiikki on meditatiivista dream-folkia ja miltei aina surullista. Sanoituksissa juostaan kedoilla, kaivataan ja kuollaan.
”Kirjoitan vain ollessani tunteellinen tai surullinen”, hän sanoo.
”Asioiden pimeä puoli vetoaa minuun kaikessa taiteessa, elokuvissakin. Kasvoin katsellen David Lynchin filmejä, enkä oikeastaan edes pidä iloisesta taiteesta.”
Songs III: Bird on the Water -levyllä kuolema on silti harvemmin esillä kuin Nadlerin kahdella ensimmäisellä levyllä Ballads of Living and Dyingilla (2004) ja The Saga of Mayfl ower Mayllä (2005).
Muukin on muuttunut. Siinä missä Nadler ennen sovitti esimerkiksi Edgar Allan Poen tai Pablo Nerudan runoja lauluiksi, kirjoittaa hän nyt lähinnä omista tunnoistaan.
”Urani alussa minulla oli suuri tarve erottua, joten valitsin sanoituksiini kirjallisen näkökulman. Silloin runojen tuominen musiikkiin oli uutta. Nyt en enää yritä olla erilainen. Koetan vain kirjoittaa rehellistä musiikkia”, hän sanoo.
Nadlerin kolmas levy kuulostaa edeltäjiään seesteisemmältä ja vähemmän pinnistetyltä. Laulaja arvelee silti, että oma ääni on vasta löytymässä.
”Tulevat levyni ovat varmasti parempia”, hän muotoilee.
Uusien levyjen lisäksi suunnitelmissa on kuitenkin myös paljon muuta. Nadler aikoo opetella paremmin pianonsoittoa, jatkaa kuvataiteilijana – ja ohjata elokuvan.
”Siitä tulee jotakin abstraktia, surumielistä ja pelottavaa eikä missään tapauksessa kertovaa”, hän sanoo.
Perfektionistille tässä luulisi riittävän töitä.
Elina Kervinen
Marissa Nadler 19.4. Polte-klubilla Vanhalla ylioppilastalolla (Mannerheimintie 3). Liput 6e HYY:n jäsenille, 7e muille. Ovelta 8e.
