Alma materissa herätyyys!
Kansainvälinen investointisopimus MAI etenee hyvää vauhtia  OECD:n elimissä ja yliopistolla ollan pihalla kuin Lasse Norreksen  lumilinnassa. Sopimuksella saattaa olla suuriakin vaikutuksia tiedemaailman  tulevaisuuteen.
    Hidas herääminen MAI-tietoisuuteen on ymmärrettävää.  Sopimusta on valmisteltu vähin äänin vuodesta 1995. Suomalaiset  kansalaisjärjestöt ryhtyivät kansainvälisen mallin  mukaan pitämään meteliä sopimuksesta vasta viime tammikuussa.  Tiedotusvälineet seurasivat hitaasti, mutta helmikuussa asiaa oltiin  käsitelty jo valtalehdissä ja television ajankohtaisohjelmissa.  Maaliskuun alussa opetusministeriöstäkin kommentoitiin, mitä  MAI-sopimus merkitsisi kansallisen kulttuurimme tukiaisille.
    Yliopiston kannalta MAI-sopimuksen pääsisältö on,  että ilman maakohtaisia varaumia henkiseen omaisuuteen tehdyt investoinnit  tulevat vapaan kilpailun piiriin. Sopimusluonnoksessa määritellään  henkinen omaisuus (intellectual property) hyvin löyhästi. Se  voi tarkoittaa sekä taidetta että tiedettä. Tämä  saattaisi merkitä kansallisten tiedemäärärahojen uudelleenjakoa.  Kaikki MAI-sopimuksen allekirjoittaneista maista tulleet tukihakemukset  tulisi panna samalle viivalle. Periaatteessa tämä koskisi opintotukeakin.
    Alkuperäisen aikataulun mukaan sopimuksen perusperiaatteet pitäisi  lyödä lukkoon huhtikuussa. Näin tuskin tapahtuu.
    Vielä maaliskuun lopulla ei Helsingin yliopiston johdolle ollut  edes juolahtanut mieleen, että sopimus saattaisi koskettaa yliopistoa.  Tietämys sopimuksesta oli lähellä nollaa myös oikeustieteellisessä  ja valtiotieteellisessä tiedekunnassa, joita MAI-sopimuksen tasoisen  asian kuvittelisi kiinnostavan jo ammattimielessä.
    Pihalla ollaan ja pahasti.
Jan Erola
päätoimittaja
Vastapääkirjoitus: By the way
Päätoimittaja Erola on yllättänyt professorit housut  kintuissa. Tieteenalansa huiput eivät tienneet MAI:sta yhtikäs  mitään, vaikka sopimuksella saattaa olla suuriakin vaikutuksia  yliopiston toimintaan.
    Niinpä niin ¾ saattaa. Suuria vaikutuksia akateemiseen maailmaan  saattaa olla Nokian yrityskauppojen onnistumisella tai valtiontalouden  velkaantumisasteella. Samoin maata lähestyvä asteroidi tai opetusministerin  mielenterveys saattavat vaikuttaa tiedeyhteisön elämänmenoon.
    Silti niiden seuraamatta jättämisestä Erola ei elämöi,  sillä hän ei osaa. Kansainvälisen sopimuksen ja yliopisto-opetuksen  välisen syy?seuraus -suhteen selvittäminen on yhtä lailla  ylivoimaista. Mutta koska MAI:n merkitystä ei kukaan virkamies ole  vapaaehtoisesti arvioinut, kenttä on avoin kelle tahansa konditionaalissa  puhuvalle toimittajalle.
    Niinpä kirjainyhdistelmä MAI:sta on tehty valveutumisen mittari.  Keräämällä irtopisteitä professoreiden tietämättömyydellä  Erola liittyy niiden toimittajien joukkoon, jotka ovat olevinaan valveutuneita  mutta todellisuudessa pesevät kätensä koko asiasta. Miksi  kukaan ei tiedä MAI:sta mitään! Miksi kukaan ei kirjoita  MAI:sta mitään! Saisinko kolumnipalkkioni förskottina, kiitos!
    Tottakai kansainvälisen oikeuden tai kansantaloustieteen johtavan  auktoriteetin luulisi seuraavan omaa alaansa. Mutta onko mitään  järkeä, että kaikkien professoreiden oletetaan vahtivan  jokaista mahdollisesti toteutuvaa mahdollisesti heidän tieteenalaansa  mahdollisesti vaikuttavaa asiaa? Siinä tapauksessa poliittista historiaa  lukenut Erola voi totuttautua ajatukseen, että hänen oman pääaineensa  seminaarit käsittelisivät kysymystä: entä jos Kekkonen  olisikin ollut nainen?  
Otto Mattsson,
ja förskottina, kiitos.
			