”Bitch, we got this.”
Tämän vuoden Docpointissa tehdään historiaa. Festivaaleilla saa maailmanensi-iltansa Kelet, samannimisestä mustasta suomalaisesta transnaisesta kertova dokumentti. Se on ensimmäinen suomalainen elokuva, jonka pääosassa on rodullistettu transnainen.
Noin tunnin mittaisen dokumentin on ohjannut ja käsikirjoittanut toimittaja Susani Mahadura, ja sen on tuottanut Uutisvuodostakin tuttu Baba Lybeck. Yle esittää elokuvan myöhemmin keväällä.
Nyt 22-vuotias Kelet syntyi Suomessa, mutta muutti vuonna 2010 perheen mukana Manchesteriin. Kun Kelet tuli kaapista, perhe ei hyväksynyt hänen transsukupuolisuuttaan. Niinpä Kelet jätti perheensä ja yliopisto-opintonsa 19-vuotiaana ja muutti yksin takaisin Suomeen.
Dokumentti kertoo Keletin elämästä Suomessa, haaveista, vogue-tanssista, uudesta perheestä Gorgeous House of Gucci -ballroomryhmässä ja ensimmäisistä askelista ammattimallin uralla. Onko suomalainen muotiskene valmis mustaan transnaiseen?
Dokumentissa Kelet nähdään Helsinki Fashion Weekillä.
”Silloin tein hommia vielä ilmaiseksi, pelkän näkyvyyden ja mahdollisuuksien takia. Now things are picking up a little bit”, Kelet sanoo ja kertoo olleensa joulukuussa 2019 ensimmäisissä palkallisissa kuvauksissa.
Hän ei kuitenkaan odota mallintöiltä mitään.
”I have learned not to have expectations. Whatever happens, happens.”
Dokumentti-idea tuli Keletin eteen sattumalta melkein heti Suomeen paluun jälkeen, hän kertoo. Kelet tapasi ensin nykyisen parhaan ystävänsä Lolan, joka esiintyy myös dokumentissa. Dokumentin ohjaaja Susani pyysi Lolaa podcastiinsa alkuvuonna 2017, mutta kun Lola ei päässyt, Kelet meni tilalle.
”Sen jälkeen kutsuin Susanin mun ensimmäiseen balliin, joka oli pari viikkoa podcastin jälkeen. Heti sen jälkeen Susani kysyi, että kiinnostaisiko olla mukana dokumenttielokuvassa. ’I wanna showcase your life and what you’re going through in your experience.’”
”Mä olin arkaluonteinen ihminen silloin. Ainoa syy, miksi sanoin joo, oli, koska mua pelotti enemmän sanoa ei.”
Materiaalin kuvaaminen aloitettiin vuonna 2017. Tuoreimmat dokumentin kuvat ovat viime vuodelta.
Keletin mielestä dokumentti ”sai aikaiseksi what it set out to do”.
”Pointti oli autenttisuus. Susani halusi tehdä sellaisen leffan, mihin kaikki voisivat samaistua. Ja you know mä luulin ensin, että siitä tulisi sellainen, että kohokohta olisi transsukupuoli ja kaikki siihen liittyvä. Mutta kun mä olin nähnyt demon, niin se oli enemmän nuoren aikuisen path to find herself. Sellainen, mitä kaikki ihmiset käy läpi, kun ne on kaksikymppisiä. Siinä on vain ne kerrokset, ne tulee siitä, että mä olen trans, mä olen somali, mä asun Suomessa. Ne ovat vähän niin kuin added bonus, että vaikka me ollaan kaikki erilaisia ja we deal with certain things ja me kohdataan eri juttuja, niin niissä kaikissa on samaistuttavia asioita.”
Aivan kuten haastattelun aikana, myös dokumentissa Kelet (ja hänen ystävänsä) puhuu sekaisin suomea ja englantia niin, ettei välillä tiedä, mihin suomi loppuu ja mistä englanti alkaa. Muutamia somalinkielisiä sanojakin kuuluu. Kukin tavallaan: dokumentti todella näyttää ja kuulostaa luonnolliselta. Aivan kuin vieressä olleen kameran olemassaolo olisi unohdettu.
Dokumentti ei kuitenkaan ole pelkästään nuoren ihmisen kasvutarina. Se kertoo myös monikasvoisesta Suomesta, siitä, että suomalaisuus voi olla – ja on – monia erilaisia ihmisiä ja asioita.
”Mä oon miettinyt tätä paljon, koska mä todellakin koen olevani suomalainen. Synnyin täällä, täällä mulla on aina ollut connection. Aina kun täältä on lähtenyt pois, niin aina on myös halunnut tulla takaisin. Tämä on homebase, kotimaa, mutta samalla mä olen monikielinen. Suomen kieli ei ole mun vahvuus, mutta mä tunnen olevani suomalainen, ja mun passissa lukee, että mä olen suomalainen.”
”Mun mielestä jos ihminen on syntynyt ja kasvanut täällä, jos ihminen toimii tämän maan sääntöjen mukaan, sääntöjen, jotka on reiluja, eikä mitään ’this is how Finnish people are, and you have to assimilate, you have to be just like us’, niin hän on suomalainen.”
Isoon-Britanniaan verrattuna Suomessa ihmisiä, yksilöitä, tuetaan paljon paremmin, Kelet sanoo, kun kysyn, mitä hänelle tulee tärkeimpänä mieleen Suomesta. Elämänlaatu on Keletin mukaan Suomessa paljon korkeammalla tasolla.
”Easy life. Koti. Ehkä turvallisuus myös”, Kelet listaa Suomesta mieleen tulevia asioita, vaikka Helsingissäkin on muutamia alueita, joita hän joutuu turvallisuuden takia välttämään.
Kelet-dokumentin ensi-ilta on 29. tammikuuta Bio Rexissä. Mitä Kelet odottaa elokuvalta?
”Toivon, että kaikki ihmiset näkisivät sen, mutta eniten mä mietin niitä nuoria transihmisiä, jotka ovat nyt siinä tilanteessa, missä mä olin muutama vuosi sitten, että he näkisivät tämän elokuvan. Tunsin, että people like me don’t exist. Jos ihmiset näkisivät tämän ja first of all tajuaisivat, että eihän meissä ole mitään paljon erilaista ja second of all ihan sama, mitä sä oot kuullu ja mitä sulle on sanottu, niin hyvä elämä on kyllä mahdollista, you have a chance.”
”Muistan minkälainen olin, kun olin nuori. Tiesin periaatteessa, että olen trans, mutta en tiennyt, että sille oli oma sanansa, en tiennyt, että oli muita ihmisiä, jotka elää näin, en tiennyt, että he myös menestyvät. Waiting for people to see that.”
Jos lisäksi vielä Keletin vanhemmat ja perhe näkisivät, että ”she’s living her best life niin absolutely sehän on hienoa”.
Loppuun vielä spoileri: dokumentin lopussa Kelet käy Manchesterissa tapaamassa isäänsä, jonka kanssa hän ei ole jutellut lainkaan yli kahteen vuoteen. Kelet on jatkanut yhteydenpitoa isänsä kanssa ”positiivisella tavalla”.
”Obviously, aina on more work to do. Mutta yhteisymmärrys on hyvää, enkä olisi ikinä odottanut sitä.”
