Kännykkä piippaa. ”Sani täs moi! Hei tieksä meijän on ihan pakko nähä Itiksessä, ku mulla ei oo kato rengaskorviksii, enkä mä voi mitään pissisjuttuu tehä ilman tappajarenkaita ja Titankin on ihkupakko saada vaaleenpunaset säärystimet. Et voitaisko me millään tavata siellä?”
Totta kai voisimme, kauppakeskuksissahan pissiksiä näkee. Sellaisia kuin täysi-iän molemmin puolin keikkuvat helsinkiläiset lukiolaiset Titta ja Sani, vaikkakin yleensä vähän nuorempia.
Pissaliisa kuljettaa koulukirjat – plus huulikiillon ja kaikki muut meikit – Longchampin laukussa ja tietää, mistä pokataan kaupungin ihkuimmat kundit. Mutta mitä muuta pissaliisat ovat kuin neljän siiderin jälkeen ruusupuskaan pyllylleen keikahtaneita ärsyttäviä 13-16-vuotiaita neitoja, joiden elämän keskeisintä sisältöä ovat meikit, vaatteet ja pojat?
Annetaan pissismin profeettojen kertoa.
Kauppakeskuksen kolmemetrinen sähköovi ei osaa päättää, jäisikö auki vai menisikö kiinni. Tarjahalostavikset kiirehtivät lauantain viimeisille ruokaostoksille. Vaaleanpunaiseen huppariin sonnustautunut nuori nainen seisoo ostosparatiisin suuaukolla tennarit kaksi senttiä loskassa. Hän on oppaamme Sani.
”Ihkuu ku tulitte!” Sani aloittaa. Tai siis ”ihq q tulitt3”, niin kuin tässä ihanan itseironisessa alakulttuurissa on tapana kirjoittaa.
”Eiks mul oo ihanat vaatteet?” Sani hihkuu ja raottaa puolet kasvoistaan peittäviä peiliaurinkolaseja.
Niiden takaa paljastuu syvänmustalla tuuhennetut ripset ja ilkikurinen katse. Tässä taidetaan nyt mennä vähän kieli poskella.
”Nyt me käydään kattoo Tittaa, sit me haetaan säärystimet ja korvixet ja sit meikataan”, Krisse Salmiselle vertoja vetävä nutturatukka latelee.
Jokainen teini Ullanlinnasta Ivaloon tietää, keitä ovat heidän koulunsa pissaliisat. Ne ovat niitä pari minuuttia myöhässä tunneille rymisteleviä tupakanhajuisia tyttöjä, joilla vielä maanantainakin on perjantain kahdesta siideristä krapula. Kaulassa punottaa tietysti huonosti peitetty fritsu. Sekin on perua perjantailta, jolloin tuli kömmittyä ”jonkun Samin kanssa” Espan kukkapenkeissä piukeat farkut jalassa ja pissattua porttikongiin. Pissa-etuliite tulee juuri siitä, etteivät pissikset kainostele julkipissiä hädän hetkellä.
Sani on elänyt teini-ikänsä tasatahtia pissaliisailmiön kanssa. Hän huomasi sen itse muutama vuosi sitten. Eräänä päivänä Sani tajusi kävelevänsä kuuden tytön rivissä, jossa kaikilla oli valkoiset tennarit, Miss Sixtyn farkut, niittivyöt, vaaleat farkkutakit ja blonditukka nutturalla.
Samoihin aikoihin Sanin bestiksen Titan poikaystävä keksi kutsua kultaansa pissaliisaksi. ”Ei meillä ollut hajuakaan, mitä se tarkoitti. Meitä kai”, Sani miettii nyt pari vuotta myöhemmin.
Nimitys jäi kuitenkin kaivelemaan. Tytöt päättivät, että pissaliisa on heille arvonimi. Niinpä Sanin ja Titan luovasta laiskuushetkestä kumpusivat viime keväänä pissaliisojen ja pissalaurien nettisivut.
Pississivut ovat olleet supersuositut, ja tähän mennessä vieraskirjaan on raapustettu yli 1 200 puumerkkiä: ”Nyt minä ymmärrän, mitä pissismi on!” ”Voiks olla pissis, jos on läski?”
Pissismi on elämäntapa tai ”jokaisen ihmisen yks elämänvaihe”, kuten Sani asian ilmaisee. Pissismi on ismi, joka lepää neljän pilarin varassa. Ne ovat ulkonäkö, kieli, käyttäytyminen ja asenne.
Mitä ikinä ne tarkoittavatkin, sen Sani lupaa kertoa myöhemmin. Nyt on tärkeämpääkin tekemistä: vaatteet.
Kun alkaa olla edes vähän hajulla siitä, mitä pissikset ovat, heitä näkee kaikkialla: liikennevaloissa, ratikoissa ja ennen kaikkea ostoskeskuksissa. Niiden ja koulujen röökipaikkojen lisäksi pissaliisoja ja -laureja voi bongailla rautatieasemalta, Nosturista tai Kaivopuistosta.
Kauppakeskuksen ihmisiä vilisevällä käytävällä nököttää hedelmäkoju, jossa pieni tummahiuksinen tyttö punnitsee asiakkaille 1,20 euroa kilolta maksavia banaaneja. Juuri tuollaiset poninhäntäiset tytöt vilkuttavat cheerleader-joukkueiden pyramidien huipulta. Tyttö on Titta.
”Aivan ihanaa nähdä!” Titta käännähtää ja vaihtaa yli-imelän halauksen parhaan ystävänsä kanssa. Herttainen myyjä muuttuu sekunnissa pissikseksi.
”Kuule, mä aattelin laittaa mun röyhelötakin vai onks ne enää yhtään in?” Titta kysyy.
”Ne on ihan out. Pistä se beige”, Sani opastaa ja pyytää ostosohjeet säärystimille.
”Seppälästä ja vaaleanpunaiset”, ostoslista kuuluu ja pim, pissaliisa on jälleen hedelmämyyjä.
”Ja me, me lähdetään nyt meikkaamaan!” Sani opastaa.
Sani on luvannut esitellä meille prototyypin peruspissiksen lauantai-illasta. Pissisillan ohjelman Sani on raapustanut pienelle lapulle. Ohjeistuksessa muistutetaan perusasioista: meikkaa kaupassa, soittele bileiden toivossa kavereille, tee räkälammikko, pissaa puskassa ja itke ripsarit poskille.
Olennainen osa iltaa on makean siiderin lipittäminen muiden pissiskavereiden kanssa mahdollisimman vähissä vaatteissa porukan kantismestalla, länsipasilalaisessa Sannanpuistossa.
Aito pissaliisa harjoittaa aatettaan 24/7. Mitä enemmän vaatteet soivat päällä, sen parempia pissiskuteita ne ovat. Ripsiväri on hyvin, kun sitä on julmetut paakut ylä- ja alaripsissä, mutta täydellisimmillään se on kyynelnoroina pitkin poskia.
”Eikä pissis koskaan osta omia meikkejään. Se käyttää kauppojen testereitä!” Sani valottaa ja tuputtelee nenänpäätään Rimmelin puuterilla. Isador sponsoroi hyvät huulikiillot ja Maybeline luomivärit. Vaaleanpunainen, lila ja sininen ovat pop.
Mustaa kajalia ei tahdo löytyä testereistä, mutta Anytimen mansikkahuulikiilto lohduttaa. Kassalla parikymppinen myyjä sujauttaa vaaleanpunaiset korvarenkaat ja säärystimet rapisevaan pussiin ja vinguttaa Visa Electronilla pissisliiderin tilin 7,90 euroa tyhjemmäksi.
”Huomaatsä, mulla on ihan oma Visa! Ja vielä ainakin kahdeksan euroa tilillä”, tyttökulttuurin tulkki kertoo ja lisää huuliin kerroksen Lumenen huulipunaa numero 203, Silmäpeliä.
Siirrymme aurinkolasikauppaan. Huulikiiltoa lisätty 9 kertaa.
Tittakin löytää meidät muitta mutkitta – työvuoro on ohi ja Titan on pakko saada aurinkolasit.
”Mä näytän ihan Jennifer Lopezilta nää päässä”, Sani tuumii ja sovittelee nenälleen Toyotan tuulilasinkokoisia aurinkolaseja.
”Tietsä kuka toi on?” Sani kysyy Titalta ja osoittaa lompakkoaan, joka on koristeltu Che Guevaran kasvokuvalla.
”No eh”, Titta vastaa.
”Emmäkään. Se taitaa olla se Limp Bizkit.”
Oli syy sitten Krisse Show´n tai Paula Norosen, huumori ei piru vie ole enää mikään miesten juttu. Se kuuluu yhtälailla teinitytöille.
Juuri kun naistutkijat ovat kauhistelleet naisten jakamista huoriin ja madonniin ja Mirja Pyykön tytöille pyhitetyssä keskusteluillassa on tullut ilmi, että ”pojat haluavat pissaliisoilta vain sitä yhtä”, kaksi helsinkiläistä lukiolaistyttöä pääsee iskemään nettisivuillaan kevytkenkäisyyden ytimeen.
Sanin ja Titan pississaitti on kunnianosoitus tyttöjen huumorintajulle ja itsetunnolle. Pissaliisa-sanan etymologiasta nuoret naiset eivät tiedä, mutta synonyymejä he keksivät useitakin.
”Teinit, teipit, pikkupillut, ritsapillut, latikset, X:t, pimppiloorat, horot, räkikset ja tixut”, pissismille pyhitetyillä nettisivuilla luetellaan.
Tixu viittaa tikkariin, joka roikuu pissaliisan suupielessä vähintään yhtä usein kuin tupakka.
”Mä luulen, että pissismiä on ollut 50-luvulta lähtien, kun ihmiset alkoivat elää nuoruutta. Tuskin ne silloin huusi toisilleen, että tuu narttu tänne tai haista sä eukko vittu, mutta niillä oli niitten omat tavat”, Sani miettii.
”Tuskin ne tosiaan puhu niinku me. Saatanan huora on kolmanneksi suosituin kirosana. Sitä ennen tulevat Wittu ja helvetti.”
Naistutkija Sari Näreen mukaan tyttöjen itseironia on tuttua.
”Huumoria käyttävät useat vallan sivussa olevat marginaaliryhmät. Osittainhan se on myös suojautumismekanismi. Tyttökulttuurille itseironia on ollut aina ominaista, kun pojat puolestaan ottavat itsensä vakavammin”, Näre kertoo.
Että mitä? Marginaalikulttuureille? Tytötkö sitten ovat marginaalia?
”Yleinen määrittelyvalta on melko miehistä ja siinä tytöt ovat marginaalissa. Tyttöhuumorin julkisuuden kautta voitaisiin kuitenkin toivoa, että tytöistä tulee näkyvämpiä ja he voisivat ehkä saada määrittelyvaltaa enemmän itselleen”, Näre toivoo.
Pissiksiin ei siis kannata suhtautua väheksyen.
”Mulle kaks sviittii mansikkaa”, Titta tilaa ja tietää, että ne maksavat S-Marketissa 2 euroa 29 senttiä.
”Joku pisti ne just halvaks. Vitun hyvä juttu meille, nyt saa juoda enemmän”, Titta laskee ja iskee Sanin käteen viiden euron setelin.
Ennen siiderikaappia pysähdytään kuitenkin pakastepizzojen kohdalle, siinä kun on peiliseinä.
”Jokaisen heijastavan pinnan luona tulee tarkistaa look: onko tukka hyvin ja huulikiiltoa riittävästi”, gurut opettavat. Eikä huulikiiltoa todellakaan ole tarpeeksi. Olkalaukku auki ja liisteriä huuliin.
Juomahyllyllä ohitetaan Ofelian omenaviini. Se olisi ollut kova sana vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt se on passé. Mukaan pakataan sviittien mansikoittein lisäksi kaksi light applea. ”Laihtuu, ku juo näitä.”
Alaikäisenä oikea pissaliisa hoitaa nestetankkauksen lokittamalla eli ylipuhumalla ohikulkijan viinanhakureissulle. ”Parhaiten saa laitapuolenkulkijoilta, joille lupaa euron hakiksen”, Sani selventää.
Näppäriä ovat myös niin sanotut kinkkikiskat, joita poliisi pissaliisojen ja -laurien harmiksi silloin tällöin ratsaa.
”Sit me pidetään hiljaisia hetkiä niiden muistolle”, Titta kertoo ja sujauttaa ostoksensa muovikassiin.
”Kyllä mekin leikittiin huoria, kun oltiin nuoria”, kähisee keski-iän ylittänyt vaaleaverikkö metrovaunussa tuijottaessaan kolisevassa vaunussa ripsiään kääntävää Sania. Sani ei välitä, vaan hyppää pystypäin kyydistä Sörnäisten metroasemalla. Kassissa matkaa tekevät kaksi päärynäsiideriä. Sen enempää pissis ei humaltuakseen tarvitse, ja kahdessakin on oikeastaan puolet liikaa.
Rullaportaissa lisää huulikiiltoa ja sitten ratikkaan. Raitiovaunumatkalla Sani neuvoo, että sporan parhaat paikat ovat takimmaiset, sillä sinne kuski ei näe. ”Matkakortteja on hiton hankala väärentää.”
Matkalla ohitetaan myös hovioikeus. Se on merkityksellinen paikka: sen siimeksessä Sani joi ensikännit kuudennella luokalla.
Ilta-aurinko on jo laskenut ja sviitit mansikat korkattu. Sannanpuiston kiipeilytelineet ja keinut seisovat lumikinoksissa autioina leikkivistä lapsista. Pissisjengiläiset Sani, Titta, Pauliina, Minna ja kaksi Johannaa, istahtavat keltaisesta maalista halkeilevan penkin selkänojalle. Kuusimetsä huojuu puiston laidalla hiljaisena, mutta keltaisella penkillä desibelitaso nousee.
Minna on Sanin mielestä tehnyt virheen, johon pissiksen ei pitäisi sortua.
”Sun takki peittää perseen!” Sani julistaa. Vastaiskuna Minna kiskoo housujaan alemmas ja stringejä ylemmäs. Jos joku siis vielä luulee, että stringien vilkkuminen housujen alta on vahinko, on väärässä.
”Nämä ovat tällaiset miehenhoukuttimet”, Minna avartaa ja korkkaa uuden siiderin.
”Jos pissikselle sanoo, että nosta housuja, se vetää kalsareita”, Sani jatkaa.
Pissiksillä on vähän huono maine. Oikeastaan aika halpa. Siitä huolimatta tytöt eivät suostuisi edustamaan mitään muuta ryhmää.
”Oma group on tärkeää, muut on vitun lehmii”, Sani tiivistää.
Vitun lehmät jakautuvat nörtteihin, friikkeihin ja hissukoihin. Ja kenties urheilijoihin ja aktivisteihin?
”Ei, urheilijat on nörttejä ja aktivistit friikkejä”, Johanna selittää.
Tissuttelun ja räkimisen lomassa jutut kääntyvät poikiin. Pissaliisan poikaystävä on joko pissalauri tai muutamaa vuotta vanhempi amiskundi, jossa ”hyvää ei ole kuin ikä”. Pissalaurit, pissapekat tai aki räkikset, kuten lempinimet kuuluvat, kantavat aatettaan pipojensa ja huppujensa alla lähes yhtä uljaina kuin pissaliisat. Ismin miespuoliset kannattajat tunnistaa rennonurheilullisesta stailista, niittivöistä, aurinkolaseista ja yli sata euroa maksavista skeittikengistä.
Jos joku löytää tosi namun, poikaa on lupa ja miltei velvollisuuskin kierrättää kaveripiirissä. Tietysti.
”Fritsut on pop, mutta niitä täytyy yrittää vähän muka-peittää, mut silleen, ettei kuitenkaan peitä yhtään”, Titta toteaa.
Pissisten elämä onkin varsin paradoksaalista: ensin ylivisuaalistunut yhteiskunta houkuttelee tyttöjä olemaan seksikkäitä, mutta sitten toiminta sanktioidaan eli huorittelun riski nousee.
Räkälammikko on valmis ja puisto saa jäädä. Raitiovaunu kuljettaa Buffalo-kenkiin ja Miss Sixtyn farkkuihin sonnustautunutta naislaumaa kohti Pasilan asemaa.
”Kelaa nyt, nämäkin Buffalot maksavat 800 markkaa”, Titta aloittaa ja esittelee kilon painoisia kenkiään.
Näyttää siltä, että olemme juuri sellaisen nuorisoryhmän matkassa, josta Alissa Quart puhuu Brändätyt-kirjassaan ja joita suomalaisen markkinointitutkijan Vaula Norrenan mukaan ei Suomessa vielä edes ole. Norrenan mielestä ylellisyysbrändien kerskakulutus ei ole vielä rantautunut suomalaiseen nuorisokulttuuriin. 7B:ssä voi tällä hetkellä olla toista mieltä.
Norrenan mukaan ”kalliita merkkituotteita käyttäville trendsettereille pikemminkin naureskellaan kuin että heitä ihailtaisiin”. Hänen mukaansa nuorten kielenkäytössä tällaisia nuoria saatetaan nimitellä ”TP:ksi”, ”trendipelleiksi” tai ”pissiksiksi”.
Aivan niin. Naulan kantaan.
Vaikka pissiksellä voi olla halpa maine, pissiksen elämä ei totisesti ole halpaa. Siksi tapakulttuuriin onkin lanseerattu taskualennus, vaikkei sitä käytäkään kuin pieni ryhmä.
”Rintsikoissa ei ollut ennen häläreitä. Ne vietiin hameen sisässä pukukoppiin, puettiin päälle ja lähdettiin tyytyväisenä kaupasta ulos”, kuuluu ensimmäinen neuvo.
”Ja saahan hälärit saksilla irti. Kotona vain ompelee reiän kiinni”, toinen jatkaa.
Sitten kerrotaan sankarillista pissalaureista. ”Niiltä voi parin kympin hakista vastaan tilata vaikka oman kokoiset Buffalot, jotka ne sitten juoksee sulle kaupasta.”
Se se vasta on rakkautta.
Fantat ja cocikset kipataan kurkkuun nopeasti. Tilalle kaadetaan siideriä. Ei siksi, että olisi jano. Se on vain coolia. Vieläkin coolimpaa olisi vetää röökiä, mutta sitä ei nyt ole. Siitä pissismistä taitaa olla kyse. Ei sen suuremmasta asiasta kuin nuorten ihmisten halusta olla vähän enemmän.
Uutta on kenties se, että skeittipoikien ja irkkinörttien rinnalle on tullut myös tyttöjen oma juttu.
Peruspissaliisojen, ainakin niiden 13-vuotiaiden, kotiintuloaika alkaa lähestyä, mutta vielä yksi asia on vailla vastausta. Nuori mies pyysi kysymään, saako pissiksiltä aina. Mites on?
”Ei saa, mutta niiltä saa helpommin”, Sani napauttaa, lisää huulikiiltoa ja lähtee pummimaan tupakkaa tuulikaapissa kyhjöttäviltä pojilta, sillä pissis, hän saa aina.
Merituuli Ahola
Kuvat Sami Kero
Sanin ja Titan pississivut: http://koti.welho.com/mgasik/
