Bordellin emäntä saattaa minut rakennuksen perimmäiseen huoneeseen.
”Nukkea ei saa laittaa lattialle”, hän ohjeistaa ja hymyilee hiukan anteeksipyytävän oloisesti.
Sitten hän lähtee ja sulkee oven perässään.
Huoneessa makaa eloton nukke. Se on Kanda, yksi Lumidolls-nimisen yrityksen valmistamista ”Euroopan ensimmäisen seksinukkebordellin” ”prostituoiduista”.
Täysin ihmisen muotoinen ja realistinen. Siinä missä realismia on äärimmäinen laihuus ja pornotähteys.
”Kaikki tapahtui kuin sattuman kautta”, sanoo Sergi.
Hän on barcelonalaisen nukkebordellin isäntä, joka perusti yrityksen muutamia vuosia sitten yhdessä kolmen kaverinsa kanssa.
Yritys mainostaa itseään maailman ensimmäisenä lajissaan, mutta esimerkiksi Aasiassa intiimiä aikaa nuken kanssa on voinut ostaa tuntihintaan jo vuosia. Etelä-Koreassa on jouduttu pohtimaan prostituution kieltävän lain soveltuvuutta tapauksiin, joissa seksityöntekijä ei olekaan ihminen.
Japanissa puolestaan nuket ovat eräänlaisia perheenjäseniä, joille järjestetään omat muistoseremoniansakin elinikäisen palveluksen päätyttyä. Doll no Mori -niminen kauppa (suomeksi ”nukkemetsä”) Tokiossa vuokrasi escort-nukkeja ihmisille ensimmäisen kerran vuonna 2004.
Itävallassa Fanny-nimisen bordellissa asiakkaita ”vastaanottavan” nuken uutisoitiin puolestaan ohittaneen suosittuudessaan jo oikeat naiset.
Barcelonassa Kandan (aasialainen, 155 cm), tai yhden sen kollegoista, Yokon (aasialainen 158 cm), Katyn (eurooppalainen, 170 cm), Lilyn (aasialainen, 161 cm), Brandyn (eurooppalainen, 153 cm), Deboran (eurooppalainen, 151 cm), Elektran (eurooppalainen, 152 cm) tai Arwenin (”ensimmäinen haltijamme!”), haluaa viikon jokaisena päivänä tavata moni asiakas, monesta eri maasta.
Kandan iho on kylmä, eikä sen silmiä saa auki. Punaisessa valossa nukenvartalo värjäytyy hohtavan vaaleanpunaiseksi.
1970-luvulla 43-vuotias japanilainen robotiikan tutkija Masahiro Mori lanseerasi sanaparin uncanny valley, outo laakso. Käsite osoitti pisteen, jossa tunnistamisen herättämä kiintymys ihmisen ja keinotekoisen kohtaamisessa lakkaa, ja tuntemus jostakin oudosta ottaa vallan.
Morin logiikan mukaan ihmisen näköisiksi tehdyt robotit alkavat pelottaa meitä, jos ne muuttuvat liian realistisiksi.
Entä jos Kandan ihmisesityksestä tekisi tästä huolimatta niin saumattoman kuin nykyaikainen teknologia sallii?
Lontoolainen shakkimestari ja tekoälytutkija David Levy arvioi kymmenen vuotta sitten Love and sex with robots -kirjassaan, että roboteista tulee vuoteen 2050 mennessä vetovoimaisia kumppaneita niiden monenlaisten eri kykyjen ja lahjakkuuksien ansiosta.
Ajatus voi tuntua kaukaiselta, mutta nuken ja tekoälyn yhdistelmää taotaan useassa maailman nukketehtaassa parhaillaan. Niissä silikoni, teräs ja PVC-muovi kohtaavat ääni- ja kasvojentunnistusohjelmistot, liikkeentunnistusteknologian ja animoinnin.
Eri yrityksillä on tekeillä ainakin robotit nimeltään Android Love Doll, Roxxxy Gold ja Rocky Gold, Suzie Software ja Harry Harddrive. Tarjolla ei ole enää pelkästään fyysisiä ominaisuuksia joista valita, kuten silmät (siniset vai ruskeat) ja korvat (haltijan vai tavalliset). Niiden lisäksi ihmisille myydään täydellisten piirteiden yhdistelmiä.
Kenties tunnetuin prototyypeistä on nimeltään Harmony.
Sängyn päädyssä on siististi taiteltu valkoinen pyyhe, jonka päällä lepää kaksi kondomia. Kanda näyttää maatessaan siltä, ettei tiedä haluaisiko herätä todellisuuteen vai jatkaa uniaan.
Harmony sen sijaan on avannut silmänsä jo vuosia sitten. Se on robotin prototyyppi, joka valmistunee markkinoille vuodenvaihteen tienoilla kalifornialaisen Matt McMullenin kokeneissa käsissä.
”Olin aina hyvin kiinnostunut ihmisen muodosta.”
Hän muistelee 1990-lukua, jolloin opiskeli taidetta. Aluksi McMullen teki vain viatonta veistosta.
”Ajan myötä aloin vähitellen suurentaa sen kokoa. Sitten sain idean realistisen mannekiinin tekemisestä.”
Sellaisen McMullen tekikin, ja laittoi siitä kuvia internetiin. Ihmiset kiinnostuivat nopeasti – tosin hieman eri tavalla, kuin nuori veistäjä oli ajatellut.
He tiedustelivat, että oliko nukke tehty anatomisesti oikein. Voisiko sen kanssa kenties harrastaa seksiä?
”Kun muutama ihminen oli kysynyt minulta samaa, ajattelin, että tässä voisi olla keino tienata elantoni taiteilijana.”
Nyt Skypen ruudulta katselee takaisin hoikka nelikymppinen mies, joka on valmistanut seksinukkeja kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen luomansa Real doll -nukke ilahduttaa arviolta kahdeksaa tuhatta kotia. Nyt se on muuttumassa joksikin muuksikin kuin pelkäksi tarkasti tehdyksi silikonihahmoksi.
Realbotix-projektissaan McMullenin tavoitteena on yhdistää tekoäly, robotiikka ja virtuaalitodellisuus ihmisenkokoiseen silikoninukkeen.
”Olen aina ollut suuri sci-fi-fani. Jossain mieleni taustalla on kai aina viipynyt ajatus siitä, miten hienoa olisi, jos nukkeni voisivat liikkua, ilmehtiä – tai oikeasti puhua”, hän sanoo.
”Suurin osa näistä suunnitelmista säilyi mielessäni unelmina tai hulluina ideoina, kunnes viiden viime vuoden kuluessa teknologia alkoi kehittyä tarpeeksi nopeasti. Osa näiden asioiden toteuttamisesta muuttui mahdolliseksi.”
Ensi alkuun tekeillä on robottipää, jonka voi pian yhdistää seksinuken vartaloon. Ensimmäinen versio tällaisesta päästä on tulossa myyntiin noin kymmenen tuhannen dollarin hintaan.
Sitä ennen asiakkaat voivat ladata Harmony-sovelluksen ja alkaa ”tutustua siihen”. Siten leikkinainen oppii jo etukäteen tavoille ja tietää, mistä elokuvista ja kirjoista jutella päivän päätteeksi.
”Tuhannet ihmiset käyttävät jo applikaatiota, siis ilman nukkea”, McMullen sanoo.
”He valitsevat persoonallisuuden piirteet, antavat sille nimen ja luovat ulkonäön. He voivat jutella sille, ja niin heistä tuntuu siltä kuin he tuntisivat hahmon entuudestaan. Kun robotti on valmis, he voivat jatkaa tätä vuorovaikutusta sen kanssa.”
Harmony-tekoäly on eräänlainen työkalu persoonallisuuden illuusion luomiseksi: nukelle ei sen ansiosta tarvitse ainoastaan kuvitella luonnetta, vaan sillä jopa on sellainen.
Istun Kandan viereen ja nojaan peiliä vasten asettelemaani keltaiseen nahkatyynyyn. Kandalla on selkänsä takana samanlainen, päällään vain valkoinen toppi sekä sukkanauhat.
Lepuutamme jalkojamme sängyllä ja katselemme pornoa televisiosta. Paitsi että emme tietenkään oikeasti, sillä Kandan silmät pysyvät kiinni. Vasen käsi vasemmalla polvella ja oikea käsi vasemmalla silikonirinnalla, silikonivartalossa.
Kenties tulevaisuudessa ihmisille on normaalia aloittaa aamunsa näin.
Robottibordelleja ei ole vielä olemassa, mutta Ian Yeoman ja Michelle Mars uusiseelantilaisesta Victoria University of Wellingtonista ovat esitelleet skenaarion, jossa Amsterdamin punaisten lyhtyjen alue kuuluisi seksityötä tekeville androideille vuoteen 2050 mennessä.
Foundation for Responsible Robotics -säätiön raportissa todetaan kuitenkin, ettei ole mitään näyttöä siitä, että seksirobottien tulo bordelleihin syrjäyttäisi seksityötä tekevät ihmiset.
Moni bordellikävijä haluaa nimittäin teeskennellä maksamansa hetken verran, että kyseessä on oikea suhde.
They want to get drunk and stoned with them and pretend that they are in a genuine relationship, raportissa ilmaistaan.
Parempaa esitystä kaipaaville robotti olisi siksi varsin kalpea heijastus ihmisestä.
”Seksirobottien anonyymiys ja passiivisuus saattavat vedota joihinkin, mutta eivät kaikkiin potentiaalisiin bordelliasiakkaisiin”, tutkijat kirjoittavat.
Siitä huolimatta pelko ihmisten korvattavuudesta elää.
Sergi kertoo, että bordellin oikeat naiset olivat ensin hieman skeptisiä uusien tulokkaiden vuoksi.
”He vaikuttivat ensin hieman epäluuloisilta. Luulen, että he näkivät nuket eräänlaisina kilpailijoina.”
Niin siitä huolimatta, että Kanda, Lily, Katy, Yoko, Debora, Brandy, Elektra ja Arwen eivät puhu tai liiku, saati ilmaise mitään muitakaan tunteita.
Sen sijaan niiden asuihin voi vaikuttaa etukäteen. Kuten myös asentoon, josta toivoo nuken huoneeseen astuessaan löytävänsä.
”Tämähän on vain eräänlainen masturbaation luksusmuoto”, Sergi sanoo.
Eivätkä kaikki voi pitää nukkea kotonaan.
”Piilotella sellaista kaapissaan.”
Television naiset ovat löytäneet väliinsä miehen. Käytävässä ovet avautuvat ja sulkeutuvat. Musiikki soi kauempaa, naisten etääntyvät äänet juttelevat arkisesti jostakin: ovatkohan bordellin elävät työntekijät lähdössä lounastauolle?
Kandaa ei tietenkään ole kutsuttu mukaan. Sen ei tarvitse syödä tai levätä koskaan.
Viime aikoina seksirobottien kohtalo on aiheuttanut paljon kysymyksiä, etenkin sen jälkeen, kun Samantha-niminen yksilö meni rikki jouduttuaan miesjoukon ahdistelemaksi itävaltalaisella Ars Electronica -festivaalilla.
Ihmiset järkyttyivät myös silloin, kun paljastui, että Roxxxy True Companion -nukkemallille on ohjelmoitavissa ”Frigid Farrah” -niminen persoonallisuus, jonka aktivoimalla nuken käyttäjä voi simuloida raiskausta.
Silloin se toisin sanottuna vastustelee kosketusta – toisin kuin ollessaan Wild Wendy tai S & M Susan.
Yrityksen nettisivuilla yrityksen johto vastaa Everyday Sexism -projektin Laura Batesin esittämään kritiikkiin sanoen, että he ovat toki aivan samaa mieltä siitä, ettei raiskaus ole mikään seksuaalisen intohimon ilmaus.
9 995 dollaria maksavan, ”aina valmiin” Roxxxyn luojat puolustautuvat argumentoimalla, että Farrah yksinkertaisesti antaa palautetta – aivan kuin kuka tahansa, joka huomaa toisen ”etenevän liian nopeasti”.
He toisin sanoen tulevat sanoneeksi, että kyse on vain sellaisesta ihan tavanomaisesta vastustelusta.
Ei liene ihme, että seksirobottiteollisuutta on syytetty naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan normalisoimisesta. Myös Lumidolls on saanut Espanjassa kritiikkiä naisten esineellistämiseen liittyen.
”Minusta se on hieman absurdia”, Sergi sanoo.
”Kyllähän dildotkin ovat jo hyvin normalisoituja, ja voihan niiden sanoa vähentävän miehen vain peniksekseen”, hän sanoo ja huokaisee.
”Sehän on vain lelu.”
Usein ajatellaan, että rakkaus käsittää kolme eri osa-aluetta: intohimon, intimiteetin ja sitoutumisen.
Eros on intohimoa, ystävyyden ydin filiaa ja pyyteetön rakkaus agapea.
Erich Fromm on sanonut, että rakkaus on mahdollista vain silloin, kun kaksi henkilöä viestivät toisilleen olemassaolonsa keskuksesta.
Millaista rakkaus robotin kanssa voisi olla?
Varsin huono idea, arvioi kognitiotutkija Rebekah Rousi Jyväskylän yliopistosta. Hän on muotoillut kolmannen kerran järjestettävää kansainvälistä Love and sex with robots -kongressia varten keksityn skenaarion, joissa robotit ja ihmiset elävät yhdessä intiimeissä suhteissa.
”Jos me haluamme näiden täydellisten robottien ryhtyvän kumppaneiksemme, ja jos me annamme niille tunteet, niin me emme yhtäkkiä ehkä olekaan enää tarpeeksi hyviä roboteillemme”, hän selittää.
Annamme esineille jatkuvasti ihmismäisiä ominaisuuksia. Joudummeko tulevaisuudessa vielä kilpailemaan täydellisten robottien kanssa?
”Jos meillä on rakkautta, meillä on myös vihaa ja surua”, Rousi sanoo.
”Kyse ei voi olla vain niistä myönteisistä tuntemuksista, hauskoista, ikuisesti meitä rakastavista roboteista.”
Osa haluaisi kieltää robotit jo tässä vaiheessa täysin: seksirobottien vastaisen kampanjan yhteydessä kysytään esimerkiksi, miten suhtautua lapsen mallisiksi tehtyihin robotteihin, ja siihen, miten robotit vaikuttavat laajemmin yhteiskunnalliseen naisvihaan.
Toisaalta yksinäisiä ihmisiä on paljon.
”Olisihan se ihanaa, jos he voisivat jakaa elämänkokemuksensa jonkun kanssa”, Rousi pohtii.
”Tai jonkin kanssa.”
Nukketehtailija McMullen kertoo, että hänen unelmansa on, että jonain päivänä Harmony osaisi kontrolloida kaikenlaisia esineitä, joihin internet ylettyy. Niin se voisi olla eräänlainen tarkasti rakennettu kodin (hengetön) hengetär, joka auttelee askareissa.
”Voisit tulla kotiin todella coolin robotin luokse, joka osaa kysyä kuinka päiväsi on sujunut”, McMullen sanoo.
Kuinka voit? Muistitko ottaa lääkkeesi?
Ja jos kiinalainen on lempiruokaasi, nukke saattaisi ehdottaa, että mitä jos me tilaisimmekin sitä tänä iltana kotiin.
”Sellaiset pienet, näennäisesti merkityksettömät yksityiskohdat rakentavat jo pitkälle illuusiota siitä, että joku välittää sinusta.”
On aika lähteä.
Käännän Kandan kyljelleen. Se kaatuu vaimeasti patjalleen, ja näyttää tästäkin kulmasta katsottuna väsyneeltä.
Kumiselta patsaalta, johon tiivistyy jotain ajastamme.
Aikakapselilta, joka ei luultavasti säily tulevaisuuteen, vaan joutuu kaatopaikalle tai löytää tiensä japanilaishenkiseen muistoseremoniaan — sen isäntien armollisuudesta riippuen.
