Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan slavistiikan ja baltologian laitoksella on paljastunut vakava plagiointitapaus. Laitoksen opiskelija on jäänyt kiinni netistä ladatun opinnäytetyön esittelemisestä omana pro gradu -työnään. Yhtä vakavia graduvilppejä paljastuu yliopistossa äärimmäisen harvoin.
”Olemme tietenkin vähän järkyttyneitä ja huolissamme. Toisaalta kyseessä on laajempi ongelma. Jo lukiotasollakin netistä otetaan materiaalia, eikä ymmärretä, että se on samanlaista materiaalia kuin kirjallinen materiaali”, sanoo slavistiikan ja baltologian laitoksen johtaja Arto Mustajoki.
Plagiointitapausta on käsitelty laitoksen johtajan, yhden opettajan ja yhden opiskelijan muodostamassa laitoksen sisäisessä palauteryhmässä. Mustajoki on lähettänyt tapauksen edelleen harkittavaksi tiedekunnan dekaanille, jolla on mahdollisuus siirtää asia rehtorin käsittelyyn. Pahin mahdollinen rangaistus on yliopistolain nojalla määräaikainen erottaminen yliopistosta.
”Katson kyllä, että gradu on niin suuri asia, ettei tätä voida ihan villaisella painaa”, humanistisen tiedekunnan dekaani Ulla- Maija Kulonen sanoo.
Yliopisto ei kerää yhteen tietoja eri asteilla käsitellystä vilpistä ja plagioinnista. Aukotonta tilastoa tapausten yleisyydestä ei siis ole.
Rehtorin käsittelyyn on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut vain neljä tapausta. Kaksi näistä oli tenttivilppiä, yksi väitöskirjan osittainen plagiointi ja yksi lisensiaatin työn plagiointiepäily.
Tiedekuntien dekaaneille tehty kyselykierros vahvistaa, että vakavat vilppitapaukset ovat harvinaisia. Pienempi vilppi ja rajatapaukset ovat kuitenkin yleistyneet. Syynä pidetään internetiä: vilppi on entistä helpompaa, ja raja oikean ja väärän välillä hämärtyy helposti.
Harmaata aluetta on esimerkiksi kokonaisten kappaleiden lainaaminen internetistä ilman asianmukaisia viitteitä. Joskus on vaikea tietää, onko teko ollut tahallinen.
”Koulujen työkäytännöissähän on suosittu viime vuosina tietojen katsomista internetistä. Nyt tämä on minun käsitykseni mukaan pikkuisen muuttunut. Oppilaita pyydetään ennemminkin vertaamaan eri lähteistä saatavaa tietoa. Se on fiksua”, sanoo valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani Hannu Niemi.
Niemen mukaan lieviä vilppitapauksia tulee nykyään esiin enemmän myös siksi, että asian vakavuus on huomattu. Valppaus yliopistolla on kasvanut.
Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Kekkonen puolestaan korostaa ohjaajien vastuuta.
”Iso kysymys tässä on tietenkin, kuinka opiskelijoita opetetaan käsittelemään tietoa. Osiltaan voi olla kyse myös ohjauksen puutteesta, hän sanoo.
Useimmiten vilppi jää ainoastaan laitoksen tietoon. Slavistiikan ja baltologian laitoksen Mustajoki arvelee, että tapaukset käsitellään laitoksen sisäisesti jopa yhdeksässäkymmenessä prosentissa tapauksista.
”Joskus voi olla niinkin, että laitos visusti välttää julkisuutta, eikä edes jätä tapausta dekaanille”, hän sanoo.
”Ehkä siinä pelätään laitoksenkin mainetta. Se on ikävää molemmille osapuolille ja sen takia sitten halutaan painaa villaisella.”
Dekaaniportaassa arvio siitä, että laitokset peittelisivät vilppiä, ei saa vastakaikua.
”En ole huomannut tällaista. Itse en ainakaan ole pyrkinyt antamaan sellaista käsitystä, että syyllistäisin laitoksia. Eihän vilppi ole yksittäisen laitoksen syy, vaan se on ajan henki”, sanoo valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani Hannu Niemi.
Parhaana puuttumistapana hän näkee asian välittömän ja perusteellisen käsittelyn keskustellen. Lisäksi tarvitaan tutkimuseettistä ohjausta.
Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan dekaani Patrik Scheinin puolestaan korostaa, että se, millä tasolla esiin nousseita vilppitapauksia käsitellään, on toissijaista. Tärkeää on, että vilppiin puututaan ja että sitä ehkäistään ennalta laadukkaan ohjauksen avulla.
Vilppi paljastuu helposti
Harmaan alueen vilppitapausten lisääntyminen on yleistynyt internetin käytön myötä.
Koko opinnäytteen plagiointi onkin teknisesti helppoa. Netin hakuköone löytää nopeasti kymmeniä yrityksiä, jotka kauppaavat akateemisia esseitä ja tutkielmia opiskelijan ostettavaksi. Yhden sivun hinta vaihtelee kymmenen euron molemmin puolin.
Yliopistossa onkin harkittu, että vilppiin voitaisiin puuttua muun muassa plagiaattitietokannalla, jonka kautta voi selvittää tekstin yksittäisten virkkeiden alkuperän.
Mutta tarvitaanko tekniikkaa?
Slavistiikan ja baltologian laitoksen johtajan Arto Mustajoen mukaan valmiin opinnäytteen tilaaja jää lähes varmasti kiinni. Esimerkiksi vastikään ilmitulleessa humanistisen tiedekunnan tapauksessa vilppi oli ilmiselvää.
”Kyllä sen kokenut opettaja näkee jo ensimmäiseltä sivulta. Eri yliopistoissa kirjoitetaan gradut eri tradition mukaan ja yliopiston ja laitoksen sisäinen traditio näkyy hyvin nopeasti tavassa ilmaista asioita”, hän sanoo.
Oppilas paljastuu helposti myös siitä, ettei ole esitellyt työnsä edistymistä ohjaajalle.
”Ja en nyt tiedä pitäisikö näitä kertoa, mutta jos on lähdeluettelossa lähteitä, joita on vaikea saada käsiin, niin kyllähän sekin jo paljastaa.”
Elina Kervinen
Kuvitus Jussi Snicker
