Paul Thomas Andersonin elokuva Boogie Nights perustuu löyhästi John Holmesin elämäntarinaan. Sen verran historiaa on viilattu, että Andersonin elokuvassa vähälahjainen ja vanhempiensa hylkäämä Holmes on nimeltään Eddie Adams. Eddie (Mark Wahlberg) tiskaa astioita yökerhossa ja unelmoi suuresta tulevaisuudesta, kunnes eräänä päivän äkäy tuuri. Eksoottisten filmien tuottaja Jack Horner (Burt Reynolds )kuulee Eddien haarojen välissä riippuvasta kultaharkosta. Eddiestä tulee pornotähti, ja kamerat alkavat käydä.
Eddien ja Amber Wavesin (Julianne Mooren) ähkiessä työn touhussa eletään 70- ja 80-lukujen vaihdetta, jolloin klassinen amerikkalainen pornoelokuva vietti kultakauttaan. Elokuvat kuvattiin oikealle filmille ja niissä oli tavallistakin näyttelemistä. Mutta kuten elokuvan Jack Horner saa karvaasti havaita, halvan massatuotannon mahdollistanut videotekniikka lopettaa kvasitaiteellisen elokuvapornon tarun lyhyeen.
Boogie Nights on lempeä komedia ajasta, jolloin paidat olivat aitoa sataprosenttista italialaista nailonia ja diskoilu muotia. Elokuvan henkilöt ovat surkimuksia, joiden elämän täyttävät kokaiini ja toteutumattomat unelmat. Lyötyjä ei pidä lyödä; onnellisuutta ja harmoniaa tavoitteleva loppu itsetuhoisen vyörytyksen jälkeen tuntuu katsojasta oikeutetulta ratkaisulta.
Legenda ei vaivu
Viime vuoden Cannes’in elokuvafestivaaleilla Hard Eight -esikoisohjauksellaan mainetta niittänyt 27-vuotias Anderson voi olla tyytyväinen. Boogie Nights on ollut kassa- ja varsinkin arvostelumenestys. Ennakkorummutus ei ole ollut katteetonta. Varsinkin kohtaus, jossa Eddie ja kaverit käyvät huumekauppaa kokaiininirvanassa peuhaavan pedofiilin kanssa, on puhtaan kuvan runoutta. Mutta kaksi- ja puolituntiseen elokuvaan mahtuu myös puuduttavia suvantokohtia ja poukkoilua.
Reynoldsin on veikkailtu tekevän tämän elokuvan myötä travoltamaisen paluun, mutta siihen hänen kykynsä eivät taida riittää. Entisenä rap-tähdenlentona (Marky Mark and the Funky Bunch) ja linnakundina (huumehöyryissä tehty pahoinpitely )Wahlberg on päässyt näyttelemään suoranaista luonneroolia.
Seksiä Boogie Nightsissa ei juuri ole. Mutta ennen kuin elokuva ehtii päättyä katsojat päästetään piinasta. Eddien mahtimela (proteesi) on ei-juhlakuntoisenakin vaikuttava näky. Onhan se vipuvarsi, jota kamera ja elokuvan katsojat kiertävät kuin kissa kuumaa puuroa.
Toisin kuin elokuvan Eddie, John Holmes pysyi uskollisena miehuullisille harrastuksilleen loppuun saakka; hänen viimeiset vuotensa ennen aidsiin menehtymistä olivat kokaiinin pölyttämää alamäkeä.
Mutta legenda elää. Holmesin kollega Bill Margold kertoo miksi: ”Työskentelin Johnin kanssa eräässä Disco Dolls 3-D:n kohtauksessa ja yhtäkkiä hänen kullinsa ilmestyi pääni yläpuolelle. Vilkaisin ylös ja ajattelin sen osuvan minua päähän ja tappavan minut. Tuntui aivan kuin olisin katsonut Tähtien sodan alkukohtausta.”·
Boogie Nightsin ensi-ilta 27.2.
Juhana Rossi
