”Kehityssuunta on huolestuttava”, sanoo kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepan veroasiantuntija Lyydia Kilpi.
Hän on tutkinut Suomen tuloksia taloussalailua mittaavassa Financial Secrecy Index -vertailussa. Indeksi mittaa muun muassa omistusten, oikeudenkäyntien ja yritysten avoimuutta, ja sitä julkaisee kansainvälisesti arvostettu Tax Justice Network -tutkimusyhteisö.
Vielä vuonna 2015 sijalla 90 keikkunut Suomi tipahti viime vuonna maailman 71. salailevaksi valtioksi. Kaikkiaan vertailuun osallistui 112 maata.
”Suomen ohi avoimuudessa kiilasivat esimerkiksi Venuzuela ja Viro.”
Osittain sijoituksen heikentyminen johtuu vertailun parantumisesta, sillä uusin indeksi on aiempaa kattavampi. Samalla mukaan tuli kuitenkin myös uusia valtioita, joiden olisi pitänyt vaikuttaa edullisesti Suomen sijoitukseen. Näin ei käynyt.
”Kaikilla mailla on tosi paljon parannettavaa”, lohduttaa Kilpi.
Taloussalailu on Kilven mukaan ongelmallista monesta syystä. Räikeimmillään se mahdollistaa veroparatiisien olemassaolon ja syventää globaalia epätasa-arvoa.
”On arvioitu, että kehitysmaat menettävät vuosittain satoja miljardeja dollareja veroparatiisien vuoksi.”
Ja näkyvät vaikutukset Suomessakin. Kun poliitikot ja virkamiehet salailevat kytköksiään, seurauksena voi olla hämäräperäisempiä päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkien elämään.
”Yhteiskunnassa syntyy kokemus epäreiluudesta, kun kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja mahdollisuudet”, Kilpi sanoo.
Suomi on tuominnut julkisissa puheissa veroparatiisit ankarasti. Kilpi katsoo, että nyt olisi aika ryhtyä sanoista tekoihin ja parantaa avoimuutta. Indeksin perusteella hän löytää kolme kehityskohtaa.
Ensiksi, Suomen pitäisi digitalisaation huippumaana alkaa panostaa avoimeen, kaikkien saatavilla olevaan dataan. Toiseksi vero-oikeudenkäyntien avoimuutta tulisi lisätä, sillä nyt oikeudenkäynnit esimerkiksi veronkiertotapauksissa käydään suljetuin ovin.
Kolmanneksi Suomen olisi siivottava haltijaosakkeet pois markkinoilta. Jälkiä jättämättä omistajaa vaihtavat haltijaosakkeet kiellettiin Suomessa jo vuonna 1980, mutta tuolloin olemassa olleisiin osakkeisiin ei kuitenkaan puututtu. Kansainvälisesti juuri haltijaosakkeet ovat monen veroparatiisin sallima keino piilottaa omistajan henkilöllisyys.
Suomen kaltaisia maita voi olla vaikea houkutella avoimuuden tielle, kun pahimmat salailijat ovat taloudellisesti vahvoja valtioita – sellaisia kuten Sveitsi ja Yhdysvallat.
Kilven mukaan keskeisintä olisi, että päättäjät muistaisivat globaalin mittakaavan: nykyaikana kaikki vaikuttaa kaikkeen. Salailemattomuus olisi lopulta myös Suomen etu.
”On todella epävarma tie ryhtyä salaisuusvaltioksi tai veroparatiisiksi. Jos joku muu maa tarjoaa enemmän salaisuutta tai alhaisempia veroja, raha kulkeutuu kuitenkin sinne.”
