1) Tasa-arvo menee pilalle
Suomi on siitä poikkeuksellisen hieno maa, ettei meillä ole seksuaalista häirintää. Paitsi ehkä teatterissa, mutta taiteilijat nyt tunnetusti ovatkin dramaattisia sekopäitä, jotka ovat saaneet vaikutteita ulkomailta. Ja tietysti eduskunnassa, mutta poliitikot puolestaan ovat epäluotettavia suhmureita.
Muualla häirintää ei yksinkertaisesti tapahdu, niin kuin ei meillä tapahdu myöskään rasismia, poliisiväkivaltaa, köyhyyttä, ympäristökatastrofeja tai julmaa eläintuotantoa.
#metoo on askel taaksepäin. Meillä naiset ovat aina käyneet töissä, ja äänestämässä. Jos päättää mennä teatterin tai eduskunnan kaltaiseen arveluttavaan työpaikkaan, niin se on aivan tietoisesti otettu riski.
Feministit, täällä ei ole mitään nähtävää!
2) Epäoikeudenmukaisia syytöksiä
Yhtäkkiä törkeästi käyttäytyviä miehiä saa sanoa törkeästi käyttäytyviksi miehiksi, jopa julkisesti, netissä! Kun uhri raportoi toisen ihmisen ikävästä käytöksestä, kyse on syyttämisestä ja tuomitsemisesta ilman todisteita. Siinä menee hienon miehen maine pilalle, mikä on ihan sama, kuin että pistettäisiin linnaan.
3) Ikiaikaisen flirtin peli tuhoutuu
Ennen sukupuolia oli kaksi ja ne oli helppo erottaa toisistaan, vaikka tasa-arvoisessa Suomessa naiset ovat aina voineet pukeutua esimerkiksi housuihin. Erojen leikki toi iloa ja jännitystä elämään.
Flirtin peliä pelattiin esimerkiksi baarissa ja ruotsinlaivalla. Kosketus oli osa flirtin kieltä, eikä siihen tarvinnut erillislupaa tanssilattialla. Katseet kohtasivat. Mies yritti lähestyä naista. Nainen teeskenteli, ettei huomaakaan. Mies kysyi, saisiko ostaa naiselle juoman. Nainen vastasi: ei kiitos, haluan istua täällä ystävieni kanssa. Mies joi neljä olutta ja gin tonicin ja sitten saapui väkisin ehdottelemaan ja hiplailemaan.
Ennen miehekästä sinnikkyyttä arvostettiin. Eikö kohta mies saa edes jutella naiselle? Joutuuko tekemään kirjallisen sopimuksen, ennen kun saa koskettaa? Sehän tappaa erotiikan! Entä mitä käy pelimieskonsulttien bisnekselle? Yrittäjyys on tärkeää.
4) Naisista tulee uhreja
Feminismin piti tehdä naisista bossladyja. #metoo-kampanja tekee naisista kuitenkin valittavia inisijöitä, vähän niin kuin italialaisia jalkapalloilijoita, jotka teeskentelevät tuskaansa pelikentällä pienen hipaisun seurauksena.
Jos nainen kohtasi vanhoina hyvinä aikoina ahdistavaa ja pelottavaa seksuaalista häirintää, hän ei puhunut siitä vaan jatkoi elämää. Kun traumoja ei käsitellyt, niitä ei käytännössä ollut. Mitäs siitä, jos itsetunto oli nollassa eikä julkisille paikoille voinut mennä ilman pelkoa ja paniikkikohtauksia!
Seksuaalinen häirintä oikeastaan kasvatti naisluonnetta, vähän samalla tavalla kuin lyöminen lapsen kasvatusmetodina. Se oli elämää ja kasvua taiteilijana!
5) Miesten elämästä tehdään kohtuuttoman vaikeaa
Ennen kaikki oli niin yksinkertaista. Kun vaikutusvaltainen mies päätti tehdä jotain, muiden ei tarvinnut sitä kyseenalaistaa. Miehiä noin yleisesti ottaen kunnioitettiin, muiden sukupuolten kanssa se ei ollut niin justiinsa. Harvoin muilla oli tärkeiden miesten käytöksestä mitään sanomista.
Nyt yhtäkkiä joku on keksinyt, että muidenkin sukupuolten kokemukset ovat kuuntelemisen arvoisia. #Metoo voi pahimmillaan johtaa maailmaan, jossa kaikki ihmiset, myös neromiehet, joutuvat joskus jopa miettimään omaa käytöstään ja sitä miten se saattaa vaikuttaa muihin ihmisiin. Ehdottoman huolestuttavaa! Olisiko Jean-Luc Godard tai Roman Polanski tehnyt niin legendaarisia elokuvia, jos hän olisi koko ajan joutunut olemaan kiva muille ihmisille? Pohtimisen arvoinen kysymys.
On totalitarismin merkki, että ihmiset pakotetaan väkisin olemaan empaattisia. Muistuttaa taistolaisten ajoista. Muiden ihmisten tunteiden miettiminen vie energiaa tärkeämmiltä asioilta.
Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen toimittaja, joka yhä odottaa, että #metoo-keskustelu käynnistyisi Suomessa kunnolla.
